Viljelyä laatikossa
Laatikkoviljely on helppoa ja kivaa. Lavakauluksien tai muiden kasvatuslaatikoiden avulla kasvimaan perustamistyöt ovat vaivattomia – ei maan kaivamista eikä kitkemistä. Kasvimaa pysyy järjestyksessä, kanttausta ei tarvita ja maa sulaa talven jälkeen nopeammin kuin tasamaalle perustettu kasvimaa.
Kasvupaikan valinnalla ja kasvualustan syvyydellä on laatikkoviljelyssäkin merkitystä. Kasvikset ja yrtit tarvitsevat valoa ja lämpöä kehittyäkseen runsaiksi ja makeimmilleen. Valitse siis pihan aurinkoisin käytettävissä oleva paikka. Jos valoa on niukalti, kannattaa jättää suosiolla pois erityisen runsaasti aurinkoa ja lämpöä tarvitsevat lajit, kuten tomaatit.
Monet yrtit ja lehtivihannekset pärjäävät yhden lavakauluksen parikymmensenttisessä kasvualustassa, mutta isokokoiset kasvit ja juurekset tarvitsevat syvempää alustaa. Kaksi tai kolme lavakaulusta päällekkäin tuovat lisäsyvyyttä multatilaan.
Lavakaulukset ja valmiit kasvatuslaatikot ovat vaivattomia ratkaisuja, mutta käsistään kätevä voi rakennella tukevampia laatikoita tai vaikka muurata kasvimaan seinät tiilistä. Tee laatikot maapohjaisiksi, sillä perusmaan läsnäolo tukee kasvimaan menestystä. Laatikot voi asettaa vaikka suoraan nurmikon päälle. Pohjaksi laitetaan paksu kerros sanomalehteä tai puhdasta pahvia, jotka aikanaan maatuvat. Suuret vaahteranlehdetkin sopivat tähän. Sopiva kasvualusta kasataan maatuvan kerroksen päälle ja ne yhdessä tukahduttavat nurmikon kasvun. Hyödynnä kasvualustan kokoamisessa tontilla kertyvää puutarhajätettä ja saat ravinteet kiertoon.
Kun halutaan suojella kasvatuslaatikon alla olevaa pintaa, jalalliset laatikot tai alusvadit ovat hyviä ratkaisuja. Laatikot muovitetaan sisäpinnoilta yhtenäisellä muovilla, jotta multa ja kasteluvesi eivät valu ulos hallitsemattomasti. Muoviin täytyy kuitenkin tehdä viiltoja sinne tänne, jotta ylimääräinen kasteluvesi ei jää mädättämään juuristoa. Jalallisten laatikoiden viiltokohtiin voi laittaa tarvittaessa pienemmätkin aluslautaset.
Umpinaiset, pohjareijättömät, kasvatusastiat ovat aina haasteellisia, sillä sopivan kastelumäärän arviointi on vaikeaa. Pintakuiva multa saattaa syvemmältä olla litimärkä tai pintamärkä syvältä rutikuiva. Sopivaa veden annostelua helpottaa, jos reilusti kuopaisee multaa ja tunnustelee sen kosteustilannetta pintaa syvemmältä. Paksu kerros ruukkusoraa pohjalla helpottaa kastelua, sillä se toimii ainakin osittaisena salaojituksena ylijäämävedelle. Jos kasvatuslaatikoissa ei ole ylijäämävedelle reikiä, niitä ei pidä sijoittaa taivasalle, koska veden annostelu ei ole siellä omissa käsissä.
Vuoroviljely
Vuoroviljely tarkoittaa sitä, että samoja kasveja ei viljellä samoilla paikoilla vuodesta toiseen. Vaihtelevuudella ylläpidetään maan kasvukuntoa ja torjutaan erilaisia vaivoja, kuten tuholaisia ja kasvitauteja. Usein jako tehdään viljeltävien lajien ravinteiden tarpeen mukaan.
- vuosi: Runsaasti typpeä kuluttavat kasvit, kuten kaalit, valkosipulit, kurpitsat, kurkut ja purjot.
- vuosi: Keskiravinteisessa maassa viihtyvät lajit, kuten salaatit, sipulit, punajuuret, mangoldit ja monet juurikasvit.
- vuosi: Niukkaravinteisessa maassa pärjäävät kasvit, kuten retiisi, monet yrtit ja perunat, hunajakukka tai auringonkukka.
- vuosi: Lepovuosi, jolloin sopivia kasvatettavia ovat typensitojakasvit, kuten herneet ja pavut. Sopivia ovat myös viherlannoituskasvit, kuten yksivuotiset veriapila ja persianapila. Maata hoitavien kasvien juuristot muokkaavat maata ja kukat houkuttelevat pölyttäjiä. Syksyllä kasvusto niitetään ja joko käännetään maahan tai annetaan sen maatua ohuen multakerroksen alla.
Vuoroviljely hoitaa maan kasvukuntoa, mutta ei yksinään riitä. Kasvualustaa on syytä parantaa joka vuosi myös lisäravinteilla, kompostilisäyksellä jne.
