Kasvit kiinnittyvät juuristollaan kiinni maahan ja ottavat siitä ravinteita, joita ne tarvitsevat kasvuun, sadon tuotantoon ja lisääntymiseen. Osa kasveista viihtyy läpäisevässä ja kuivassa, osa kosteassa ja ravinteikkaassa maassa, mutta valtaosa viihtyy siltä väliltä olevassa maassa. Harvoin maaperä on puhtaasti jotain tiettyä lajia, vaan se on sekoitus eri maalajeista.
Perusmaalajeja ovat savi, hieta hiesu ja moreeni. Maalaji määritellään sen perusteella, mitä siinä on eniten, mutta rajankäynnissä lajia ei aina ole helppoa tunnistaa. Hyvässä puutarhamaassa kunnollisen multakerroksen syvyys on n. puoli metriä. On tärkeää tunnistaa multakerroksen alla oleva perusmaalaji, sillä se määrittelee mm. veden ja ravinteiden läpäisyä ja vaikuttaa sitä kautta kasvien olosuhteisiin.
Kivennäismaalajit ovat eri karkeusasteella olevia kiviaineksia, jotka ovat jauhautuneet olomuotoonsa vuosimiljoonien kuluessa. Niissä ei itsessään ole ravinteita eikä kosteutta, mutta ne johtavat kapillaarisesti kosteutta ja enemmän tai vähemmän pidättävät eloperäisestä aineksesta muodostunutta humusta ja siinä olevia ravinteita, joita useimmat kasvit tarvitsevat kasvuunsa.
Kaikilla maalajeilla on hyviä ja huonoja puolia ja kaikkia voidaan parantaa. Jos maan laatu ja muut vallitsevat olosuhteet otetaan kasvivalinnoissa huomioon, kasvien hoito on helppoa ja kasvit kasvavat kauneimmilleen.