Monivuotiset vihannekset – helppoa ruuan viljelyä

Perinteisesti keväisin vihannesmaalla muokataan, kylvetään ja istutetaan taimia. Sitten harvennetaan ja harataan rikkaruohoja, kastellaan, lannoitetaan ja katetaan. Eikä siinä mitään, näin saadaan maukasta ja ravitsevaa satoa ruokapöytään, hyötyliikuntaa, mukavaa puuhaa puutarhassa ja onnistumisen iloa, kun nähdään omien kätten työn tulokset.

Monivuotista kasvupenkkiä koottaessa perustamistyö tehdään vain kerran ja satoa saadaan jopa vuosien ajan. Pitkäikäiset vihannekset eivät toki korvaa kasvimaan tuotantoa, mutta täydentävät sitä mukavasti. Nämä vihannekset tuovat vaihtelua ja usein sadonkorjuuseen päästään jo varhain, ennen kuin muulle kasvimaalle vielä päästään edes työskentelemään. Varhainen sato perustuu vankkaan juuristoon, jonka avulla monivuotiset kasvit saavat etumatkaa kylvettäviin kasveihin verrattuna.

Kevään ensimmäiset, nuoret raparperit ovat mehukkaimmillaan.
Tarhasuolaheinä puskee pirtsakkaan makuiset lehtensä maasta heti roudan sulettua.
Aromikas lipstikka tarjoaa mausteiset varhaisversot varhain keväällä, kesällä kukkatertut ja syksyllä siemensatoa.

Vähän työtä, runsaasti satoa

Kun monivuotiset vihannekset on istutettu ja kasvusto vakiintunut, ei niiden hoitamiseksi tarvitse tehdä paljonkaan. Kun maata ei tarvitse vuosittain muokata, juuristot kasvavat vankoiksi ja pystyvät torjumaan rikkakasvustoa. Maa kannattaa kuitenkin pitää katettuna esimerkiksi lehti- tai olkikatteella niin kauan, kunnes kasvit itse peittävät maan. Kuivina kausina kastelu auttaa kasveja kasvattamaan juuristonsa syvälle maahan, jolloin ne sietävät myöhemmät kuivat kaudet paremmin.

Monilla pitkäikäisillä kasveilla, erityisesti lehtivihanneksena käytetyillä, on todella pitkä vuosittainen satokausi. Myskimalva (Malva moschata), rohtosalkoruusu (Althea officinalis) ja isomaksaruoho (Sedum telephium) ovat esimerkkejä pitkän satokauden kasveista, joita olemme tottuneet näkemään perennapenkeissä.

 

Varjossa menestyviä lajeja kasvattamalla saadaan hyötykäyttöön pensaiden ja puiden alustoja, jotka muuten olisivat vähemmän käytössä. Kosteahkolle paikalle varjoon tai puolivarjoon sopii esimerkiksi alaskankleitonia (Claytonia sibirica), joka viihtyessään peittää innokkaasti maan. Sen kukat ja lehdet maustavat salaatit hieman punajuuren versoja muistuttavalla maullaan ja sopivat mainiosti myös leivän päälle.

Alaskankleitonia on lyhytikäinen perenna, mutta leviää siemenistä hyvin itsekseen. 

Kleitonian kukatkin ovat maukkaita ja somia ruokien koristeena.

Kasvurauhassa elonkirjo lisääntyy

Maan pinnan alla kuhisee elämä, jonka monimuotoisuus on valtaisa. Maanalaista elämää pallomme biologisessa monimuotoisuudessa on valtaosa, ja se koostuu pääasiassa mikroskooppisen pienistä eliöistä. Niihin kuitenkin perustuu koko muu elämä maapallolla.

Nämä eliöt voivat sitä paremmin, mitä vähemmän maata muokataan. Monivuotiset kasvit edistävät maan hyvinvointia, sillä maata kaivetaan vain istuttamisen yhteydessä. Jos maata vielä ruokitaan orgaanisilla aineksilla, kuten ruoho- tai lehtisilpulla, kompostilla jne, ylläpidetään maaeliöiden vuorovaikutusketjuja. Maan laatu kohenee ja kasvit viihtyvät entistä paremmin. Usein toistuva muokkaaminen sen sijaan katkaisee esimerkiksi sienirihmastot, jolloin ne suorittavat tehtäväänsä maan ekologiassa huonommin.

Kasvipenkki, jota ei muokata vuosittain, sitoo hiilidioksidia, kun taas kääntämällä hoidettu maa luovuttaa sitä ilmakehään.  Kasvurauha tekeekin penkistä hiilinielun. Vakiintunut juuristo sitoo maa-ainesta ja ravinteita kasvien käyttöön, eivätkä ne huuhtoudu pois.

