Tunnista pienilmastot – kasvisi kiittävät
Pienilmasto tarkoittaa istutuspaikalla vallitsevia olosuhteita. Kyse voi olla todella pienestä alueesta, sillä samallakin tontilla voi olla useita pienilmastoja. Pienilmaston tunnistaminen omalla pihalla on tärkeää, sillä sen tiedon pohjalta on mahdollista valita oikea kasvi oikealle paikalle. Kun kasvit viihtyvät kasvupaikallaan, niiden hoito on helppoa.
Usein puhutaan myös paikallisilmastosta. Se tarkoittaa pienilmastoa hieman laajempaa aluetta, esimerkiksi laaksoa, metsää tai puistoa. Paikallisilmastoon vaikuttavat osittain samat tekijjät kuin pienilmastoonkin. Esimerkiksi puiston paikallisilmastossa voi olla monia erilaisia pienilmastoja.
Pienilmastot koostuvat useista tekijöistä, jotka osin ovat ihmisen toimista riippumattomia, osaan voimme itse jonkin verran vaikuttaa:
Vesistö
Meren tai järven läheisyys vaikuttaa siten, että vesi lämmittää syksyllä ja jäähdyttää keväällä. Vesistö luovuttaa syksyllä keräämäänsä lämpöä ympäristöön, joten kasvukausi saattaa jatkua hivenen pidempään kuin sisämaassa. Keväällä jääpeite tai ainakin jäähtynyt vesi huokuu kylmää ja kasvu alkaa sisämaata myöhemmin.
Maan muodot
Kuten tiedämme, alavilla mailla on hallanvaara. Mäellä tai kukkulalla pienilmasto voi olla alankoja leudompaa. Hallaa esiintyy kasvukauden jo alettua, jos maan pinnan lämpötila laskee pakkasen puolelle. Yöpakkasta on silloin, kun myös maan pinnan yläpuolella on pakkasta. Virallinen lämpötila mitataan kahden metrin korkeudesta, mutta sen alapuolella tilanne voi olla vallan erilainen. Maan pinta lämpenee ja jäähtyy nopeammin kuin ilma.
Maaperä
Erilaisilla maa-aineksilla on erilainen kyky lämmittää. Savimaa on kylmää, sillä se pidättää vettä, joka jäätyessään routii syvälle. Hiekkamaa on hyvin läpäisevää, joten se on lämmin, vaikkakin joskus kuiva ja ravinteiltaan köyhä. Näiden väliin sijoittuu multa- ja turvepitoinen maa.
Istutuksissa maata parannetaan lisäämällä sellaisia maa-aineksia, joita siitä puuttuu. Savimaata kevennetään esimerkiksi hiekalla ja salaojituksen avulla; hiekkamaan pidätyskykyä ja ravinteisuutta parannetaan humuksella ja savipitoisella maa-aineksella.
Tuulisuus
Tuuliolosuhteilla on suuri vaikutus pienilmastoon. Lähellä olevasta kasvillisuudesta tai rakenteista riippuu, miten tuuli alueella liikkuu ja pyörteilee. Tuulisuus lisää haihduntaa ja hyvin tuuliset olosuhteet voivat rasittaa kasveja muillakin tavoin, esimerkiksi satokasvien pölytyksen onnistumiseen, jos tuuliolot estävät pölyttäjien lentämisen.
Tuulensuojakasvillisuudella voi vähentää tuulen vaikutusta. Sopivasti istutetut tuulensuojakasvit eivät pysäytä tuulta kokonaan vaan päästävät osan tuulesta lävitseen. Läpäisevyys estää tuulen törmäämisen esteeseen, josta tuuli nousee ylös kuin hyppyrin nokalta ja laskeutuu jonkin matkan päässä entistä suuremmalla voimalla.
Valoisuus
Kasvit tarvitsevat valoa, mutta paahtava paiste on monille kasveille ankaraa – varsinkin jos maa on läpäisevää ja kuivaa. Varjossa viihtyvät kasvit eivät menesty paahteessa eivätkä auringon kasvit varjossa. Kevyt siimes, hajavalo harvahkon puun latvuksen läpi tai muuten puolivarjoinen kasvupaikka on useimmille kasveille mieluinen.
Lumi
Lumi lämmittää. Kun ilmassa on parikymmentä pakkasastetta, voi lumen sisällä lämpötila lähellä maan pintaa olla lähellä nollaa. Sillä on suuri suojaava vaikutus puiden ja pensaiden sekä eritoten perennojen talvehtimiselle. Ongelma lumesta saattaa tulla silloin, kun se talven aikana sulaa ja jäätyy vuorotellen. Silloin sen ilmavuus vähenee ja jää muodostaa kylmän ja tiiviin kuoren.
Ympäristön kasvillisuus
Metsässä on lämpimämpää kuin aukiolla. Samoin pihakasveilla on avoimella paikalla ankarammat olot kuin kasvien yhdyskunnassa. Siksi kasvit kannattaa istuttaa ryhmiin ja yhtenäisiin istutusalueisiin. Varsinkin havupuut varastoivat lämpöä, mutta lehtipuilla on myös tärkeä roolinsa suojakasveina talvellakin. Arka kasvi, joka ei menestyisi paikalla yksinään lainkaan, saattaa kukoistaa yhdessä muiden puiden ja pensaiden kanssa. Kasvillisuuden kerroksellisuus on tärkeässä osassa suojavaikutuksen muodostumisessa.
Kun istutat arkoja kasveja
- Hyödynnä istutuspaikan valinnassa puutarhan jo valmiiksi suojaisia paikkoja, kuten aurinkoista rinnettä, muurirakenteita, rakennusten seinustoja, kivikkoja tai suurien kivenlohkareiden keräämää lämpöä.
- Kivikatteet ovat lämpimiä ja keräävät lämpöä samaan tapaan kuin isommatkin kivet. Ne pitävät maan pinnan kuivana, joka erityisesti keväällä ja syksyllä helpottaa arkojen kasvien selviämistä.
- Paikalleen jo vakiintunut kasvi on kestävämpi kuin nuori kasvi. Sen talvehtimista voi auttaa suojaamalla juuristo ja versojen alaosat havuilla tai talvensuojaturpeella varsinkin, jos lunta ei ole.
- Suojaa kevätahavalta. Arkojen kasvien silmut eivät pidä auringon ja tuulen yhteisvaikutuksesta silloin, kun maa on vielä jäässä tai kun keväiset lämpötilat sahaavat ylös ja alas. Kevyt, ilmava varjostus toimii hyvin.
Kun otat kasvivalinnoissasi aina huomioon kasvupaikan olosuhteet, saat kasvisi kukoistamaan ja puutarhanhoito on helpompaa. Kasvupaikallaan luontaisesti viihtyvät kasvit kasvavat lajilleen tyypillisiksi ja kauneimmilleen.