Keittiöpuutarhan perustaminen

Keittiöpuutarha ei ole enää menneiden vuosien tapainen kasvimaa ja loputon työsarka, vaan nyt hyötytarha tehdään oman näköiseksi. Siellä puuhaillaan juuri niin paljon kuin huvittaa, mutta ei enempää. Tämä onnistuu helposti, kun ensin hieman suunnitellaan.

Millainen keittiötarhuri olet?
Tosiviljelijä kasvattaa kasvimaallaan talven ruuat.
Ruokahifistelijä opettelee uutta ja taikoo viimeisen silauksen keittiönsä makuihin.
Herkuttelija nauttii tuoreudesta, joka saavutetaan vain kasvisten lyhyellä matkalla kasvimaalta ruokapöytään.
Kokeilijalla on viljelyssä sitä sun tätä eikä sadon määrä ole aina niin oleellista.
Tärkeintä on tehdä, oppia ja valita kokeilluista omat suosikit, jotka jäävät kenties pysyvästi oman keittiöpuutarhan lajeiksi.

 

Paikan valitseminen

Kasvimaalle valitaan mahdollisimman valoisa paikka. Yrtit, vihannekset ja salaatit rakastavat aurinkoa ja kasvavat maukkaimmilleen auringon lämmön avulla. Mutta vähemmälläkin pärjää, jos ihanteellisen valoisaa paikkaa ei puutarhasta löydy. Erityisesti yrtit ovat kiitollisia kasvatettavia puolivarjossakin, sillä monet niistä ovat tarpeiltaan vaatimattomia.

Jos aurinkoinen sijainti on lisäksi tuulensuuojainen, jossa vesi ei seiso, on hyötytarhan menestys jo varsin varmaa. Jos paikka on liian vettä pidättävä, voi sitä parantaa salaojittamalla ja rakentamalla kohopenkin. Kohopenkki on siinäkin mielessä hyvä ratkaisu, että kasvatusalustaan saadaan kätevästi lisäsyvyyttä. Erityisesti suurikokoiset yrtit, kuten lipstikka ja monet juurekset, kuten porkkanat, palsternakat ja mustajuuret tarvitsevat syvämultaisen kasvupaikan tuottaakseen laadukkaan sadon.

Puutarhan eri osien valoisuuden arvioiminen ei aina ole ihan helppoa tai ainakaan itsestään selvää. Valoisuus vaihtelee vuodenajan, vuorokaudenajan ja jopa vuosien kuluessa. Kun valoisuutta tietoisesti tarkkailee, lopputulos voikin yllättää. Lue lisää.

Perustamistyöt

Pohjamaasta poistetaan rikkaruohot ja niiden juuret. Erityisesti monivuotisten rikkaruohojen juuret on syytä poistaa huolellisesti, sillä niistä voi muutoin muodostua pysyvä riesa. Tämä on kärsivällisyyttä vaativa työvaihe, mutta vaivannäkö palkitaan jatkossa hoidon helppoutena.

Tiivistä tai savista maata kevennetään hiekalla ja turpeella. Eloperäistä ja hyvää maanparannusainetta on kompostimulta,  jota lisätään perusmaahan, mikäli sitä on saatavilla. Kalkkia ja lannoitetta lisätään maan muokkauksen yhteydessä. Hyviä lannoitevalintoja ovat esimerkiksi kasvimaalannoitteet. Lannoitepurkin kyljessä olevia ohjeita on annostelussa syytä noudattaa. Luonnonmukaisen puutarhamullan lisäys on myös hyvä tapa parantaa humus- ja ravinnepitoisuutta.

Maa-aineksen silmämääräinen arviointi on syytä tehdä, vaikka se ei ole mitenkään varma menetelmä ravinnetilanteen arvioimisessa. Harrastaja-puutahuri pärjää esimerkiksi lapiotestillä aika pitkälle.

Tee lapiotesti:
Kaiva kuoppa, jonka syvyys on vähintään sama kuin kasvimaalla tarvittava syvyys.