Sinulla voi tietämättäsi jo olla monivuotisten vihannesten penkki

Katse perennapenkkiin uusin silmin voi tuottaa ahaa-elämyksen, sillä olemme tottuneet pitämään monia syötäväksi sopivia ja herkullisia kasveja ainoastaan koristekasveina. Tästä esimerkkinä ovat kuunliljat (Hosta), joiden suuri suku sopii varhain keväällä syötäväksi parsan tapaan. Myöhemmin kesällä lehdet ovat maukkaita salaatissa ja kukatkin maistuvat herkullisilta. Toinen suosittu perennaryhmä, päivänliljat (Hemerocallis) tuottaa runsaasti kukkia, joiden olemus on napakka, vihannesmainen ja rapea.

Kuunliljan kevätversot ovat maukkaita höyrytettynä tai paahdettuna.

Kuunliljat sietävät hyvin keväisen sadonkorjuun, sillä ne kasvattavat pian uudet lehtien alut, eikä jälkiä varhaisesta sadonkorjuusta jää. Myös kukkia voi käyttää ruokien koristeena ja lehtiä silputtuna salaattiin ja tuuomaan siihen rakennetta.

Päivänliljat soveltuvat monenlaiseen käyttöön ja vaikkapa friteeraukseen. Niitä voi syödä raakana ja paahdettuna, samoin kuin nuppujakin, joiden maku muistuttaa vihreitä papuja.

Päivänliljan nuppujen ja kukkien maku muistuttaa vihreitä papuja.

Lisää vihanneskäyttöön sopivia perennoja löytyy artikkelin lopusta.

Viljele sekaisin erilaisia

Helppohoitoinen istutus syntyy, kun istutat kasvupaikan olosuhteissa viihtyvät kasvit yhteen. Kun istutat samaan penkkiin useita erilaisia kasviryhmiä, jotka eivät ole läheistä sukua toisilleen, syntyy kasvitaudeille ja tuholaisille vastustuskykyinen kasvusto. Se johtuu siitä, että saman suvun ja heimon kasveilla on usein samanlaisia tauteja ja yhteiset tuholaiset. Sekaistutuksissa erilaisuus suojaa, sillä jos yksi laji joutuu ongelmiin, se ei pysty uhkaamaan muita istutusryhmän kasveja.

Sekaviljelmässä voi hyvin olla muitakin kuin syötäviä kasveja. Osa on ihan vain silmäniloksi, eri kokoiset kasvit tuovat tärkeää kerroksellisuutta ja suojaa toisille kasveille tai vaikkapa hyönteisille. Hyönteisten suojakasvit ovat tärkeitä tuholaisia syöville pikku pedoille, kuten leppäkertuille, jotka pitävät kirvat kurissa. Osa voi toimia ravintokasvina pölyttäjille joko meden ja siitepölyaterian muodossa ja osa voi toimia ravintokasvina vaikkapa perhosten toukille. Jos haluat houkutella perhosia puutarhaasi, kannatta suosia niiden kaikkien kehitysvaiheiden ravintokasveja.

Maanpeitekasvejakaan ei kannata unohtaa. Ne suojaavat ja rikastavat maaperää ja edistävät monimuotoisuutta paremmin kuin yksilajinen nurmikko. Maanpeitekasvillisuus voi olla syötävääkin, kuten ukko- tai ahomansikkaa, sarvi- ja tuoksuorvokkia, kleitoniaa tai maahumalaa.

Esimerkkejä monivuotisten kasvien käytöstä vihanneksena

Kun perustat tai hyödynnät jo olemassa olevia perennoja tai muita kasvejasi elintarvikkeena, varmista aina, että todella tunnet ne kasvit, joita käytät ravinnoksi ja tiedät, että ne soveltuvat syötäväksi.

Karhunlaukka, Allium ursinum

  • Karhunlaukan lehdet maistuvat miedolta valkosipulilta. Maku on voimakkainta ennen  kukintaa.
  • Viihtyy multavassa, kosteassa maassa. Keväällä, kun puiden lehdet eivät vielä ole täysikokoisia, valoisassa ja myöhemmin kesällä kevyessä siimeksessä.
  • Sopii esim. pensaiden ja puiden aluskasviksi.
  • Lehdet lakastuvat varhain kasvaakseen uudelleen seuraavana keväänä.
  • Varottava sotkemasta myrkylliseen kieloon. Tuoksusta ne on helppo erottaa.

Rohtosalkoruusu, Althea officinalis

  • Pitkä satoaika, kaikki kasvinosat ovat käyttökelpoisia ja hyviä.
  • Ennen kukintaa nuoret lehdet ja versot maistuvat salaateissa, kukat soveltuvat koristeluun.
  • Vanhemmat lehdet patoihin, keittoihin, wokkiin. 
  • Vanhemmissa lehdissä on ruokia saostava ominaisuus.
  • Hattarakasviksi kutsuttu, sillä juuresta voi valmistaa makeita namupaloja.

