Vieraslajit
Vieraslajien hallinnalla pyritään ympäristön suojelemiseen, ei puutarhaharrastuksen ja -kulttuurin kitkemiseen. Tavoite on arvokas. Luonnon monimuotoisuutta, luontotyyppejä, ekosysteemien toimintaa, elinkeinoja ja harvinaisiakin luonnonkasveja pyritään suojelemaan vieraslajien mahdollisilta haitoilta ja invaasiolta.
Tämä tavoite on vastuullisen kotipuutarhurinkin syytä pitää mielessään. On tärkeää tunnistaa puutarhassa kasvavat kasvit, tutustua niiden leviämistapoihin, katsoa niiden perään ja miettiä mahdollisia riskejä juuri oman lähiympäristön luontotyypille.
Suomen tilanne on vielä melko hyvä. Eteläisemmillä lajeilla on vaikeuksia pärjätä tai levitä riesaksi asti viileässä ilmastossamme. Ilmaston sekä kasvu- että elinympäristöjen nopea muutos voi antaa sijaa vieraslajeille samalla kun muutos koettelee alkuperäislajistoa. Vieraslajien hallinnassa pyritään siksi ennakointiin.
Määritelmiä
Aivan oleellista on tiedostaa ja ymmärtää ero vieraslajin ja haitallisen vieraslajin välillä. Vieraslajilistalle kuuluvia kasveja voidaan viljellä myyntiin ja kasvattaa puutarhassa, mutta niitä ei saa päästää leviämään luontoon. Haitallisten vieraslajien kasvattaminen on kiellettyä, sillä niiden on havaittu olevan uhkana alkuperäislajeille.
Vieraslaji
Vieraslajieihin on nimetty kasveja, eläimiä tai muita eliöitä, jotka ovat levinneet luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle ihmisen toiminnan vaikutuksesta, tahallisesti tai tahattomasti. Kasveista vieraslajeiksi määritellään sellaiset vierasperäiset kasvit, jotka eivät kuulu alkuperäislajistoomme ja jotka ovat jo levinneet tai osoittaneet leviämiskykynsä puutarhoista tai viljelmiltä luonnonympäristöön.
Suomen vieraslajistoon kuuluu vähintään kymmeniä perinteisiä, tuttuja ja yleisiä puutarha- ja viljelykasveja. Osa niistä on todettu luontoon jo vakiintuneiksi (esim. tarhaomenapuu, palsamipihta, eräät maksaruohot ja palsternakka). Osa vieraslajeista on määritelty satunnaisiksi (esim. jalopähkinät) ja osa tuntemattomiksi (esim. eräät bambut, joista on havaittu yksittäisiä esiintymiä puutarhojen ulkopuolella).
On syytä myös muistaa, että vieraslajilistalle ei nimetä kaikkia vierasperäisiä lajeja, vaan ainoastaan sellaiset lajit, joita on syytä pitää silmällä. Uusia lajeja nousee listoille tutkimusten, kartoitusten, ilmaston muuttumisen, alkuperäislajiston ongelmien sekä kulttuuri-, metsä-, viljely- ja kasvuympäristöjen muutosten myötä.
Toisaalta taas varsin monet perinteiset ja yleiset puutarhakasvimme kuuluvat sinänsä määritelmällisesti vieraslajeihin ja ovat siis luontoon paikoitellen levinneitä tai kokonaan viljelyperäisiä tulokkaita. Melko harmittomina niitä ei ole katsottu aiheellisiksi kirjata vieraslajiksi. Tällaisia ovat vaikkapa monet herukat, kiiltotuhkapensas, hapankirsikka, malvat tai isotöyhtöangervo, vain muutamia mainiten.
Haitallinen vieraslaji
Haitallinen vieraslaji on sellainen vieraslaji, jonka on todettu aiheuttavan merkittävää uhkaa luonnon monimuotoisuudelle, alkuperäislajeille, elinympäristölle, terveydelle tai elinkeinoille, esimerkiksi maa- ja metsätaloudelle. Siksi haitalliset vieraslajit edellyttävät torjuntatoimia ja ovat ankarammin säädeltyjä.
