Lumen sulaessa hangen alta saattaa paljastua ikävä yllätys: lumi on painollaan murtanut puiden ja pensaiden versoja. Runsas lumi on myös helpottanut jäniseläinten pääsyä kasvien luokse aterioimaan – voi olla, että hangen suojissa jokunen myyräkin on huomaamatta vioittanut pihan puuvartisia kasveja.

Yhä useammin talvet ovatkin lumettomia. Vauriot voivat silti olla samantyyppisiä: puiden oksistoon kohdistuu voimakkaiden tuulien painetta ja jyrsijät menestyvät leudoissa oloissa.

Onko vuosien kasvu menetetty ja pitääkö kasvit uusia kokonaan? Epätoivolle ei kannata antaa valtaa ennen kuin on tarkasti katsonut kuinka pahasta vauriosta oikeasti on kyse.

Vaikka lumi painollaan tekee joskus vaurioitakin, on se kaikesta huolimatta kasveille myös erinomainen suoja. Nyt voi olla vielä vaikea uskoa, että aivan kohta ensimmäiset kasvit työntävät päänsä hangen läpi.

Puiden vauriot

Katkeilleet versot kannattaa poistaa heti, kun ne huomaa. Jos kyse on puusta, riittää usein pelkkä murtuneen oksan poisto. Mahla- tai kumivuodon takia koivuja, vaahteraa, kirsikkaa ja luumua ei ole hyvä suuremmin leikellä näin keväällä. Niistä siistitään vain vauriokohdat.

Jos puusta joudutaan poistamaan painava ja iso oksa, on pidettävä huoli, ettei oksa pudotessaan repäise puunkuorta lisää. Se poistetaan useammassa eri osassa.

Runkovauriot

Rungon vaurioituminen muodostaa usein ongelman puun kasvulle. Eläin aiheuttaa vahingon syödessään kuorta tai varomaton lumenkäsittelijä kolhiessaan runkoa. Jos kyseessä on osittainen runkovaurio, puu saattaa toipua siitä hyvin. Kaikki vauriot kuitenkin altistavat puut lahottajasienille. Lahoherkkiä puita ovat esimerkiksi koivut, hevoskastanja ja jalopähkinät.

Pahin tilanne puulla on silloin, kun rungon kuori on kaluttu kauttaaltaan ympäri. Nuoret puut ovat kaikkein arimpia, koska kaarna on vielä ohutta eikä suojaa elävää kuorta kuten vanhan puun kaarna. Aivan kuoren alla kulkevat puun nestevirtaukset latvuksen ja juuren välillä. Kun kuori vaurioituu, nestevirtaus katkeaa. Puuta voi yrittää pelastaa ns. sillastuksella, jossa vaurioituneen kohdan ylä- ja alapuolelle tehdään kuoreen viillot, joihin työnnetään sillastusoksan viistetyt päät. Tällaisia siltoja tehdään muutamia ympäri vaurioitunutta rungon kohtaa. Jos sillastus onnistuu, nestevirtaukset tapahtuvat näitä siltoja pitkin.

Vauriokohdat siistitään veitsellä säästeliäästi, ettei vaurio kasva. Rungon voi suojata vahalla tai esimerkiksi tervanauhalla. Suojausta ei kuitenkaan pidetä välttämättömänä. Jos runko suojataan teipillä tai nauhalla, on sen oltava joustavaa, jotta runko pääsee jatkamaan paksuuskasvuaan.

Havupuiden vauriot

Lumen paino on voinut taivuttaa pylväsmäiset havupuut vinoon. Puu suoristaa itse itsensä, mutta suoristumista voi auttaa sitomalla puun versot tukikeppiin. Joskus lumi on myös löytänyt tiensä pylväsmäisen havun sisäosiin, jolloin puun versot ovat taipuneet useaan eri suuntaan. Esimerkiksi tuijien muodon palautumista voi auttaa sitomalla versot löyhästi yhteen joustavalla nauhalla tai vaikkapa nailon-sukkahousulla.

Männyt ja kuuset kestävät leikkausta huonosti. Jos niissä on revenneitä versoja, ne pitää poistaa, mutta valitettavasti uutta kasvua ei tilalle tule.

Pensasvauriot

Pensaissa voi katkeilleita versoja olla useita. Jos vaurio näyttää suurelta, usein koko pensas leikataan alas. Koska kasvi jatkaa kasvuaan yleensä heti leikatun verson ylimmästä silmusta tai silmuparista, kannattaa versot leikata mahdollisimman lyhyeksi – kuitenkin niin, että versoon jää vähintään kaksi silmua tai silmuparia.

Alasleikkaus sopii useimmille pensaille, mutta saattaa viivästyttää kukintaa. Esimerkiksi monet pensasruusut, syreenit ja jasmikkeet kukkivat vasta toisen tai kolmannen vuoden versoilla.

Syyshortensiaa tai alppiruusua ei kannata leikata alas, koska ne eivät verso. Mutta usein pahastikin vaurioitunut pensas jatkaa kasvuaan ja yllättää iloisesti hoitajansa.