Välimerellistä tunnelmaa

Reheväkasvuiset viiniköynnökset ovat todella monikäyttöisiä, mutta niitä kuitenkin istutetaan meillä vielä vähän. Itseoikeutetusti ne ovat ennenkaikkea satokasveja, mutta myös niiden koristearvot kannattaa hyödyntää istuttamalla ne näkyvälle paikalle puutarhaan. Kauniit lehdet ja eritoten kypsyvät rypäletertut ovat mitä suurimmassa määrin tunnelman luojia ja katseen kiinnittäjiä.

Viini on oloissamme vaatelias kasvi, joka tarvitsee pihan aurinkoisimman ja syvämultaisimman kasvupaikan. Suuret lehdet tuovat näkö- ja tuulensuojaa sekä kerroksellisuutta, jota jokaisessa puutarhassa tarvitaan. Eri korkuiset kasvit tekevät pihasta viihtyisän puutarhan, jossa on sekä aurinkoa että varjoa.

Itse kasvatetuilla viinirypäleillä voi herkutella Etelä-Suomessa ja vähän pohjoisemmassakin, kunhan viiniköynnökselle löytyy suojaisa, aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka. Maan täytyy olla ilmava ja läpäisevä. Silloin talvehtiminen onnistuu paremmin kuin kylmässä, vettä pidättävässä maassa. Tästä huolimatta viini ei ole kuivien olojen kasvi, sillä se haihduttaa paljon suurten lehtiensä takia. Kasvia täytyy siis kastella olosuhteiden niin vaatiessa. Viinin kasvattamista voi kokeilla myös lasitetulla ja valoisalla parvekkeella, talveksi huolellisesti juuristoalue, ehkä versotkin suojattuna.

Paljon lajikkeita jalostustyön tuloksena

Viiniköynnösten jalostustyötä on tehty ansiokkaasti mm. Latviassa, Virossa ja Puolassa sekä Amerikan mantereella. Risteytyksessä on usein käytetty ojukkaviiniä (Vitis labrusca), törmäviiniä (Vitis riparia) tai amurinviiniä (Vitis amurensis), jotka ovat ilmastollisesti kestävämpiä kuin aitoviinit (Vitis vinifera). Maultaan nämä jalosteet ovat aitoviiniä kirpakampia ja mausteisempia, mutta palkitsevat kuitenkin paremmalla talvenkestävyydellään.

Aitoviinilajikkeista on myös tullut markkinoille kantoja, jotka soveltuvat nipin napin pohjoisen oloihimme. Siksi niitäkin on voitu menestyksekkäästi viljellä suotuisalla kasvupaikalla avomaalla. Kokemuksia niistä ei kuitenkaan ole vielä kovin pitkältä ajalta, joten talvehtimisesta erilaisien ankarien talvien ajalta ei pidemmällä aikavälillä ole. On siis valmistauduttava siihenkin, että talvi voi tuoda ikävän yllätyksen eikä viini enää keväällä jaksa lähteä kasvuun.

Sopivan kasvupaikan valinta on tärkeintä

Viiniköynnöksen menestymisen kannalta sopivan kasvupaikan valitseminen on erityisen tärkeää. Paikan täytyy olla aurinkoinen ja suojaisa. Kasvualustan on syytä olla ilmava ja läpäisevä, syvämultainenkin, sillä köynnöksen juuret ulottuvat syvälle. Seisova vesi on viiniköynnökselle myrkkyä. Se ei silti ole kuivien olojen kasvi, sillä se haihduttaa paljon suurten lehtiensä takia. Kasvia täytyy siis kastella aina tarpeen mukaan.

Kastelussa on huomioitava kertakasteluannoksen suuruus tarkkaan, sillä syväjuurisena kasvina viini ei ilahdu pelkän pintamaan kastelusta. Kerralla on annettava vettä niin paljon, että koko juuristoalue kostuu koko syvyydeltään. Sen jälkeen pidetään taukoa. Seuraava kastelukerta on vasta sitten, kun maa on pintaa syvemmältäkin hieman kuivahtanut.

Viinin kasvattamista voi kokeilla myös suureen astiaan istutettuna lasitetulla ja valoisalla parvekkeella, talveksi huolellisesti juuristoalue suojattuna, myös pohjasta.

