Valosta varjoon – määrittele puutarhasi valoisuus oikein
Kasvien valinta onnistuu kohdilleen, kun oman pihan valoisuus sen eri kohdissa on tiedossa. Tarkkaile pihaasi eri vuodenaikoina ja eri kellonaikoina – olosuhteet voivat vaihdella yllättävän paljon. Keväällä valoa on yleensä eniten, koska aurinko paistaa lehdettömien puiden ja pensaiden oksien läpi. Kevätauringon voimin monet sipulikukat kukoistavat paikoilla, jotka kesän tullen saattavat olla varjoisia.
Mutta missä menee aurinkoisen ja puolivarjon rajat? Ja milloin puolivarjo muuttuu syväksi varjoksi? Varjo ei aina pysy paikallaan – miten se vaikuttaa valo-olosuhteisiin?
Aurinkoinen – paahteinen
Kasvupaikka on aurinkoinen, kun se saa suoraa auringon paistetta 6-8 tuntia päivässä.
- Kun aurinkoinen kasvupaikka on avoin, ilma kiertää ja vaihtuu, olosuhteet ovat kasveille lempeämmät kuin suojaisessa paikassa, vaikkapa seinustalla, joka kerää lämpöä jopa paahteisuuteen asti. Paahteinen kasvupaikka on kasveille ankarampi kuin avoin ja aurinkoinen kasvupaikka. Avoimella paikalla tuulisuus saattaa vaikuttaa kasvien viihtymiseen.
- Jos paahteinen paikka on kuiva, ovat olosuhteet kaikkein ankarimmat. Ellei tarkoituksena ole perustaa kivikon kasvitarhaa, kannattaa miettiä, voiko kasvualustaa parantaa. Tai perustaa kivikkotarha.
Auringon valoa tarvitaan kukka-aiheiden muodostamiseen. Osa monivuotisista kasveista muodostaa kukka-aiheensa jo edellisenä kasvukautena, osa kukkii saman vuoden versoilla. Jos kukka-aiheiden muodostumisen aikaan säät eivät ole suosiolliset, voivat ne vaikuttaa kukinnan määrään.
Aurinkoinen kasvupaikka soveltuu erityisen hyvin hedelmäpuuille, marjapensaille ja monille muille satoa tuottaville kasveille. Auringon lämpösumma tuo satoon makeutta ja lajinmukaista aromia.
Puolivarjoinen
Kasvupaikka on puolivarjoinen (tai puoliaurinkoinen), kun se saa suoraa tai epäsuoraa auringonpaistetta 3-5 tuntia päivässä.
- Aamuaurinko on heikompaa kuin iltapäivällä, sillä aurinko paistaa viistosti. Kolme tuntia varhaisaamusta on ikään kuin vähemmän valoisa kuin iltapäivällä korkealta paistava kolmen tunnin valo.
- Harvahkon latvuksen läpi kuultava aurinko on hajavaloa, joten paikka on puolivarjoisa.
- Lehtipuut päästävät keväällä lähes kaiken auringon valon lävitseen, mutta valon määrä vähenee sitä mukaa, kun lehdistö kasvaa täyteen kokoonsa.
- Kevyessä varjossa valo siivilöityy puiden latvuksen läpi tanssittaen auringon säteitä liikkuvina laikkuina.
Puolivarjoinen ja puoliaurinkoinen merkitsevät samaa asiaa. Se sopii hyvin useimmille kasveille, sillä paikka on kokonaisuudesaan varsin valoisa, mutta ei yleensä kuitenkaan paahteinen ainakaan kovin pitkään kerallaan. Siellä ei useimmille kasveille ole liikaa valoa eikä liikaa varjoa.
Varjoinen
Varjoisalle kasvupaikalle tulee auringon valoa alle kaksi tuntia päivässä.
- Täysin varjoisat kasvupaikat ovat usein talon pohjoisella seinustalla, muurin tai tiiviin aidan takana tai pohjoiseen laskeutuvassa rinteessä.
- Kasvillisuus luo varjoa ja kasvit varjostavat toinen toistaan.
- Tiheäkasvuiset, isot havupuut peittävät auringon tehokkaasti, joten niiden takana kasvupaikka on varjoinen.
- Syvä varjo ei päästä montaakaan päivänsädettä maahan asti, kun taas ns. liikkuva varjo voi olla esim. puuston varjoa, joka väistyy auringon kurkistaessa puiden takaa. Varjostavan kasvin koko vaikuttaa siten varjoisuuden asteeseen ja voi vaihdella pienelläkin matkalla.
Varjonkin kasvit tarvitsevat ainakin jonkin verran valoa. Sen huomaa vaikkapa tiheässä kuusikossa, jossa muuta kasvillisuutta ei maan pinnassa juuri ole.
Varjossa viihtyviä kukkivia kasveja on ehkä niukahkosti, mutta näyttäviä lehtimuotoja ja -värejä sitäkin runsaammin.
Valoa kaipaava kasvi ei kukoista varjossa, eikä siimeksen suosija viheriöi paahteessa. Valoisuus on yksi tärkeistä kasvupaikkatekijöistä. Sen määrittely ei aina ole helppoa, sillä siirtyvät varjot, vuorokaudenaika ja vuosien varrella kokoa kasvavat tai kaadetut puut muuttavat olosuhteita. Säästyt monilta virhehankinnoilta, kun otat aina kasvivalinnoissa huomioon kasvupaikan olosuhteet.