Syyskesällä kasvien luontainen kasvuinto tasaantuu ja ne aloittavat pitkän valmistautumisen talven tuloon. Sitä kutsutaan tuleentumiseksi tai talveentumiseksi, mutta yhtä kaikki, kasvu hiipuu, haihduttaminen vähentyy ja lehtivihreä siirtyy lehtipuilla ja -pensailla juuristoon, joka näkyy lehtien haalenemisena ja alkavana syysvärityksenä, lajityypillisin eroin.
Kun voimaa ei tarvitse käyttää lehvästön ylläpitoon tai kasvattamiseen, kasvin resursseja vapautuu juuriston käyttöön. Juurtuminen jatkuu pitkälle syksyyn, vaikka maan päällä ei kasvukehitystä enää tapahdu.
Myöhään syksylläkin voi istuttaa kasveja, joilla on kunnolliset juuret, sillä ne selviävät talvesta elinvoimaisen juuristonsa avulla. Keväällä kasvu käynnistyy aluksi juuriston ja versojen nestevirtausten käynnistymisellä, jo paljon ennen kuin silmin nähtävää muutosta on havaittavissa.