Nurmikon hoito

Nurmikon on yleensä tarkoitus näyttää hoidetulta ja tasalaatuiselta. Hyvin perustetussa, valoisassa kasvupaikassa sen hoito on suhteellisen helppoa, vaikka säännöllinen leikkaustarve tekeekin sen hoitamisesta yhden eniten työtä vaativan alueen puutarhassa.

Jos nurmen säännöllistä hoitoa ei tehdä, muuttuu se niittymäisemmäksi ja sen lajisto kasvaa sen mukaan, mitkä kasvit kasvupaikalla luontaisesti menestyvät. Niitty ja keto ovat luonnon ”nurmikoita”, joita voidaan myös puutarhaan tavoitella, mikäli olosuhteet ovat niille sopivat.  Kukkanurmeksi kutsutaan harvakseltaan leikattavaa nurmikkoa, jossa monilajiset kukat saavat kukkia nurmiheinän joukossa.

Leikkaus

Nurmikko leikataan viimeistään, kun heinä on 10 cm korkeaa. Sopiva leikkauskorkeus on 3–5 cm. Siisti leikkausjälki saadaan teräväteräisellä leikkurilla ja kun kasvusto on kuiva.

  • Hellekausina kannattaa jättää nurmi pidemmäksi ja välttää leikkaamista. Nurmen kasvu hidastuu kuumassa ja kuivassa luontaisestikin ja lyhyt kasvusto kulottuu nopeasti.
  • Nurmi kasvaa pitkälle syksyyn. Sitä leikataan tarpeen mukaan ja jätetään talveksi lyhyeksi, jotta homesienet eivät saa helppoa kasvualustaa.

Kastelu

Jos kasvualustan paksuus on riittävä (20 cm), kastelun tarve on yleensä vähäistä. Nurmikkoa kastellaan sadettimella, jotta vesi levittyy tasaisesti ja kastelusta saadaan riittävää. Jos nurmikkoa kastellaan, vettä tulee antaa niin runsaasti kerralla, että pintamulta kastuu vähintään 5 cm:n syvyydeltä.

Jos maa on hyvin kuivaa, se imee huonosti vettä. Silloin saattaa auttaa, jos kastelu tehdään erissä, joiden välissä on muutaman tunnin tai vuorokaudenkin imeytymistauko.

 

Nurmikkoa kastellaan mieluummin harvoin, mutta runsain kerta-annoksin, sillä pienet kastelumäärät eivät ole tehokkaita.

Kalkitus

Kalkitusta tarvitaan, mikäli maa on liian hapanta. Ihanteellinen pH nurmikolle on 6-7. Kalkki parantaa maan pieneliötoimintaa ja nurmen ravinteiden saantia. Liiallinen kalkitus on myös pahasta, joten maan pH kannattaa tarkistaa ennen kalkitusta erityisesti, jos pihan hoitohistoria ei ole tiedossa. Sen voi tehdä viljavuusanalyysillä tai suuntaa antavilla pH-liuskoilla.

Kalkitseminen viikko tai pari ennen lannoitusta tukee ravinteiden imeytymistä nurmen käyttöön. On kuitenkin huomattava, että kalkki ja lannoite imeytyvät vasta, kun rakeet liukenevat. Jos maa on kuivaa, liukenemista nopeuttaa, kun maa kastellaan ennen rakeiden ripottelua, mutta myös lannoituksen jälkeen.

Lannoitus

Lannoitustarve riippuu nurmikon käyttötarkoituksesta: kovalla kulutuksella olevat nurmikot kannattaa lannoittaa vuosittain. Nurmikolle voi käyttää yleislannoitteita tai varta vasten sille kehitettyjä lannoitteita. Lannoitusohjeet löytyvät lannoitevalmisteen tuoteselosteesta. Jos leikkuujäte jätetään nurmikon pinnalle leikkauksen yhteydessä, ei lannoitustarve ole suuri.

Lannoitukselle on ilmeinen tarve, jos nurmen kasvu pysähtyy ilman näkyvää syytä tai sen väri muuttuu hailakaksi. Hyvin kasvavan ja syvänvihreän nurmen ravinnetilanne on mitä luultavimmin hyvä.

Haravointi

Nurmikko haravoidaan keväisin, jotta nurmen pinta ilmaantuu talven jälkeen, sillä se auttaa kasvun käynnistymisessä. Syksyisin haravoidaan kuolleen lehtimassan ja mahdollisen sammalen poistamiseksi.

Jos halutaan, että ravinteet kiertävät puutarhassa, ei lehtiä haravoida pois, vaan annetaan maatua. Näin lehdet lannoittavat maaperää. Mikäli alueella on vaahteraa tai muita iso- tai kovalehtisiä puita, voi lehdet silputa ruohonleikkurilla pieneksi, jolloin ne maatuvat nopeammin.

Syksyn haravoinnissa ei kannata olla turhan tarkka. Kun edes pieni osa lehdistä jää nurmikolle, maatuvat ne siihen ja maan pieneliöstö voi hyvin.

Nurmikolle ei kuitenkaan pidä jättää paksua lehtimassaa talveksi, koska paksun lehtimassakuoren alla homesienet iskevät helpommin.

Jos lehtiä on liikaa, niitä voi haravoida pensaiden alle tai siirtää kompostoitumaan lehtikompostiin. Kompostointi tontilla vähentää puutarhajätteen kuljetustarpeita ja on taloudellinen tapa saada ravinteet humuksena uudelleen kiertoon.

Kun syksyn viimeiset ruohonleikkuut jättävät nurmen lyhyeksi, on haravointi helppoa.

Paikkaaminen

Paikkauskylvöt tehdään mieluusti keväällä tai syyskesällä. Keskikesällä paikkaus onnistuu, jos kylvöstä ja orastavaa nurmea kastellaan riittävästi. Lisäohjeita löytyy nurmikon perustamisoppaasta:

  • Maan pinta rikotaan rautaharavalla tai lapion kärjellä.
  • Pinta tasoitetaan, kastellaan ja siemenet kylvetään.
  • Kylvös peitetään kevyesti hiekka–multaseoksella.
  • Kylvös ei saa kuivua ja kastellaan tarvittaessa, kunnes heinä on hyvässä kasvussa.
Paikkauskylvön onnistumisessa on tärkeää tasoittaa maa samaan tasoon muun nurmen kanssa.

Ilmastointi

Kasvualustan tiivistyessä nurmikon kasvukunto heikkenee. Sen parantamiseksi maa ilmastoidaan. Ilmastointi tehdään joko keväällä tai syksyllä, mutta kovalla kulutuksella olevassa nurmikossa mielellään molempina ajankohtina.

Ilmastoitaessa maahan tehdään uria ilmastointiharavalla tai pystyleikkurilla tai reikiä esim. talikolla. Pystyleikkureita vuokraavat monet konevuokraamot. Syntyneet reiät tai urat täytetään haravoimalla niihin hienoa hiekkaa (esim. leikkihiekka), jotta ne pysyvät paremmin auki ja maa pidempään ilmavampana.