Avomaankurkut ja pitkäkurkut kuuluvat kotitarhurin herkkuvihanneksiin, sillä lyhyt matka korjuusta ruokapöytään säilyttää maun herkullisimmillaan.

• Paljon lämpöä tarvitsevina kurkuille varataan puutarhan lämpimin paikka.
• Istutettaessa taimina kohdellaan hellävaraisesti, etteivät herkät juuret vahingoitu. Jos näin käy, kasvi jurottaa aikansa ja sato viivästyy.
• Kasvualustan on oltava kuohkea, multava ja hyvin ravinteita ja vettä pidättävä, sillä kurkun juuristo on pieni verrattuna lehdistön kokoon.
• Tarvitsevat paljon vettä. Epäsäännölliset kosteusolosuhteet voivat aiheuttaa kitkeryyttä makuun ja pienentää sadon määrää.
• Sato on maukkaimmillaan nuorena, jopa keskenkasvuisena.
• Korjaa satoa usein ja poista yli-ikäiset kurkut, sillä ne kuluttavat energiaa ja hidastavat muun sadon kasvua.
• Nuorena poimitus kurkut ovat itseoikeutettuja salaattivihanneksia. Ne maistuvat sellaisenaan tai eri tavoin, esimerkiksi seesamilla maustettuna. 
• Avomaankurkut sopivat pitkäkurkkujen lailla tuorekäyttöön, mutta ovat suosittuja kotisäilönnässä. Säilöntään (mauste- ja suolakurkut, hapattaminen) sopivat myös kitkeröityneet tai liian suuriksi kasvaneet yksilöt.
• Kurkkuja voi pakastaa soseena, raasteena tai mehuna. Sose ja raasteet sopivat mm leivontaan tai kylmiin ja kuumiin keittoihin ja tsatsikiin.

Partenokarppiset lajikkeet tuottavat satoa ilman pölytystä, joten ne sopivat hyvin kasvihuoneeseen. Ei ole estettä kasvattaa niitä avomaalla, mutta silloin lähistöllä ei pidä viljellä pölytystä vaativia kurkkuja. Ne voivat pölyttää partenokarppisen lajikkeen, joka voi aiheuttaa epämuotoisuutta partenokarppisen kurkun hedelmässä.