Ota kuopan laidasta pistolapiolla ohuehko siivu koko kuopan syvyydeltä ja tarkastele näitä seikkoja:

  • Jos lapio tunkeutu maan läpi helposti, on maa kuohkeaa. Ilmava multa tuouksuu raikkaalle mullalle, mutta tiivis ja hapeton usein ummehtuneelle.
  • Tasalaatuisen multakerroksen pitää olla vähintään 20-30 cm syvä. Jos siinä on kerroksia tai tiiviitä kokkareita, maan laatu ei ole tasaista. Juurekset tarvitsevat vielä tätäkin syvemmän, hyvälaatuisen maan.
  • Multa-aines on hyvässä maassa rakenteeltaan murumaista ja mahdolliset kokkareet hajoavat helposti.
  • Jos multa on väriltään tummaa, siinä on runsaasti tarpeellista humusta.
  • Riittävän läpäisevässä maassa kuoppaan kaadettu vesi imeytyy nopeasti pohjamaahan. Tiiviissä se jää kuoppaan seisomaan pidemmäksi aikaa.
  • Hyvässä mullassa on lieroja ja muita eliöitä.
  •  

Tutustu laajemmin tietopakettiimme maalajeista ja kasvualustoista. Löydät sieltä mm. ohjeet helppoon no-dig -menetelmään.

Istutussuunnitelma

Silmissä siintävät oman maan sato ja omat suosikkiherkut. Luonnollisesti kasvivalinnat tehdäänkin omien mieltymysten mukaan.  Onnistumiskerroin paranee, kun otetaan huomioon myös kasvupaikan olosuhteet. Tässä muutama vinkki suunnittelun pohjaksi:

  1. Jos valoa on niukasti ja maaperä kosteutta keräävä, suositaan kasveja, joilla on näissä oloissa menestymisen edellytyksiä. Esimerkiksi liperi, persilja, salvia, ruohosipuli, lehtisalaatti ja mangoldi ovat tällöin otollisempia valintoja kuin timjamit, mäkimeiramit, basilikat ja rosmariini, jotka kärsivät helposti liiasta märkyydestä tai valon ja lämmön puutteesta.
  2. Syvää ja kuohkeaa multaa (30–40 cm) tarvitsevat pitkät juurekset, kuten porkkana ja palsternakka, kun taas matalammassa  (20–30 cm) menestyvät punajuuri, lanttu ja kyssäkaali. Useimmat yrtit kasvavat hyvin 20–30 cm syvässä mullassa, mutta erityisen suurikokoisiksi kasvavat ilahtuvat syvemmästä multatilasta (esimerkiksi tarha- ja viinisuolaheinä ja parsa).
  3. Erityisen voimakasta eli ravinteikasta maata tarvitsevat kurpitsat, raparperi ja valkosipuli, kun taas yrtit ja lehtisalaatit tyytyvät laihempaan maahan. Silti vähäänkin tyytyväisten kasvien kasvu häiriintyy, jos ravinteita on liian niukasti. Pahasti nälkiintymään päässeen kasvin ravinnetilannetta on hankala tasapainottaa lisäravinteillakaan, siksi kasvua kannattaa seurata ja ravita ajoissa.
  4. Kasvimaan muoto käytävineen piirretään ruutupaperille, jossa yksi ruutu on sopiva valittuun mittakaavaan, esim. metri tai 10 cm. Tämän piirroksen avulla on helppo laskea tarvittavat taimimäärät. Pienikokoiset yrtit mahtuvat hyvin kasvamaan 30 cm:n välein, suuret tarvitsevat tuplatilan. Raparperi ja kurpitsa tarvitsevat vielä suuremman tilan.
  5. Vuotuista hoitoa helpottaa, jos monivuotiset kasvit ovat yhdessä ja yksivuotiset omassa lohkossaan.
  6. Kylvettäessä siemenet suoraan kasvimaalle, suorat kylvörivit helpottavat hoitoa ja rikkaruohojen tunnistamista. Nimetyt rivit muistuttavat, mitä mihinkin tuli kylvettyä.

Hoito kesällä

Kasvun lähdettyä käyntii on tärkeintä harvennus, jos on tehty siemenkylvöjä, kastelu tarpeen mukaan ja kitkentä. Paras kasteluaika on varhain aamulla tai illansuussa. Silloin haihdunta on pienintä ja vesi tulee kasvien käyttöön eikä haihdu taivaan tuuliin. Rikkaruohojen haraaminen aloitetaan, kun kylvöt ovat taimettuneet. Silloin suorat rivit auttavat erottamaan hyötykasvit rikkaruohoista. Jos eloperäistä katetta, esimerkiksi ruohosilppua, on käytettävissä, estyy rikkaruohojen siementen itäminen, kasvit saavat ravinteita ja haihdunta vähenee. Katetta käytetään vasta, kun taimet ovat vahvistuneet sirkkalehtiastetta suuremmiksi, jotta ne eivät tukehdu katteen alla.