Lainsäädäntö kieltää haitalliseksi luokitellun vieraslajin päästämisen ympäristöön, maahantuonnin, kasvattamisen, myymisen ja luovuttamisen. Tontin omistajan tai haltijan vastuu ja velvollisuus on hävittää haitalliset vieraslajit alueeltaan.
Tulokaslajit
Tulokaslajit saapuvat maahan lähialueilta omin neuvoin ja ihmisen avittamatta esimerkiksi tuulen, merivirtojen tai muuttolintujen mukana. Tulokaslajeja eivät koske vieraslajisäännökset.
Listat päivittyvät
Vieraslajien ja haitallisten vieraslajien listat päivittyvät ja tulevat laajenemaan. Uusia lajeja nousee listoille tutkimusten, kartoitusten, ilmaston muuttumisen, alkuperäislajiston ongelmien sekä kulttuuri-, metsä-, viljely- ja kasvuympäristöjen muutosten myötä.
Rajoittaminen, hallinta ja hävittäminen
Kasvivalintoja, sijoittelua tontilla sekä mahdollista rajaamista tai rajoittamista on syytä puntaroida lähiympäristön kasvuolojen ja luontotyypin kannalta. Lähistön lehtoa, kosteikkoa tai kallioketoa koskevat eri riskit ja lajit kuin kaupunkiympäristöä tai hiekkarantaa. Arkijärkikin jo kertoo, että holtittomasti leviävää ja tiheää kasvustoa muodostavaa vieraslajia ei ole kaukonäköistä istuttaa aivan tontin ja lähimetsän rajalle. Kovin leviämisintoisten kasvien sijaan on syytä harkita helpommin hallittavia lajeja. Maantieteelläkin on merkityksensä. Lounaissaaristossa riesaksi saattaa koitua kasvi, joka napapiirillä ei lainkaan pärjää.
Tiluksilla kasvavat vieraslajit on syytä tuntea ja tunnistaa sekä katsoa niiden perään, jotta ne eivät karkaa ympäristöön. Säännöllinen tarkkailu, ennaltaehkäisy ja nopea toiminta ovat avainsanat.
Älä kippaa kasvijätettä ympäristöön
Ympäristöön kärrätyt kasvijätteet ovat vieraslajeille merkittävä väylä puutarhasta luontoon. Mitään kitkentä- ja haravointijätteitä ei siis saa viedä metsään tai joutomaalle, vaan ne on käsiteltävä omalla tontilla esim. kompostoiden tai vietävä jäteasemalle. Haitallisten vieraslajien osia sisältävä kasvijäte hävitetään joko lämpökompostorissa tai poltettavana sekajätteenä. Pienet määrät voi laittaa omaan sekajäteastiaan suljetussa pussissa, suuremmat lastit kuuluvat jäteasemalle. Osa jäteasemista ottaa maksutta vastaan haitallisia vieraslajeja sisältävää kasvijätettä talkoohengessä.
Uhka ja mahdollisuus
Monet aikoinaan vieraina tuodut hyöty- ja koristekasvit ovat kotiutuneet niin, että mahdotonta olisi kuvitella pihoja, viljelmiä, viheralueita, kulttuuriympäristöjä ja puutarhataloutta ilman niitä. Ne ovat valtavasti rikastuttaneet puutarhojen lajistoa sekä ekologista ja esteettistä monimuotoisuutta. Uusien puutarhakasvien kokeilu ja etsintä on ja on ollut vuosisataista ja monitahoista elävää kulttuurihistoriaa.
Toisaalta taas eräät haitallisimmat ja ympäristöön levinneimmät vieraslajimme olivat aikanaan hyvin suosittuja puutarhakasveja, sellaisia kuten kurtturuusu, komealupiini, jättipalsami ja kanadanpiisku.
