Perennaviljelijän puutarhassa – elämää omien arvojen mukaisesti
Puutarhurina ja mehiläishoitajana arvostan luontoa ja haluan ylläpitää sen monimuotoisuutta. Kasvatamme Kulpan puutarhalla perennoita sekä yrttien ja vihannesten taimia reilut 400 erilaista. Kaikki taimet viljellään ilman kemiallisia lannoitteita tai torjunta-aineita. Tavoitteena on tuottaa ympäristöystävällisesti kookkaita, laadukkaita ja pölyttäjäystävällisiä kasveja. Perennoitamme on saatavissa mm. Muhevaisen myymälöistä.
Omaa pihaa olemme rakentaneet samojen periaatteiden mukaan. Pihaltamme löytyy istutuksia taimistonkin valikoimasta.
Mari Talja, puutarhuri, taimistoviljelijä, yrittäjä, kauppatieteilijä
Alussa oli hakkuuaukio
Siihen aukealle, suoraan auringon paahteen alle rakensimme talon kymmenen vuotta sitten ja puutarhamme alkoi muotoutua. Ympärillä ei suinkaan ollut nykyistä metsää, vaan hakkuun jäljiltä muodostunutta nuorta vesakkoa. Vesakko on nyt kasvanut ympärillemme metsäksi, johon puutarhamme reunat sulautuvat. Aidan sijaan olemme rajanneet tonttimme vapaammin eri lajeja sisältävällä, polveilevalla kasvillisuusvyöhykkeellä, jossa on väljyyttä pujahtaa metsän puolellekin.
Pihamme ympärille kasvaneet puut toivat kaivattua varjoa ja nyt meillä on myös metsäpuutarha, jossa viihtyvät alppiruusut, atsaleat, hortensiat ja varjon maanpeiteperennat.
Kekseliäs lintulaudan ripustus antaa turvaa siellä vieraileville linnuille ja torjuu samalla ei toivotut vieraat.
Marin puutarha yhdistyy luontevasti metsään paitsi kasvillisuuden, myös somien porttien välityksellä. Portteja on puutarhassa useita, joiden takaa paljastuu aina jotain uutta.
Ajatuksesta toteutukseen
En koskaan tehnyt puutarhamme rakentamiseen varsinaista pihasuunnitelmaa, vaan ideat ovat muokkaantuneet päässäni. Puutarhaa on rakennettu vähitellen oman työn ohessa ja ideat ovat moneen kertaan eläneet matkan varrella. Eikä kaikkia ideoita edes ehdi toteuttaa. Mutta se ei haittaa vaan lisää vain mielenkiintoa.
Mielestäni puutarhan pitää elää, tehdään se mitä ehditään eikä oteta liikaa paineita. Tavoitteena ei ole tiptop-siisti edustuspuutarha, vaan haemme viihtyisyyttä ja oman perheen tarpeisiin vastaavaa piha-aluetta.
Tärkeitä ideoinnin lähteitä ovat olleet luonnon- ja kierrätysmateriaalit sekä tontilla olevat ainekset. On turhaa siirrellä maa-aineita pois ja toisia takaisin, jos niitä voi hyödyntää paikan päällä. Esimerkiksi sopivia luonnonkiviä oli tontilla niin paljon, että ne käytettiin maakellarin muuraamiseen.
Johtotähtenä monimuotoisuus ja helppohoitoisuus
Vaikka kitkemiseltä ei täysin voi välttyä, tuo helpotusta riittävän tiheät istutukset. Kun kasvit täyttävät maan pinnan, ei rikkaruohoille jää tilaa kasvaa. Kitkemistä on sitä vähemmän, mitä paremmin maan pinta on katettu myös puiden juurella ja pensaiden alla. Emme juurikaan käytä katteita, vaan tiiviisti istutettuja maanpeiteperennoja. Kun ne kasvavat mattomaisesti, eivät uudet rikkakasvien siemenet saa tilaa itää ja levitä. Kasvipeitteinen maan pinta ehkäisee myös kasvualustan kuivumista ja pysyy siistinä vuodenajasta toiseen.
