Avomaankurkut ja pitkäkurkut kuuluvat kotitarhurin herkkuvihanneksiin, sillä lyhyt matka korjuusta ruokapöytään säilyttää maun herkullisimmillaan. Pienikokoiset patio- eli amppelikurkut ovat kasvattaneet suosiotaan. Niitä voi mainiosti viljellä ruukuissa ja amppeleissa.

• Paljon lämpöä tarvitsevina kurkuille varataan puutarhan lämpimin paikka.
• Istutettaessa taimina kohdellaan hellävaraisesti, etteivät herkät juuret vahingoitu. Jos näin käy, kasvi jurottaa aikansa ja sato viivästyy.
• Kasvualustan on oltava kuohkea, multava ja hyvin ravinteita ja vettä pidättävä, sillä kurkun juuristo on pieni verrattuna lehdistön kokoon.
• Tarvitsevat paljon vettä. Epäsäännölliset kosteusolosuhteet voivat aiheuttaa kitkeryyttä makuun ja pienentää sadon määrää.
• Sato on maukkaimmillaan nuorena, jopa keskenkasvuisena.
• Korjaa satoa usein ja poista yli-ikäiset kurkut, sillä ne kuluttavat energiaa ja hidastavat muun sadon kasvua.
• Nuorena poimitus kurkut ovat itseoikeutettuja salaattivihanneksia. Ne maistuvat sellaisenaan tai eri tavoin, esimerkiksi seesamilla maustettuna. 
• Avomaankurkut sopivat pitkäkurkkujen lailla tuorekäyttöön, mutta ovat suosittuja kotisäilönnässä. Säilöntään (mauste- ja suolakurkut, hapattaminen) sopivat myös kitkeröityneet tai liian suuriksi kasvaneet yksilöt.
• Kurkkuja voi pakastaa soseena, raasteena tai mehuna. Sose ja raasteet sopivat mm leivontaan tai kylmiin ja kuumiin keittoihin ja tsatsikiin.

Partenokarppisissa lajikkeissa on vain emikukkia ja ne tuottavat satoa ilman pölytystä, joten ne sopivat hyvin kasvihuoneeseen tai harson alla kasvamaan. Ei ole estettä kasvattaa niitä avomaalla tai pölytystä vaativien kurkkulajikkeiden kanssa, mutta jos hedekukka pölyttää partenokarppisen lajin kukan, hedelmään voi muodostua siemeniä tai hedelmästä kasvaa hieman epämuotoinen.