Sadonkorjuu

Yrttejä ja vihanneksia voi hyödyntää pitkin kesää. Yrtit tuuhettuvat sitä paremmin, mitä ahkerammin niitä latvoo. Juurespenkistä nyhdetyt pikkuriikkiset harvennustaimet ovat makupaloja vaikkapa salaatissa. Lehtisalaatit kasvattavat lisää lehtiä sitä mukaa, kun niitä käytetään, jos kasvupiste jätetään yksittäisiä lehtiä napsittaessa paikalleen.

Säilöttäväksi tarkoitetut yrtit korjataan aurinkoisena poutapäivänä, jolloin aromit ovat vahvat ja lehdistöstä on aamukaste haihtunut. Pienet määrät pienilehtisiä yrttejä kuivuvat vaikka keittiön pöydällä, mutta iso- tai paksulehtisiä kannattaa kuivatella saunan miedossa jälkilämmössä tai ritilän päällä lämpimällä kylpyhuoneen lattialla. Jos yrtit kuivataan nipuissa, ne sidotaan pieniksi kimpuiksi tiukasti kalastajalangalla tai niinellä. Sidoksesta on syytä tehdä tiukka, sillä niput ripustetaan roikkumaan alaspäin ja ne irtoavat sidoksesta helposti kuivuessaan. Nippuja solmiessa maltti on valttia ja langan kiristys tehtävä varoen, sillä versot saattavat katkeilla helposti.

Vihanneksia voi korjata sitä mukaa, kun ne kasvavat sopiviksi syödä. Ylikokoiset muuttuvat nopeasti puiseviksi ja mauttomiksi, kun taas pienehköt ovat makeimmillaan.

Syyshuolto

Sadonkorjuun jälkeen kunnostetaan maa talvea varten. Käännetään kevyesti pinta ja poistetaan monivuotisten rikkaruohojen juuristot. Maata voi kunnostaa ja parantaa sen jäätymiseen asti. Pintaan voi levittää kompostia, silputtua kasvijätettä, ruohonleikkujätettä yms. Eloperäinen aines parantaa maan kuntoa ja lisää tärkeää pieneliöstöä. Monivuotisten rikkojen juuristoja ei kuitenkaan pidä kasvijätteen mukana levittää niin kauan kuin ne ovat elossa. Kätevä tapa on mädättää haitallisia kasvinosia muovisäkissä. Sen jälkeen nekin ovat käyttökelposia maanparannusaineita.

Jos kasvimaalla kasvaa monivuotisia lajeja, niitä ei kannata vaihtaaa vuosittain. Monet monivuotiset lajit, varsinkin yrtit, antavat ensisatoa maistiaisiksi todella varhain. Hyviä talvehtijoita ovat mm. timjami, lipstikka, mäkimeirami ja tarhasuolaheinä.

Lopuksi puhdistetaan työvälineet odottamaan kevättä.

Kun kevät saapuu

Syksyllä käännetty maa tasoitetaan kevyesti, jotta kevätkosteus ei pääse haihtumaan. Jos kasvimaan pinnassa on syksylllä levitettyä eloperäistä ainesta vielä näkyvissä, ne voi kevyesti harata maahan tasoittamisen yhteydessä.

Viimeistään nyt kannattaa miettiä viljelykiertoa, sillä pian pääsee kylvämään ja istuttamaan taimia. Viljelykierrolla ylläpidetään maan kasvuvoimaa ja torjutaan haittoja, joita saattaa ilmetä, jos vuodesta toiseen kasvatetaan samoja lajeja samoilla paikoilla.

Ensimmäisiä talvehtineita, vihreitä ruohosipuleita ja edellisvuotisia persiljakasvustoja voi jo odotella työntyvän esiin malttamattoman sadonkorjaajan keväiseksi, ensimmäiseksi saaliiksi.