Nurmikkoa meillä on lasten peli- ja leikkitilana, mutta sen osuus pienenee vähitellen heidän kasvaessaan. Nurmikko vaatii leikkaamisineen paljon työtä ja on elonkirjoltaan köyhää. Sen tilalle istutusalueet tehdään suuremmiksi ja valitsemme niihin mahdollisimman laajasti erilaisia kasveja. Joukkoon kuuluu eri aikaan kukkivia pörriäiskasveja, jolloin pölyttäjät löytävät ravintoa keväästä syksyyn.
Elonkirjoltaan rikkaassa puutarhassa on kerroksellisuus tärkeää. Puut tasaavat sääoloja, koska ne suojaavat auringolta ja tuulelta. Ne ovat suojapaikkoja ja koteja myös sadoille eri hyönteislajeille, mutta myös linnuille ja pienille nisäkkäille.
Pensaat ja köynnökset muodostavat keskikerroksen ja perennat ja maanpeitekasvillisuus pohjan. Niitä kaikkia tarvitaan luomaan kasveille sopivia mikroilmastoja, joissa eri kasvit tukevat toinen toistensa kasvua. Kasvipeitto ehkäisee maan eroosiota, jota lisääntyvät sään ääri-ilmiöt lisäävät. Emme ole siltä täällä Suomessakaan turvassa.
Puiden kasvatusta
Puutarhurina olen oppinut tuntemaan kärsivällisyyden hyveen. Sitä kysytään eritoten, kun kasvatamme pihapuitamme itse siemenestä alkaen. Kymmenen vuotta ei ole puulle ikä eikä mikään, mutta mm. punasaarnikujanne (Fraxinus pennsylvanica) on jo mainiosti muotoutumassa. Se viitoittaa polkua kodistamme taimiston puolelle.
Siemenharrastuksestamme ovat kasvaneet aika komeiksi jo mm. pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum) ja mantsurianjalopähkinä (Juglans mandshurica) sekä havupuista koreanpihta (Abies koreana) ja erilaisia katajia (Juniperus).
Puita kannattaa tarkastella myös läheltä. Kaarnan yksityiskohdat, oksan värit, piilottelevat kukinnot ja siemenystöt paljastuvat usein vasta tarkaavaiselle katsojalle.
Viinirypäleitä avomaalta ja kasvihuoneesta
Työ ja harrastus lyövät meillä kättä keskenään. Kotimme kasvihuoneessa on kasvanut suosikkinamme viinirypäle ’Brita’ jo kymmenen vuotta. Syömme niiden makean ja siemenettömän koko sadon tuoreeltaan, vaikka sitä voidaan saada parhaimmillaan 25-30 kg. Rypäleet kypsyvät onneksi tasaisesti noin kuukauden aikana eivätkä kertaheitolla.
Taimistolla kokeilemme eri rypälelajikkeiden kasvatusta avomaalla. Talvihan on se koetinkivi, jossa näiden köynnösten kestävyys testataan. Taimistonkin vanhimmat köynnökset ovat menestyneet jo yli kymmenvuotiaiksi.
Taimiston sadon hyödynnämme lähinnä mehuna, sillä hapokkaista lajikkeista tulee erinomaista mehua. Erityisen herkullisia ne ovat glögipohjana, jonka maustamme jouluisilla mausteilla.
Marin puutarhavinkit
- Yhdistele kasvit istutusalueiksi. Yhtenäisen alueen hoito on helpompaa kuin sinne tänne ripoteltujen kasvien hoito.
- Istuta riittävän tiheään, jotta maa peittyy nopeasti. Silloin rikkaruohoille ei jää tilaa kasvaa.
- Istuta pensaiden ja puiden alle maanpeiteperennoja. Pinnat pysyvät siisteinä ja rikkaruohoja kasvaa vähemmän.
- Istuta monilajista. Runsas lajikkeisto tarjoaa suojaa ja ruokaa hyönteisille ja houkuttelee lintuja ja pikkunisäkkäitä, vaikkapa oravia ja siilejä.
- Luonnonmukainen lannoitus ja kasvinsuojelu säilyttää puutarhan monimuotoisuutta.
