Talvivaurioiden korjaaminen
Lumen sulaessa saattaa hangen alta paljastua harmillinen yllätys. Lumi on saattanut painollaan murtaa puiden ja pensaiden versoja tai vääntää ne maahan. Runsas lumi on helpottaa jäniseläinten pääsyä kasveja nakertamaan – voi olla, että hangen suojissa jokunen myyräkin on huomaamatta vioittanut pihan puuvartisia kasveja.
Lumisen ja lumettoman talven vauriot voivat olla keskenään hyvinkin samantyyppisiä. Molemmissa puiden oksistoon kohdistuu tuulen tuomaa painetta, lumitalvena siihen yhdistyy lumen paino. Tykkyyntynyt lumi ja pakkanen rasittavat oksia tuplasti ja jäiset oksat ovat hauraita. Leutona talvena menestyvät jyrsijät ja lumen suojissa ne pääsevät huomaamatta liikkumaan kaivamissaan lumitunneleissa.
Puiden oksien vauriot
Jos oksa on jo kokonaan katkennut, riittää viimeistään keväällä tehty haavakohdan siistiminen. Rosoiset reunat tasoitellaan puukon avulla, jotta haavapinta pääsee mahdollisimman hyvin parantumaan. Puu korjaa itse itseään ja varsin suuretkin vauriot arpeutuvat.
Osittain repeytyneet, paksut ja painavat oksat kannattaa poistaa mahdollisimman pian. Oksa poistetaan mieluiten osissa, ettei se pudotessaan repäise puunkuorta lisää. Oksa sahataan vauriokohdan alapuolelta, mieluiten alapuolella olevan oksanhaaran yläpuolelta, jättämättä oksantynkiä. Näin haavakohta jää mahdollisimaan pieneksi. Oheisten kuvien tapaan repeytynyt oksa jättää valtavan avohaavan, jos oksasta poistetaan vain revennyt oksanpuolikas. Sen paraneminen on hidasta ja altistaa lisäharmeille.
Ison oksan poiston ohjeen löydät täältä
Jotkut puut vuotavat voimakkaan nestevirtauksen seurauksena keväisin voimakkaasti. Tästä syystä erityisesti koivuja, vaahteroita, kirsikoita ja luumuja ei ole hyvä suuremmin leikellä keväällä. Niistä siistitään vain vauriokohdat.
Runkovauriot
Rungon vaurioituminen muodostaa usein ongelman puun kasvulle. Jyrsijät tai kauriit aiheuttavat vahingon syödessään kuorta ja nuoria oksia tai varomaton lumenkäsittelijä kolhiessaan runkoa. Jos kyseessä on osittainen runkovaurio, puu saattaa toipua siitä hyvin. Kaikki vauriot kuitenkin altistavat puut lahottajasienille, sillä kuori on puun iho ja ehjänä suojaa sitä tehokkaaasti. Lahoherkkiä puita ovat esimerkiksi koivut, hevoskastanja ja jalopähkinät.
Pahin tilanne puulla on silloin, kun rungon kuori on kaluttu kauttaaltaan ympäri. Nuoret puut ovat kaikkein arimpia, koska kaarna on vielä ohutta eikä suojaa elävää kuorta kuten vanhan puun paksu kaarna. Aivan kuoren alla kulkevat puun nestevirtaukset latvuksen ja juuren välillä. Kun kuori vaurioituu, nestevirtaus katkeaa.
Puuta voi yrittää pelastaa ns. sillastuksella, joka tosin vaatii osaamista. Sillastuksessa vaurioituneen kohdan ylä- ja alapuolelle tehdään kuoreen viillot, joihin työnnetään sillastusoksan viistetyt päät. Tällaisia siltoja tehdään muutamia ympäri vaurioitunutta rungon kohtaa. Jos sillastus onnistuu, nesteet pääsevät virtaamaan näitä siltoja pitkin.
Silloin kun runkovaurio on osittainen, puulla on hyvät mahdollisuudet selviytyä ja elää pitkään. Vaurion rosot ja reunat siistitään veitsellä säästeliäästi, ettei vaurio kasva. Rungon voi suojata vahalla tai esimerkiksi tervanauhalla. Suojausta ei kuitenkaan pidetä välttämättömänä. Jos runko suojataan teipillä tai nauhalla, on sen oltava joustavaa, jotta runko pääsee jatkamaan paksuuskasvuaan.
Havupuut ja muut ikivihreät
Lumen paino on taivuttaa pylväsmäiset havupuut helposti vinoon. Normaalisti yhdessä pystykasvuisina pysyttelevät oksat alkavatkin sojottaa eri suuntiin.
Jäisiä oksia ei pidä väkisin yrittää oikoa. Ensiapuna puhdistetaan painavaa lunta hellävaraisesti vähemmäksi, jotta paine kevenee. Puut suoristavat kevään tullen usein itse itsensä, mutta tarvittaessa niitä voi auttaa sitomalla puun versot tukikeppiin. Pilarimaisten tai pallomaisten havupuiden muodon palautumista voi auttaa nostamalla oksat ylös ja sitomalla versot löyhästi yhteen joustavalla nauhalla tai vaikkapa nailon-sukkahousulla.
Lumi kerääntyy talvenvihreiden kasvien oksille ja lämpötilan sahatessa kiinnittyy niihin tehokkaasti. Alimmaiset oksat joutuvat paksun kinoksen hunnuttamaksi – lumi on aluksi keveää, mutta voi muuttua tiukaksi otteeksi oksien ympärillä. Kinoksen tiivistyessä matalammaksi lumen vankina olevat oksat taipuvat mukana. Tiivistyneen lumen sitomia oksia ei pidä väkisin irrotella, sillä siitä oksat vain katkeilevat. Kun lumi sulaa ja kevät herättää kasvin, oksat nousevat usein itsekin, mutta niitä voi myös auttaa tukemalla niitä ylöspäin. Mutta vasta, kun lumi on niiden ympäriltä sulanut.
Pensasvauriot
Lehtipensaiden oksat katkeilevat harvoin lumen painosta, sillä lehdettöminä ne eivät juuri lunta kerää. Jyrsijävauriot ovat kuitenkin yleisiä. Jos vaurio näyttää suurelta, usein koko pensas leikataan alas. Koska kasvi jatkaa kasvuaan yleensä heti leikatun verson ylimmästä silmusta tai silmuparista, kannattaa versot leikata mahdollisimman lyhyeksi – kuitenkin niin, että versoon jää vähintään kaksi silmua tai silmuparia.
Alasleikkaus sopii useimmille pensaille, mutta saattaa viivästyttää kukintaa. Esimerkiksi monet pensasruusut, syreenit ja jasmikkeet kukkivat vasta toisen tai kolmannen vuoden versoilla.
Vanhat pensaat lähtevät kasvuun alasleikkauksen jälkeen hitaasti, sillä ne joutuvat herättelemään uinuvia silmuja eikä kasvuunlähtö aina onnistu lainkaan. Syyshortensiaa tai alppiruusua ei kannata leikata kokonaan alas, koska ne eivät verso kunnolla. Mutta toisinaan pahastikin vaurioitunut pensas jatkaa kasvuaan ja yllättää lopulta iloisesti.