Viettelevät talvivalkosipulit
Talvivalkosipuleissa on aivan omanlaistaan viehätystä. Kun syksyllä puuhailu puutarhassa vähenee ja monenlainen sato on korjattu, odottaa vielä yksi istutustyö, joka vie ajatukset tulevaan kasvukauteen ja tuo veden kielelle: valkosipulin kynnet odottavat pääsyä muhevaan maahan.
Kun haluat kasvattaa suuria ja meheviä valkosipuleita, istuta kynnet maahan syksyllä. Älä kiirehdi istuttamaan liian aikaisin – yleensä sopiva aika eteläisessä Suomessa on lokakuussa, pohjoisemmassa ehkä jo syyskuussa. Tarkoitus on saada kynnet ennen talven tuloa juurtumaan mutta ei vielä aloittamaan kasvua. Juurtuminen antaa talvivalkosipuleille varaslähdön verrattuna vasta keväällä istutettaville kynsilaukoille. Keväälläkin istutus toki onnistuu, mutta sipulit jäävät pienemmiksi. Etumatka onkin tarpeen, sillä kasvaakseen suuriksi valkosipulit tarvitsevat pitkän kasvukauden. Sen lisäksi ravinteikas maa ja sopivasti kosteutta ja lämpöä ovat tarpeen, jotta kynsilaukka kasvaa Suomen kesässä muhkeaksi ja maultaan viettelevän voimalliseksi.
Valkosipulilajikkeissa on vivahteikkaita makueroja
Kun maku ratkaisee, kannattaa vertailla lajikkeita, maistella ja etsiä oma suosikki. Ota siis viljelyyn useita lajikkeita ja pääset tutkimusmatkalle kynsilaukkojen maailmaan. Saatat yllättyä makuvivahteiden moninaisuudesta.
Kovavartisia lajikkeita pidetään yleensä voimakkaamman makuisin kuin letitykseen taipuvia, pehmytvartisia lajikkeita. Mutta kun lajikkeita on tarjolla paljon, kannustamme kokeilemaan ja haastamaan tämänkin seikan suutuntumalla testaten.
Pirskahtelevuutta tuoreena
Tuoreena, pian sadonkorjuun jälkeen käytettynä kynsien maku on voimallinen. Vahvimmillaan, voisiko sanoa peräti brutaaleimmillaan kynnet ovat puristimella murskattuina ja kypsentämättä käytettynä. Kun solurakenne rikkoontuu, kaikki vahvat, jopa polttavan voimakkaat maut vapautuvat. Prosessissa sipulin sisältämä alliini alkaa muuttua allisiiniksi, joka on antibioottinen yhdiste ja estää bakteerien, hiivojen ja sienten kasvua. Näiden ominaisuuksien vuoksi valkosipulin sanotaan helpottavan mm. flunssan oireita.
Terävällä veitsellä viipaloituna solurakenne pysyy ehjempänä ja maku maltillisempana, joidenkin mielestä hienostuneempana. Makuasioistahan ei sovi kiistellä, kukin ratkaisee käyttötapansa oman makunsa ja sen mukaan, miten käsitellyt kynnet kuhunkin ruokalajiin omasta mielestä sopivat.
Ennen kuin valkosipulit on kuivattu, ne ovat tuoretuotteita myös säilyvyydeltään. Tuoreita, kokonaisia valkosipuleita voi säilyttää jääkaapissa ehkä parin viikon verran, mutta kuorittuja kynsiä noin viikon ajan. Silloin ne kannattaa sulkea ilmatiiviiseen astiaan, sillä voimakas tuoksu voi maustaa kaapin muut ruuat epätoivotulla tavalla.
Täyteläisyyttä kuivattuna
Kuivatuista sipuleista kosteus vähenee ja maku tiivistyy ja jopa hieman makeutuu. Viileähkössä huoneenlämmössä kuivatut, kokonaiset sipulit säilyvät hyvin pitkälle kevääseen, kunhan säilytyspaikka on ilmava ja hengittävä. Erityisesti kovavartisissa lajikkeissa säilyvyys on hyvä.
