• Ihastuttava kerrannaiskukkainen lajike on nimensä mukaisesti valkea, eikä kuitenkaan aivan valkoinen.
• Nielussa lilahtavat  suonet ja terälehtien tyvellä on häivähdys lilanharmaata. Kukka vaalenee ikääntyessään lähes valkoiseksi.
• Ravinteikas, tuore kasvualusta.

Loistokurjenmiekat (Iris Sibirica-Ryhmä) ovat monimuotoisia ja -värisiä risteymiä, joissa on vahvimmin siperiankurjenmiekan perimää. Koko kesän kauniit lehdet ovat kapeita ja miekkamaisia.

Ne eivät ole vaateliaita kasvualustan suhteen, mutta kasvavat kauneimmilleen valoisassa paikassa, ravinteikkaassa ja läpäisevässä, kalkitussa maassa. Talvimärkyyttä ne eivät siedä. Helppohoitoisten loistokurjenmiekkojen juurakko kasvaa lähellä maan pintaa ja leviää sen avulla hitaasti. Juurakkoa ei saa istuttaa syvään, vaan sen pitää jäädä pari senttiä maan alle.