Havuaidan kasvattaminen ja leikkaaminen

Havupuuaita on kaunis ja vehreä ympäri vuoden. Oikein hoidettuna se pysyy kapeana ja antaa tehokkaasti suojaa katseilta. Havuaidan edut korostuvat erityisesti talvella, kun kesävihannat kasvit ovat pudottaneet lehtensä. Ikivihreänä aita tuo kaivattua vihreyttä talviseen näkymään, joka muutoin olisi kovinkin paljas.

Muotoon leikattavaksi havupuuaidaksi soveltuvat erityisen hyvin tuijat (Thuja), kuuset (Picea) ja marjakuuset (Taxus). Sopivaa havulajia kannattaa harkita tarkkaan, sillä päätös on pitkäikäinen, ja sen soisi siksi olevan onnistunut ja tarpeita vastaava. Jos esimerkiksi kaivataan nopeaa näkösuojaa, saadaan sellainen tuijista – varsinkin, jos istutetaan jo valmiiksi kookkaat kasvit. Perinteikäs valinta on kuusi, josta kasvaa tavattoman kaunis aita osaavassa hoidossa. Kuusiaidan kasvattaja ei voi olla hätäinen, sillä pieninä istutetuista taimista saadaan tasaisin lopputulos, kunhan nuortakin aitaa säntillisesti leikataan joka vuosi.

 

Leikkauksen 1. , 2. ja 3. vaihe

Istutustiheys

Mitä kapeampana aidan halutaan pysyvän, sitä pienemmistä taimista se on istutettava, jotta leveyskasvua pystytään hillitsemään alusta asti ja saadaan silti aikaan riittävä peittävyys. Taimet on istutettava normaalia tiheämpään, esim. n. 30 cm korkeita tuijia tai kuusia metrille neljä kpl, jotta oksistoa riittää peittävään kasvustoon. Tarkkuus vuotuisessa leikkauksessa on kapeassa aidassa erityisen tärkeää. Edellistä vuosikasvua jätetään jäljelle vain muutama millimetri.

Normaalisti aitaa kuitenkin leikataan rennommalla otteella ja aidalle varataan tilaa myös leveyssuunnassa. Tämä kasvatustapa antaa kasville paremmat edellytykset kasvaa lajityypillisempään tapaan ja istutustiheydessä otetaan huomioon juurten tarvitsema tila. Taimet voivat olla isompia jo istutettaessa, 100–200 cm korkeita, joten ne antavat näkösuojaa heti:

  • timanttituijan istutustiheys on 50–80 cm
  • brabantintuijan istutustiheys on 70–100 cm
  • marjakuusen istutustiheys lajikkeesta riippuen 50–100 cm.

Näiden oksisto kasvaa parissa vuodessa yhteen muodostaen tiheän aidan.

Leikkaaminen

Havupuuaidan leikkaamisessa on tärkeää vuosittainen säännöllisyys, sillä siitä leikataan aina vain viimeistä vuosikasvua. Siksi väliin jääviä leikkauksia ei voi myöhemmin korvata voimakkaammalla leikkauksella. Leikkaamaton aita ränsistyy nopeasti, menettää muotonsa ja leviää liikaa. Tilanteen korjaaminen on usein mahdotonta ja vaatiikin aidan uusimista.

Työskentely on helppoa, kun leikataan vain hennointa, viimeistä vuosikasvua. Lyhyehkön aidan trimmaamiseen soveltuvat hyvin käsikäyttöiset, pitkäteräiset oksasakset. Sähkökäyttöinen aitatrimmeri helpottaa pitkän aidan työstämistä.

Viimeisen vuosikasvun erottaa oksan väristä, sillä se on vihreämpi kuin vanhempi, puutunut oksanosa. Syvemmältä leikattaessa haarautuminen on heikkoa, sillä kasvupisteet muodostuvat vain viimeiseen vuosikasvuun. Pienikin leikkaus aktivoi kasvia tuuhettumaan.

Leikkaa ensimmäisen kerran havuaitaa jo istutusta seuraavan vuoden kevättalvella, maalis – huhtikuussa. Leikkaa leudon sään aikaan, sillä jäätyneet oksat voivat vaurioitua.

Käytä teräviä työvälineitä, jotta leikkauspinnoista tulee siistit ja taudinaiheuttajat pysyvät loitolla.

  • Aloita muotoilu istutusvuotta seuraavana keväänä.
  • Leikkaa vain ulkopintoja, älä kasvien välistä.
  • Muotoile aita alhaalta hieman yläosaa leveämmäksi, jotta myös alaoksat saavat valoa. Kapenevaan yläosaan kertyy myös vähemmän lumikuuormaa, joka voi turmella aidan muotoa.
  • Jos haluat kasvattaa mahdollisimman nopeasti aidan korkeutta, leikkaa latva vasta, kun sen korkeus lähenee haluttua lopullista korkeutta. Sen jälkeen latva tasataan leikkauksessa vuosittain. Korkeuskasvu hidastuu nyt oleellisesti.

Aidan lopulliseen korkeuteen on vaikuttaa:

    • Leikkaamisen vaivattomuus: yletytkö leikkaamaan kiipeilemättä?
    • Suojaako aita katseilta ja liikenteen pölyltä? Maaston muoto ja naapuritalojen korkeuskin vaikuttavat.

Usein sopivaksi korkeudeksi valitaan 1,5 – 2 m.

  • Jos aita on pitkä, käytä leikkauslinjoja osoittamaan ohjauslankoja, jotta leikkauslinja pysyy tasaisena.