Maku tiivistyy edelleen, jos kynnet pilkotaan pieniksi ja kuivataan esimerkiksi kuivurissa. Näin saadaan hyvin säilyvää valkosipulirouhetta, jonka maku on intensiivistä ja siinä voi aistia uutta aromaattisuutta, esimerkiksi paahteisuutta. Kuivattu rouhe säilyy pitkään maukkaana huoneenlämmössä, tiiviissä purkissa ja valolta suojattuna.
Lajikkeiden väliset makuerot ovat havaittavissa myös kuivatuista sipuleista. Jotkut sanovat, että makujen tiivistyessä erot huomaa kuivatuista sipuleista jopa helpommin kuin tuoreista.
Leteiksi vai kimpuiksi
Valkosipulit jaetaan varren rakenteen mukaan kovavartisiin ja pehmytvartisiin lajikkeisiin. Kun haluat letittää sipulit, valitse pehmeävartiset lajikkeet, sillä kovavartiset letittyvät huonosti. Säilyvyyden kannalta olosuhteet ovat käytännössä tärkeämpiä seikkoja kuin varren rakenne. Varsien kannattaa myös antaa kuivua kunnolla ennen kuin ne poistetaan.
Kokonaiset valkosipulit eivät viihdy jääkaapissa eivätkä ilmatiiviisti suljetussa pussissa tai astiassa kuin lyhyen aikaa. Viileähkö huoneilma ja hengittävä, avoin säilytysastia tai paperipussi ja valolta suojattu säilytyspaikka tuovat pitkän säilyvyyden. Leteiksi ja kimpuiksi sidotut sipulit ovatkin paitsi kauniita, myös säilyvyyden kannalta hyviä tapoja varastoida satoa.
Tärkeää on myös ryhtyä sadonkorjuuseen ennen kuin kynnet alkavat irrota toisistaan. Kokonaisena pysyvät valkosipulit säilyvät irtokynsiä paremmin, mutta molempia voi vallan hyvin käyttää normaaliin tapaan. Kun otat kokonaisesta valkosipulista kynsiä käyttöön, käytä koko sipuli ennen kuin aloitat uuden. Kun sipulista poistetaan ensimmäinen kynsi, alkaa sen säilyvyysaika lyhetä.
Herkuttele kukkavanoilla
Valkosipuli ei ole vain mauste, vaan maan mainio vihannes, tietäjien piirissä vieläpä haluttu sellainen. Se on tuote, jota ei ole helppo kaupoista löytää.
Valkosipulin korkean kukkavanan päähän kasvavat suojuslehtien piilottamat itusilmut ryppäänä. Ne ovat kuin pienen pieniä valkosipulinkynsiä. Itusilmuja kehittyy ennen kaikkea kovavartisiin lajikkeisiin. Kukkavanojen ja itusilmujen kasvattaminen vie voimaa ja pienentää kasvavan valkosipulin kokoa. Siksi kukkavanat usein poistetaan jo pieninä. Vanat itusilmuineen ovat maultaan mietoja ja tietenkin valkosipulin aromisia. Pilko ja paista vanat kevyesti öljyssä tai grillaa pikaisesti lisukkeeksi, paloittele wokkeihin ja keittoihin, munakkaaseen ja melkein mihin vain. Nam.
Jos haluat lisätä omia valkosipuleita, jätä muutama kukkavana paikoilleen kypsyttämään itusilmut, sillä niistä valkosipulia voi lisätä. Prosessi tosin kestää muutaman vuoden ennen kuin täysikasvuisia valkosipuleita saadaan. Ne istutetaan samana syksynä maahan parin sentin syvyyteen ja niistä kasvaa seuraavana kesänä yhden ”kynnen” pyöreitä, pieniä sipuleita. Ne voi käyttää tavallisen valkosipulin tapaan tai istuttaa syksyllä harvempaan ja syvempään, jolloin seuraavana kesänä kasvaa kynsiksi jakautuneita valkosipuleita.
