Ongelmia nurmikossa
Nurmikon pitäminen hyvässä kasvukunnossa torjuu ongelmia jo etukäteen. Mutta jos ongelmia esiintyy, niihin tarttuminen ja tilanteen korjaaminen pikimmiten ehkäisee nurmen kunnon heikkenemisen ja ongelman kasvun. Pienet vauriot on helppo korjata, suuret tarvitsevat useammin jo isompaa kunnostustyötä.
Sammal
Sammaloituminen kertoo häiriöstä nurmen kasvuoloissa. Joskus se voi olla oire happamuudesta, jota hoidetaan kalkituksella. Sammaloituminen voi johtua myös valon puutteesta tai kasvualustan tiivistymisestä. Pitkään jatkuvat sateiset säät edistävät myös sammalen kasvua nurmikoilla.
Ilmastointi estää kasvualustan tiivistymistä. Ilmastointiin löytyvät ohjeet oppaasta Nurmikon hoito.
Säännöllinen kalkitus vähentää nurmikon sammaloitumista, mutta ei kuitenkaan poista jo kasvanutta sammalta. Lannoituksella voi parantaa nurmikon yleistä kasvukuntoa, sillä tiiviskasvuiseen nurmeen sammal ei saa jalansijaa. Säännöllinen lannoittaminen lisää yleensä myös kalkitustarvetta.
Pientä sammaloitumista voi poistaa haravoimalla. Jos sammalta on jo enemmän, rautasulfaattia sisältävät lannoitteet tappavat sen. Ruskettunut sammal on helposti haravoitavissa pois. Tarvittaessa tehdään paikkauskylvö. Rautasulfaatin käytön jälkeen kalkitaan aikaisintaan vasta, kun kuollut sammal on poistettu.
Jos valosta on pulaa, nurmi ei kasva koskaan parhaimmilleen. Silloin sammal voi olla mainio nurmikon korvaaja, mutta se ei kestä yhtä hyvin kulutusta kuin nurmikko.
Painaumat
Painaumat hankaloittavat leikkaamista ja keräävät syksyllä ja talvella vettä, joka jäätyessään aiheuttaa jääpoltetta. Painaumat kannattaakin tasoittaa ennen ongelmien syntymistä.
Jos kuopassa kasvaa hyvä nurmikko, kannattaa se hyödyntää. Pistolapiolla irrotetaan reunat ja lapion avulla nostetaan nurmikko levyinä irti. Nurmikon juuristo on noin 5 cm:n syvyydessä, joten levyn mukana tulee olla vähintään sen syvyinen juuristo mukana. Painaumat täytetään tiiviisti mullalla ja levy asetetaan takaisin paikoilleen sekä kastellaan. Jos käytetään siemeniä, kylvetään ne normaalisti – ja huolehditaan kastelusta.
Talvivauriot
Jääpolte
Jos syksyllä nurmikon pintaan jää vettä, se jäätyessään vaurioittaa nurmea. Juuriston toiminta loppuu, eikä nurmikko lähde keväällä kasvuun. Jääpoltteen vauriot voivat olla kokonaivaltaisia tai laikuttaisia. Talven aikaiset lämpötilan heilahtelut saattavat vuoroin sulattaa ja jäädyttää alinta lumikerrosta, jolloin nurmen päälle muodostuva jää estää hapen kierron. Seurauksena voi olla laaja jääpoltetuho.
Jääpoltetta ehkäistään pitämällä huoli maan muotoilusta eli pintaveden ohjauksesta.
Talvituhosienet
Jos lumi sataa sulaan maahan, talvituhosienet leviävät helposti. Talvituhosieniä ehkäistään haravoimalla syksyllä ainakin paksuin lehtikerros pois ja leikkaamalla nurmi lyhyeksi ennen talven tuloa. Sieni-itiöt viihtyvät kosteana pysyvässä kasvustossa.
Reipasotteinen haravointi keväällä tuulettaa nurmikkoa ja edistää heinän kasvua ja sienivaurioiden korjaantumista. Jos kasvu ei käynnisty kunnolla, saattaa paikkauskylvö olla tarpeen.
Rikkaruohot
Säännöllinen leikkaus pitää rikkaruohot yleensä kurissa. Nurmikon riittämätön lannoitus voi johtaa vaatimattomissa olosuhteissa kasvavien rikkakasvien, kuten piharatamon, lisääntymiseen. Apukeinoja ovat:
- Kemiallinen torjunta, esimerkiksi leveälehtisiin kasveihin tehoavalla torjunta-aineella. Se ei vaikuta kapealehtisiin kasveihin, joihin heinätkin kuuluvat. Saattaa vaikuttaa apilaan.
- Mekaaninen kitkeminen, on tehokasta, kun rikkakasvit poistetaan juurineen. Kitkeminen on myös ympäristölle turvallisempaa kuin torjunta-aineiden käyttö.
Mekaaniset vauriot
Lumen aurauksen tai auton renkaitten painaumat voivat jättää jälkensä nurmen pintaan. Samoin kaapelointitöiden tai muiden kaivuiden jäljet voivat näyttää rujoilta. Vauriokohdat täytetään, tiivistetään ja tehdään paikkauskylvö samaan tapaan kuin nurmikon perustamisen yhteydessä tehty kylvö.
Kulottuminen
Nurmikko voi ruskettua pitkän kuivuuskauden aikana. Onneksi se yleensä toipuu, kun sateita taas saadaan. Perusteellisella kastelulla voi kuloontumista ehkäistä, jos siihen ryhdytään, kun ensimmäiset merkit ruskettumisesta ilmaantuvat. Kastelu tehdään sadettimella ja kerta-annosten on oltava riittäviä.
Rutikuiva maa imee huonosti vettä, joten vettä kannattaa antaa erissä. Se käy niin, että tunnin tai parin sadetuksen jälkeen pidetään parin tunnin tauko, sitten annetaan lisää vettä. Kuopaisemalla maata lapiolla tarkistetaan, onko vesi imeytynyt pintaa syvemmälle. Toisella kastelukerralla saatetaan selvitä jo lyhyemmällä sadetuksella.
Sadeta illalla, sillä päivällä suuri osa annetusta vedestä haihtuu eikä hyödytä nurmikkoa. Varhain aamullakin voi kastella, mutta iltakastelun etuna on se, että yöllä kastelun jälkeen nurmikolla on pisin aika toipua ennen seuraavan päivän rasituksia.
Jos ryhdyt kastelemaan, varmista, että annat riittävästi vettä ja maa kostuu pintaa syvemmältä. Pienet lirautukset pintamaahan ovat haitallisempia kuin kuivuus konsanaan.
Julkaistu 28.8.2023
Päivitetty 21.5.2026