Kumppanit
Kasvatuslaatikoissa on helppo hoitaa maan kuntoa myös humuslisäyksin ja lannoittamalla, jolloin vuoroviljelystä ei tarvitse paljon piitata. Yksi tapa valita kasveja on istuttaa yhteen lajit, jotka viihtyvät yhdessä ja hyödyttävät toisiaan. Ne ovat kumppanuuskasveja.
Alla olevissa mallisuunnitelmissa on hyödynnetty ajatusta kumppanuuskasveista tai samantyyppisessä kasvualustassa viihtymisestä.
Mallilaatikot
Niin kuin aina kasvivalintoja ja kasvimääriä suunniteltaessa, on syytä miettiä, millainen on kasvin lopullinen koko ja mahtuuko se täysikasvuisenakin sille varatulle paikalle. Pikkuruiset taimet näyttävät aluksi kovin vaatimattomilta, joten houkutus turhankin tiheään istutukseen on ilmeinen.
Kurpitsat tarvitsevat paljon ravinteita ja tilaa. Neljä tainta täyttävät aikanaan kutakuinkin koko lavankauluksen. Mutta ennen kuin ne ovat suuria, ehtivät kapeakasvuiset herneet ponnistaa maasta riittävän korkealle.
Herneet hyödyttävät kesäkurpitsan kasvua kyvyllään sitoa kasvua edistävää typpeä myös kumppanin käyttöön.
Mm. hernekasvien juuristossa kasvavat typensitojabakteerit pystyvät nappaamaan ilmakehän typpeä niissä olevan entsyymin avulla ja muuttamaan sen kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Vastalahjaksi bakteerit saavat isännältään tarvitsemiaan hiilihydraatteja.
Lehtikaalit ovat suurikasvuisia ja koristeellisestikin näyttäviä kasveja. Niiden lehdet ovat voimakkaan makuisia ja hyvin ravinnepitoisia. Satokausi jatkuu pakkasille saakka.
Kaalia voivat vaivata kaaliperhosen toukkien lisäksi kaalikoi ja kaalikärpänen. Samettikukat ovat oivallisia kukkakasveja kasvimaalla suojaamassa kaalikasveja, sillä samettikukkien voimakas tuoksu saattaa harhauttaa haittahyönteisiä lentämään ohi.
Samettikukkien juuristo tuottaa rikkipitoisia aineksia, jotka täydentävät kasvin omaa, tuholaisia karkottavaa tuoksua. Näin samettikukat saattavat parantaa muiden kasvien sadon määrää ja laatua.
Kurkut, salaatit ja punajuuren sukuinen mangoldi viihtyvät kaikki ravinteikkaassa ja multavassa maassa. Niiden on todettu viihtyvän myös kumppanuuskasveina rinnakkain. Kehäkukka on suosittu kasvimaan somistajana, eikä syyttä. Sen läsnäolo karkottaa monia tuholaisia ja on oivallinen leikkokukkanakin.
Kumppanuuskasvit ovat osa kokemusperäistä perinnetietoa, jota on karttunut jo sukupolvien ajan. Aina ei ole tutkittua tietoa siitä, miksi jotkut kasvit viihtyvät toistensa seurassa, vaan ne ovat hyviksi havaittuja tapoja parantaa sadon määrää ja laatua, joskus makua tai jopa kitkennän tarvetta.
Sipulin ja ruohosipulin tuoksu saattaa eksyttää tilliä usein vaivaavia kirvoja. Kurkkuyrtti houkuttelee pörriäisiä pölyttämään jatkuvasatoista mansikkaa.
Kumppanikasvien valinnassa otetaan huomioon myös se, ettei kumpikaan ole toisensa kehittymisen ja kasvun tiellä. Usein onkin niin, että toinen tarjoaa suojaa tuulelta tai kovimmalta paahteelta ja toinen päästää kumppanin kaipaaman runsaan valon naapurinsa käyttöön.
Tähän viljelylaatikkoon on valittu läpäisevän maan kasveja, jotka selviävät hiekansekaisessa, osin kuivahkossakin maassa. Suosituista mausteyrteistä, kuten timjamista on valittu kelta-, vihreä- ja kirjavalehtisiä lajikkeita. Basilikastakin istutetaan monen makuisia ja värisiä lajikkeita. Basilikan taimia on paljon, koska sitä kuluu paljon. Timjami talvehtii hyvin, joten niille jätetään runsaasti tilaa kasvaa kokoa. Ajan kanssa ne alkavat riippua kivasti reunan yli.
Viinisuolaheinä talvehtii erinomaisesti. Sen kukkavanat katkaistaan, jotta se ei leviä siemenistään. Laventeli ja krassi saattavat torjua voimakkaalla tuoksullaan tuholaisia. Useimmiten niiden kukkia käytetään ruokien ja jälkiruokien koristeluun, mutta myös lehdet ovat syötäviä.
