Oili Paulus

Puutarhuri, toimistopäällikkö


Muhevainen Oy

Rentoutumispaikka kelloköynnöksen suojassa

Olen tyypiltäni arktinen ihminen enkä pidä helteestä. Sopiva kesälämpö on viidentoista asteen hujakoilla ja vuodenajoista suosikkini on syksy. Säähän on pukeutumiskysymys, paitsi helteellä.

Aloitan ja lopetan päiväni parvekkeellani. Olen muokannut pikku puutarhani hämyisäksi piilopaikaksi, jossa auringon nousua ihaillen nautin kiireettömästä, viileästä tuokiosta ja teekupposesta. Illan hämyssä uppoudun siellä vaikkapa kirjaan ja palaudun päivän tohinoista.

Uskollisena hyväksi havaitulle

Rakennan parveketarhani rungoksi hyväksi havaittuja lajeja, joista tärkein on yksivuotinen kelloköynnös. Istutan niitä useita rinnakkain, jotta saan toivomani viherverhon suojaamaan oleskelupaikkaani yhtä lailla auringon paahteelta kuin katseiltakin.

Vaihtelun vuoksi valitsen toisinaan sinikukkaisen, toisinaan valkokukkaisen lajikkeen. Köynnös kasvaa nopeasti kookkaaksi ja hoitaa tehtävänsä mainiosti. Eikä talvettamisesta ole vaivaa, sillä ensi keväänä istutan uudet.

Kelloköynnnöksen kukat puhkeavat vasta loppukesällä, mutta ne ovat suuret ja näyttävät. Sinikukkaisen lajikkeen erikoisuus on se, että nuput ja juuri puhjenneet kukat ovat valkeat, mutta muuttuvat nopeasti tummiksi, samettimaisen sinisiksi.

Monen sävyn vihreää

Kukat eivät ole minulle kasvien mielenkiintoisin juttu. Minua kiehtovat enemmän erilaiset lehtimuodot ja niiden värisävyt.

Varjossa menestyviä ja siellä kukkivia kasveja on vähän verrattuna aurinkoisen paikan kukkiin. Silti on mukavaa liittää joukkoon jokunen kukkakasvikin. Kukkivien värimaailman rakennan yleensä minimalistiseksi. Joukossa on usein vihertäväkukkaisia ja mustakukkaisia lajikkeita, joita ilokseni on nykyisin saatavilla jonkun verran.

Tänä vuonna valitsin valkokukkaisen köynnökseni kaveriksi samanvärisen terassihortensian. Sen kukinto kestää todella pitkään ja ikääntyessään se muuttuu mukavasti vihertäväksi. Väriskaalan villikoksi valikoitui hopeanhohtoinen kultaimarre (Phlebodium aureum ’Blue Star’).

Seinustalle rakentamilleni kasviportaille sijoitin keskimmäiselle portaalle ryhmän erilaisia saniaiskasveja. Siinä kasvavat variaatiot hiussaniaisia (Adianthum) ja sulkasaniaisia (Nephrolepsis).

Ettei tunnelma muodostuisi liiankin levolliseksi, valitsin seinustalle rakentamaani portaikkoon muutaman lihansyöjäkasvin napsimaan pikku hyttysiä ja banaanikärpäsiä. Niiden takana lehdetön, tanakkaversoinen ja pystykasvuinen kangaskorte vartioi tötteröjä. Korkeaan lasimaljakkoon sijoitin kierteisen vihvilän muistuttamaan kasvimaailman kapinallisuudesta.

Heinäkasveista erilaiset hirssit kuuluvat suosikkeihini. Niiden lehdistö vaihtelee kapeasta leveälehtiseen ja kukinto huiskilosta sulkamaiseen tai pamppumaiseen tähkään, lajista ja lajikkeesta riippuen. Kuvassa etualalla kukkii sirosti, aivan kuin pisaroiden, lännenhirssi (Panicum virgatum ’Fontaine’) ja takana punalehtinen koristehirssi (Pennisetum ’Purple Majesty’).

Yrttejä isoina tuppaina ja muita yksityiskohtia

Parvekepuutarhani tyylittelyyn sopivat reheväkasvuiset yrttilajit. Istutan ne isoihin ruukkuihin ja lannoitan säännöllisesti, mutta maltilla. Näin ne kasvavat tuuheiksi ja syvän värisiksi. Valitsen lajeja, jotka viihtyvät vähemmässäkin valossa. Persilja jaksaa mainiosti kasvaa pienessä varjossa, mutta timjamit sijoitan kaiteen viereen, jossa ne saavat kaiken saatavissa olevan auringon valon. Timjamin ahkera latvominen pitää kukinnan kurissa ja maun raikkaana.

Kasvien monimuotoisuudesta ei varjoisassakaan nurkkauksessa tarvitse tinkiä. Parvekkeellani ovat sulassa sovussa sekaisin niin ulko- kuin sisäkukatkin. Yhdistelen mielelläni leveä- ja kapealehtisiä heiniä ja vaikkapa kuunliljoa, sillä niiden muotokielet täydentävät toisiaan. Ja heinien heilimöintiä on mukavaa seurata, vaikka kukintaahan sekin on.

.