Uusia vieraita lajeja suorastaan tarvitaan paitsi silmäniloksi, myös ruoantuotantoon ja metsätalouteen vanhojen kasvien rinnalle, muuttuvasta ilmastosta kärsivien lajien korvaajiksi tai tuotannon monipuolistamiseksi. Hyötytarhoihin tekevät jo tuloaan vaikkapa viiniköynnökset, makeasinikuusama ja aprikoosi.
Eräissä kaupungeissa kokeillaan ja etsitään aktiivisesti uusia koti- ja ulkomaisia puulajeja ja -lajikkeita ilmastonmuutokseen varautumiseksi, toki vanhoja puita vaalien ja haitallisia vieraslajeja välttäen. Puistoissa ja viheralueilla tavoitellaan monilajisuutta, sillä vanhat lajit tai laajan yhden lajin kokonaisuudet saattavat joutua muuttuvien kasvuolojen tai lisääntyvien tautien ja tuholaisten kerralla nitistämiksi.
Monilajisuus myös lisää kaupunkiluonnon monimuotoisuutta ja ilmeikkyydellään viehättää silmää. Kaupunkien vihreät alueet ovat tärkeitä niin ihmisten hyvinvoinnille kuin kaikille muillekin eläimille ja eliöille. Esimerkkeinä kokeiluista mainittakoon Helsingin Vartioharjuntien katupuuarboretum tai Turun kaupunkipuulinjaukset.
Toisessa vaakakupissa on uusien lajien taloudellinenkin tuleva tarve ja toisessa vieraslajien riskit, karkaaminen puutarhoista luontoon tai leviäminen talousmetsästä luonnontilaiseen metsään tai uudet tuholaislajit. Puutarhan ja luonnon raja on häilyvä. Luonto tulvii puutarhaan, piha on osa ympäristöä ja maisemaa. Muuttuvassa maailmassa on syytä olla hereilllä havaitsemaan uhkat ja torjumaan niitä määrätietoisesti. Työhön tarvitaan niin tutkijoiden, viranomaisten kuin viljelijöiden, puutarhakauppiaiden ja kotipuutarhurienkin yhteistyötä. Samalla kun on syytä olla avoin uusien lajien mahdollisuuksille, on oltava valppaana ja silmät avoinna puuttumaan haitalliseen kehityskulkuun.
Linkkejä vieraslajeista:
- Suomalainen vieraslajitieto koottuna: lajikortit vieraslajeista ja haitallisista vieraslajeista, torjunta-ohjeita, lainsäädäntöä, organisaatioita, yhteystietoja.
- Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla linkkejä lainsäädäntöön ja lakien valmisteluun, kansalliseen ja kansainväliseen yhteistyöhön sekä kansainvälisiin sopimuksiin.
- Lajitietokeskukselta löytyy valtavasti tietoa vieraiden ja tuttujen kasvien (eläinten, sienien…) ominaisuuksista, biologiasta, lisääntymistavoista, levinneisyydestä…
Linkkejä metsä- ja kaupunkipuista ilmastomuutoksessa:
https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files//turku_puulajilinjaus_tulostettavaversio.pdf
- Turun kaupunkipuulinjauksessa punnittuja ajatuksia uusista ja vanhoista puista muuttuvassa maailmassa, ”Vanhoja puita vaalien, uusia kokeillen”.
https://kaupunkikasviopas.hel.fi/kortti/puistopuut/
- Helsingin puistopuista. Linkissä kuvatusta monipuolisuuteen kannustavasta Santamourin mallista voi kotipuutarhurikin inspiroitua.
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/551684/luke-luobio_24_2022.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Ruotsalainen, S., Himanen, K., Viherä-Aarnio, A., Aarnio, L., Haapanen, M., Luoranen, J., Matala, J., Riikonen, J., Uotila, K. & Ylioja, T. 2022. Puulajivalikoiman monipuolistaminen metsänviljelyssä : Synteesiraportti. Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 24/2022. Luonnonvarakeskus. Helsinki. 135 s. Seppo Ruotsalainen ORCID ID, htt