Nurmikosta niityksi – vähälajisuudesta monilajisuuteen

Pihanurmikkoa pidetään niin itsestään selvyytenä, että harvoin mietimme, onko se juuri meidän puutarhassamme tarpeen. Nurmikko puolustaa paikkaansa, jos sitä tarvitaan vaikkapa lasten leikki- ja juoksutilaksi tai kesäisiin ulkopeleihin. Silloin niitty tai monilajinen maanpeitekasvillisuus eivät ole toimivia vaihtoehtoja.

Jos kovan kulutuksen tarpeita nurmialueella ei ole, voi monilajisuutta lisätä hallitulla hoitamattomuudella. Se tapahtuu harventamalla nurmen leikkuuväliä ja antamalla nurmessa kukkivien lajien kukkia ja siementää, jotta ne pääsevät lisääntymään. Näin toimien nurmikko voi kehittyä kukkanurmeksi tai vuosien saatossa jopa niityksi asti, jos maaperä on jo valmiiksi köyhää ja karua eikä siinä ole rikkaruohoja, jotka tukahduttavat niittylajiston.

Yleisempi tapa on perustaa niitty muuttamalla nurmen olosuhteet kukkaniitylle sopiviksi. Niityn voi perustaa pieneenkin osaan puutarhaa, jos nurmesta ei haluta kokonaan luopua. Pienikin niittyalue tuo elämän mahdollisuuksia pölyttäjille, parantaa maaperän rakennetta ja lisää maan eliölajeja sekä kohentaa puutarhan esteettistä kiinnostavuutta.

Maaperän laatu ratkaisee

Tuore niitty on valoisan, vähäravinteisen ja läpäisevän maan biotooppi, joka saattaa keskikesällä olla kuiva. Kasvillisuus siellä on kuitenkin rehevähköä ja kukkivia lajeja on paljon. Kuiva niitty eli keto on paahteinen ja kuiva. Maassa on ravinteita niukasti, mutta se kukkii silti runsaasti. Kasvit ovat matalahkoja. Kosteassa niityssä kasvualusta on edellisiä rehevämpää ja multavampaa tai savikkoa. Siinä on kosteutta läpi kasvukauden ja kasvusto on korkeaa.

Kuiva niitty voi olla vehreä alkukesällä, jolloin kevään kasvu on voimakkaimmillaan.
Sama niitty kukkii keski- ja loppukesällä eri lajein, jolloin myös heinäkasvien heilimöinti on kauneimmillaan.

Niitty kasvaa sanamukaisesti maasta. Maaperän laadun on oltava sopiva sen kaltaiselle niitylle, joka paikalle halutaan. Jos toiveissa on kuiva niitty lukemattomine mataline kukkineen, tarvitaan ravinteiltaan köyhä ja kuiva maa ja lisäksi vielä runsaasti auringon valoa. Osa ”vääristä” olosuhteista voidaan muuttaa, esimerkiksi maan vaihdolla tai hiekan lisäyksellä voidaan köyhdyttää maata. Mutta luontaisia kosteusoloja tai valoisuutta voi olla jo hankalampi taajama-alueella kokonaan vaihtaa.

Yhden pihan suuri merkitys

Koko pihan ei tarvitse olla villiintynyttä ollakseen luonnonläheinen. Kotipuutarhojen pienienkin niittymäisten kasvustojen merkitys on yksittäistä pihaa suurempi, sillä ne ovat parhaimmillaan silmukoita lukuisien yksityispihojen ja yleisten niittymäisten alueiden viherverkossa. Pihat muodostavat ekologisia käytäviä eliöstön liikkumiselle ja leviämiselle. Ne tarjoavat lukemattomille lajeille levähtämispaikkoja, ravintoa, suojaa ja talvehtimispaikkoja sekä muodostavat niille jopa elinympäristön.

Harvennettu nurmen leikkuu antaa nurmikukille mahdollisuuden kukkia ja siementää. Parhaimmillaan kukkivat lajit vaihtuvat kesän edetessä ja tuovat nurmelle vaihtelevuutta.

Luonto lisää luontoa ja yksi asia johtaa toiseen. Siksi elonkirjon lisäämisessä yhdellä teolla voi olla suuri vaikutus. Hyönteisten menestyminen turvaa hyötykasvien pölytystä ja lisää muuta luonnon eliöstöä ja maan hyvää mikrobistoa. Yhden lajin menestyminen turvaa toista. Esimerkiksi lintujen vähenemisessä pidetään merkittävänä syynä hyönteisten katoa.

Hallittu hoitamattomuus on avainsana, kun lajiston halutaan lisääntyvän luonnostaan, kylvämättä ja istuttamatta. Mutta kun annetaan luonnon hoitaa lajiston lisääntyminen,  tarvitaan kärsivällisyyttä, sillä luontoa ei voi hoputtaa, ainoastaan antaa sille mahdollisuus. Silloin kärsivällisyys on hyve. Lopulta luonto kiittää ja kiireinen pihanhoitaja kiittää vähentyneiden hoitotöiden vuoksi. 

”Lopussa kiitos seisoo”, sanoi vanha kansa

Niityn hyviä puolia on monimuotoisuuden kohenemisen lisäksi se, että alueen hoito helpottuu, kunhan niitty on saatu vakiinnutettua. Säännöllistä ja usein toistuvaa leikkaamista vaativa nurmimatto on puutarhan työläin hoidettava, kun taas niitty kaipaa niittoa kerran tai kaksi kertaa kesässä.

Niityn isotöisin vaihe on perustamisessa ja ensimmäisinä vuosina. Perustamisvaihe kestää 3-5 vuotta. Ottaa aikansa, ennen kuin lajit itävät, kasvavat ja alkavat kukkia. Alkuvuosina kannattaakin kylvää myös yksivuotisten kukkien siemeniä, sillä ne ehtivät kukkaan kesän aikana. Siementäessään ne pysyvät lajikkeistossa pitkään.  Alkuvuosina ei-toivotut kasvit täytyy huolellisesti kitkeä pois, kunnes lajisto on vakiintunut ja vahvistunut. Sen jälkeen hoitotarve on vähäistä.

Käytä asiantuntijan apua

Haaveissa niitty – mutta toteutuksessa monta kysymysmerkkiä? Kärsivällisyyttä perustamisessa tarvitaan ja oikeaa tietoa, jotta matkan varrella ei kompastuta virheisiin. Tietoa ja taitoa tarvitaan aivan aloituksesta siihen asti, kunnes päästään nauttimaan tuloksista ja hoidon helppoudesta. Niityn onnistumisessa ratkaisevat monet yksityiskohdat, joissa ei saa harhautua. Kun ne loksahtavat kohdilleen, niityn perustaminen palkitsee.

Anna asiantuntijamme auttaa. Puutarhasuunnittelijamme on perehtynyt myös luonnonmukaiseen puutarhanhoitoon ja sen edellytyksiin.

Kostean ja rehevän niityn keskikesän ihanat kukat, leinkikit ja kurjenpolvet.