Jos kukkavanat oli tarkoitus katkaista mutta itusilmut pääsivätkin jo kasvamaan, ei hätää. Vielä tässä vaiheessa vanat voi katkaista ja herkutella itusilmuilla ja varsilla. Kukkavarsi voi kuitenkin puutua vanhetessaan ja menettää mehevyyttään.
Höyrytä, friteeraa, paista, höystä padat ja täytä piiraat ja pannarit. Käytä itusilmut kuitenkin mahdollisimman aikaisin, ettei niihin ehdi kasvaa kuorta, joka voi tehdä suutuntumasta hieman hankalan.
Myöhäinen itusilmujen poisto voi vaikuttaa varsinaisen valkosipulin kokoon mutta muuta haittaa itusilmujen kasvusta ei sille ole.
Muutama kasvatusvinkki
Talvivalkosipulit ovat helppoja kasvattaa, mutta eivät täysin hoitovapaita. Kun muistat muutaman pääasian, satosi onnistuu.
Älä tingi kasvualustasta
Syvämultainen, rikkakasveista puhdistettu, ravinteikas ja mieluiten suojaisan lämmin kasvupaikka suovat kynsilaukoille mieluisat olosuhteet. Kuten muutkaan sipulikasvit, valkosipulitkaan eivät pidä seisovasta vedestä juuristossaan, joten kasvualustan läpäisevyys on tärkeää. Talvimärkyydessä kynnet voivat mädäntyäkin ja sato jäädä kokonaan saamatta.
Käytä viljelykiertoa
Jos olet kasvattanut samassa paikassa valkosipulia ennenkin, vaihda paikkaa. Viljelykierto ehkäisee tuholaisia ja tauteja, maan väsymistä ja edistää ravinteiden hyödyntämistä.
Suuret kynnet, suuret sipulit
Jos käytät siemensipuleina kynsiä omasta sadosta, valitse istutukseen suurimmat kynnet, sillä niistä saat suurimmat sipulit. Jos istukassipuleiden keskellä on pienempiä kynsiä, voi nekin istuttaa. Niistä kasvaa usein pyöreitä, yksikyntisiä sipuleita.
Kate suojaa
Jos talvi yllättää pian kynsien istutuksen jälkeen, levitä n. 10 cm paksu kerros ruoho- tai olkikatetta, lehtisilppua tai muuta ilmavaa katetta penkkien päälle. Vaikka pintamaa jäätyisi, katteen alla ja maan lämmössä juurtuminen jatkuu. Kate on eduksi muutenkin, sillä se parantaa talvehtimista.
Muista nimilaput
Jos istutat useita lajikkeita, muista varustaa rivit nimilapuilla. Ja sitten täytyy toivoa, etteivät linnut, koiranpennut tai tenavat käy keräilemässä lappuja omiin tarkoituksiinsa 🙃.
Sadonkorjuussa lajikkeet menevät myös helposti sekaisin. Joten nimilappu nippuihin heti noston jälkeen.
Lannoita ja kastele
Kun pienet piipat kurkistavat maasta keväällä ja saavat hieman pituutta, on aika valmistautua lannoittamaan, sillä valkosipulit tarvitsevat vahvan maan. Noudata silti lannoitepurkin annostelua, sillä liikalannoitus on pelkästään pahasta. Samalla on hyvä kastella niin runsain kerta-annoksin, että kosteus ulottuu istukkaiden alle. Syvälle ulottuva kosteus innostaa juuristoa kasvamaan ja suuntautumaan syvälle maahan. Sen sijaan kuivuus tuleennuttaa kasvuston ennenaikaisesti, sipulit eivät ehdi kasvaa kookkaiksi eivätkä kehity maultaankaan parhaimmilleen.