Viiniköynnös sopii moneen tarkoitukseen

Vapaasti kasvavana viini on suuri ja rehevä köynnös. Siksi se toimii niin hyvin suojakasvina tai tilan jakajana. Se suojaa auringon paahteelta oleskelualueella ja jaksaa leikkaamattomanakin tuottaa hedelmää.

Viiniköynnöksen leikkaaminen huolettaa monia, mutta leikkaukset eivät ole oloissamme välttämättömiä, ellei haluta optimoida sadon määrää tai hillitä muusta syystä kasvua. Kaikki pitkiin versoihin muodostuvat marjatertut eivät tosin aina ehdi kypsyä lyhyen kesämme aikana.

Versojen typistäminen syksyllä edistää aikanaan seuraavan kesän marjojen kypsymistä, koska lyhyemmissä versoissa kasvi kohdistaa voimansa raakileiden kypsyttämiseen eikä maksimaaliseen määrään kukkaterttuja. Kukat muodostuvat vanhaan versoon. Versoja voi typistää myös kasvukaudella parin lehden päästä kukkatertusta, johon hedelmät kasvavat. Tämäkin typistäminen auttaa kasvuvoiman kohdistumista hedelmiin pituuskasvun sijaan. Hedelmät saavat paremmin valoa, joka edistää kypsymistä ja maun tekeytymistä. Karsituista oksista yli jääneistä lehdistä, ja muualtakin köynnöksestä sieltä täältä napsituista, voi valmistaa kesäherkkuna viininlehtikääryleitä.

Viiniköynnöksen voi ohjata aidalle, pergolan seinämiksi ja katoksi tai tukikaaren päälle pihapolun ylle. Suuret lehdet ovat peittäviä ja suojaa antavia. Niiden alle oleskeluryhmään voi luoda hämyisän nurkkauksen ja välimerellistä tunnelmaa.

Hyvinvoiva viiniköynnös on ilo silmälle, sopivalla kasvupaikalla se täyttää eri tehtäviä ja on taloudellinen tilan käytön suhteen. Vaikka on jossain määrin talvenarka, on viiniköynnös kokeilunhaluiselle monikasvoinen niin koriste- kuin satokasvinakin.

Näin onnistut:

1. Valitse aurinkoinen, suojaisa ja vettä läpäisevä, syvämultainen kasvupaikka tai riittävän suuri astia (ø väh. 60 cm) patio- tai parvekeistutuksissa.

2. Viiniköynnös vaatii tuen, esimerkiksi kehikon tai tukevan kepin.

3. Huolehdi riittävästä kastelusta. Tunnustele multaa sormin pintaa syvemmältä, niin opit arvioimaan, kuinka usein ja kuinka paljon kasvi tarvitsee vettä. Mullan pidätyskyky, juuriston ja lehdistön koko ja sääolot vaikuttavat tähän paljon.

4. Vältä runsasta typpilannoitusta, sillä se huonontaa talvenkestävyyttä. Syyslannoite elokuussa sen sijaan auttaa talvehtimisessa.

5. Jos kasvatat lasitetulla parvekkeella tai kasvihuoneessa, muista tuulettaa, sillä 30 º ylittävä lämpötila varistuttaa kukkatertut.

6. Leikkaustarve riippuu tavoitteistasi köynnöksen suhteen. Suoja- ja koristetarkoituksiin kasvatettaessa leikkaustarve on vähäinen. Sadon maksimoimiseksi leikataan voimakkaasti. Sopiva leikkausajankohta on syksyllä sadonkorjuun jälkeen. Älä leikkaa keväällä runsaan nestevuodon takia. Jos haluat optimoida sadon määrää, löydät yhden tavan leikata köynnöstäsi tästä.

7. Suojaa talveksi esim. pakkaspeitolla. Juuriston suojaksi sopii mm. talvensuojaturve, joka poistetaan kevään tullen.

8. Satoa alkaa tulla yleensä toisena tai kolmantena vuonna, mikäli lämpöä on riittävästi.

9. Kastele keväällä astiaistutuksia jo varhain, sillä kuivuminen on niissä suuri riski. Maahan istutettuja kasveja kastellaan tarvittaessa vasta, kun maa on sula.

10. Lämpimässä ja suojaisessa kasvupaikassa kasvuun lähtö keväällä alkaa aiemmin kuin muualla puutarhassa. Pakkasen ja yöhallojen aiheuttamien vaurioiden riski on silloin suuri, joten varaudu suojaamaan kasvustoa esimerkiksi hallaharsolla.