Parsa, Asparagus officinalis

  • Parsa sopii läpäisevään ja valoisaan perennapenkkiin tausta- tai keskuskasviksi.
  • Sadonkorjuu kevätkesällä, jonka jälkeen versojen annetaan kasvaa.
  • Kasvattaa ilmavan, saniaismaisen ja  suuren kasvuston, joka voi kasvaa 1-2 m korkeaksi. 
  • Tarvitsee kastelua ja lannoitusta. Kesällä tuenta saattaa olla tarpeen, ellei saa tukea muista kasveista.
  • Kaksikotinen, emikasvin punaiset marjat ovat koristeellisia ja sopivat myös kukkakimppuihin. Marjat ovat myrkyllisiä.

Ukonkello, Campanula latifolia
Vuohenkello Campanula rapunculoides

  • Näillä, kuten useimmilla kellokukilla, on miedot ja makeat kukat. 
  • Nuoret versot ja lehdet soveltuvat tuoreena ja kiehautettuna käytettäväksi.
  • Kaikki kasvinosat ovat syötäviä. Isoukonkellon juurakko on tukeva ja siitä saa vaihtelua vihanneksiin kypsennettynä tai raastettuna taikinoihin.
  • Vuohenkello on innokas leviäjä ja se kasvaa rikkakasvinomaisesti monessa puutarhassa. Kukat ovat erityisen kauniita.
  • Kukkia ja nuoria lehtiä ruuaksi käytettynä se ei harmita puutarhassa niin paljon. 
  • Kukkavanat kannattaa joka tapauksessa katkaista ennen siementämistä, jos halutaan hillitä sen leviämistä.

Maa-artisokka, Helianthus tuberosus

  • Komea ja korkea perenna soveltuu penkin taustakasviksi.
  • Mehevät mukulat kasvavat pitkään syksyllä, joten kannattaa ryhtyä sadonkorjuuseen vasta kun kasvusto on lakastunut.
  • Myös keväällä, ennen kasvun alkua, voi korjata satoa.
  • Herkulliset mukulat tummuvat pilkottuna tai kuorittuina nopeasti, joten ne kannattaa pudottaa sitruunaveteen odottamaan kypsennystä.
  • Maukkaita paahdettuna, keitettynä, keitoissa, piiraissa ja lisukkeena.

Myskimalva, Malva moschata

  • Myskimalva on malvakasveista maukkain. Sen mieto maku soveltuu kaikkeen ruuanlaittoon.
  • Pitkä satoaika keväästä syksyyn.
  • Nuoret versot ja kukat salaatteihin, vanhemmat lehdet wokkeihin, keittoihin, risottoihin, kastikkeisiin jne.
  • Nuoria versoja kasvaa pitkään, jos kasvustoa välillä niitetään .
  • Vanhemmissa lehdissä saostava vaikutus.

Isomaksaruoho, Sedum telephium

  • Nuoret versot ja lehdet ovat parhaimpia ja raikkaan hapokkaita. Eri lajikkeiden välillä on makueroja.
  • Kastele tarvittaessa, sillä kuivassa kasvaessaan maku muuttuu kitkeräksi.
  • Tuoreena salaatteihin ja ruuan koristeluun.
  • Pulleat lehdet soveltuvat nopeasti kypsennettäviin ruokiin, kuten wokkeihin.
  • Myös juuri on käyttökelpoinen sekä raakana että kypsennettynä.

Vuohenputki, Aegopodium podagraria

  • Vuohenputki kasvaa monissa puutarhoissa kiusallisesti leviävänä rikkakasvina.
  • Ruokakasvina vuohenputki on kuitenkin mainettaan parempi, sillä se soveltuu kaikkeen ruuanlaittoon.
  • Nuoret lehdet ovat raikkaan hapokkaita ja soveltuvat tuorekäyttöön.
  • Vanhemmat lehdet wokkeihin, patoihin, piiraisiin, munakkaisiin…
  • Kukinnan jälkeen lehtien maku ei enää ole parhaimmillaan.

Maahumala, Clechoma hederacea

  • Maahumalaa on muinoin käytetty oluen ja viinin maustamiseen.
  • Maku tuo mieleen pippurin tai sitruunan.
  • Soveltuu pieninä määrinä salaattien ja juomien maustamiseen.
  • Kukat ovat erityisen somia kakun koristeena.
  • Lehden suutuntuma on karhea, joten ne kannattaa silputa pieneksi.

Vuorijalava, Ulmus glabra
Sateenvarjojalava, U. glabra ’Camperdownii’

 

  • Pientä pippuria muistuttavat jalavan hedelmät sijaitsevat lenninsiipien sisällä ja kerätään tuleentumattomina. Niiden maku on pähkinäinen. Sadonkorjuu on helppoa, sillä ne kasvavat suurina terttuina.
  • Myös nuoria lehtiä voi syödä tuoreena tai kiehautettuna. Ne kannattaa hyödyntää, jos puussa on esim. leikkaamisen tarvetta. 
  • Jalava tarvitsee syvämultaisen ja läpäisevän, kalkitun kasvualustan. 
  • Jalavan siemeniä saa kerätä vain omasta puusta tai maanomistajan luvalla.