Watering flowers

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Pisarat heinassa

Kasteluopas

Kauniin ja elinvoimaisen puutarhan ja parvekkeen tärkein salaisuus on oikein ajoitettu ja oikein mitoitettu kastelu.  Sekä kuivuus että liika märkyys vievät pihakasvien elinvoiman kestävyytensä äärilaidoille. Silti tämän yksinkertaiselta tuntuvan asian arviointi ei suinkaan ole helppoa. 

Kuivuudesta kärsivät niin vanhat kuin nuoretkin istutukset, mutta suurimmassa vaarassa ovat uudet, vasta juurtumassa olevat kasvit. Ruukkuistutukset tarvitsevat päivittäisen kastelun tai ainakin kastelun tarpeen arvioinnin. Tämä käy parhaiten työntämällä sormet multaan.

Helleaikana parhaan hyödyn kastelusta kasvit saavat riittävän runsaasta iltakastelusta. Auringon porottaessa janoinen kasvi suorastaan avautuu ahmimaan vettä mutta tulee samalla myös haihduttaneeksi suuren osan saamastaan kosteudesta. Kastelun hyötysuhde jää pieneksi. Mutta jos kasvi on läkähtymässä kuivuuteen, ei pidä odottaa iltaa, vaan vettä annetaan heti.

Isolla puulla on tainta isompi juuristo ja enemmän haihduttavaa lehtipintaa. Kerralla annettavan veden määrä on pikkutaimeen verrattuna suurempi. Kun juuristoalue kostuu syvältä, voidaan pitää kunnollinen kastelutauko eikä liikakastelusta ole vaaraa. Kerralla annettu vesimäärä taas on aivan liian pieni, jos maahan istutettu kasvi tuntuu olevan joka päivä kastelun tarpeessa. Silloin vain pintamaa on kastunut eikä juuristo ole saanut vettä lainkaan. Vähäinen kertakasteluannos ohjaa juuriston kasvun pintaan eikä syvälle maahan. Pintajuurisena kasvi vaurioituu helposti kuivan kauden koittaessa.

Arvioi kastelun tarve

Eri kasvit kuluttavat eri tavalla. Iso kasvi kuluttaa enemmän kuin pieni, isolehtinen haihduttaa enemmän kuin pienilehtinen. Maan pidätyskyky vaihtelee puolenkin metrin matkalla ja säätilakin joko edistää tai ehkäisee haihduttamista. Ja sekin on vielä muistettava, että liika kastelu on aivan yhtä paha kuin liika kuivuus.

  • Työnnä sormet multaan syvälle juuriston viereen ja tunnustele.
  • Älä luota taivaalta tulevan veden kasteluvoimaan etenkään pitkän kuivuuskauden jälkeen, sillä rutikuiva maa imee huonosti vettä.
  • Tunnustele myös kasteltuasi, riittikö vesi kastelemaan syvemmältä kuin muutaman sentin matkalta.
  • Ruukkuistutuksissa kastelun tarve yleensä kasvaa kesän edetessä ja kasvin saadessa lisää kokoa. Multatila täyttyy juuristosta eikä varastoi kosteutta samalla tavalla kuin kevätkaudella.

Anna kerralla riittävästi vettä

Kastelun tarve on monen asian summa. Siksi tarkkoja määriä sopivasta kerta-annoksesta ei voi antaa, mutta seuraavat ohjeet antavat suuntaa  istutusvuoden ja sitä seuraavan vuoden kasteluntarpeesta:

  • Pienen pensastaimen (koko 30–60 cm) kerta-annos on ämpärillinen.
  • Runkopuun (koko 150–200 cm) kerta-annos on 1–2 ämpärillistä. Suhteuta kastelumäärä juuriston kokoon. Mitä suurempi juuristo (=kasvatusastian koko myyntihetkellä), sitä enemmän annetaan vettä kerralla.
  • Havupuu, jonka kasvatusastia on 30–60 l, tarvitsee kerta-annoksena vettä 3–4 ämpärillistä.
  • Maan pidätyskyvystä, auringon paahteesta, ilmankosteudesta ja tuulesta riippuu, kuinka pitkä kasteluväli on sopiva. Yhden – kahden viikon välein on arvioitava kastelun tarve kuten yllä on kerrottu.

Muista syksyllä

Syyskesän ja syksyn kastelu on myös tärkeää. Jos silloin on kuivaa, erityisesti ikivihreät tarvitsevat nestetankkausta. Kasvukauden aikainen vaje nesteytyksessä kostautuu talvella, sillä jäätynyt maa merkitsee kasville suurta kuivuutta.

Haihduttaminen jatkuu läpi koko talven. Jos havupuu ruskettuu keväällä, on vaurion syy usein jo edellisen kasvukauden kuivuudessa.