Perennat – puutarhan alikäytetyt moniottelijat
Monivuotiset kukat eli perennat ovat puutarhan peruskasveja, joiden varaan rakentuvat pitkän päälle helppohoitoiset istutusalueet ja yksilöllinen ilme. Runsas lajitarjonta lukemattomine variaatioineen mahdollistavat sen, että kaikenlaisille kasvupaikoille löytyy oikeat yhdistelmät ja oman maun mukaiset lajit. Kun penkin suunnittelussa etusijalle asetetaan kasvupaikan oloissa viihtyvät kasvit, palkitsee onnistumisen ilo kotitarhurin.
Luonnollisuutta mukaillen, silti puutarhamaisesti
Nykyaikaisissa perennaistutuksissa hyödynnetään luonnosta tuttua, perinteistä istutusalueen suunnittelua vapaampaa sijoittelua. Ei välttämättä enää istuteta laajoja yhden lajin alueita, vaan pilkotaan lajit muutaman kasvin kokoisiin ryhmiin ja toistetaan niitä. Tavoitteen ei tarvitse olla täysin luonnonmukainen ilme, vaan hallittu, puutarhamainen muunnelma luonnon tavasta kasvaa. Toisteisuus tuo rytmiä ja ryhtiä istutukseen. Monilajisuus mahdollistaa paitsi visuaalisen vaihtelevuuden, myös luonnon valinnan mukanaan tuoman, dynaamisen muuntelun.
Monilajiset perennaistutukset ovat vahvoja
Muuntuvassa istutuksessa pyritään kasvien vakiinnuttua helppohoitoisuuteen. Siksi sallitaan, että kukkapenkissä kasvupaikallaan hyvin viihtyvät lajit saattavat viedä alaa huonommin sopeutuvilta kasveilta.
Vaikka yksi laji taantuisikin, uusilta istutuksilta usein vältytään, koska taantuvan lajin ympäriltä muut kasvit ottavat tilan haltuunsa. Tyhjää tilaa ei jää.
Jotta kasvivalinnoista muodostuisi vahva kasviyhdyskunta, lajit valitaan eri sukujen ja eri lajien kasveista. Liiallinen samankaltaisuus voi tehdä istutuksista haavoittuvaisen, sillä erilaisuus ja monilajisuus tuovat vastustuskykyä vaivoille ja olosuhteiden muutoksille.
Monilajisuus tuo jo itsessään istutusryhmään stressinsietoa.
Perustamisen ei tarvitse olla työlästä
Perennapenkin perustaminen voi olla totuttua helpompaa, sillä maan ylenpalttista kaivamista ja muokkaamista ei modernissa, monimuotoisuutta suosivassa puutarhanhoidossa enää suositella. Kaivamista ei tietenkään voi kokonaan välttää, sillä esimerkiksi puiden ja pensaiden istutuksissa se on toki tarpeen. Kaivaminen katkaisee maan sienirihmastoja ja haittaa maamikrobien ja muiden eliöiden oloja, kunnes luonto korjaa tilanteen. Koska maaperän eliöstö osallistuu vahvasti juurten toimintaan, häiriöt maaperässä hidastavat juuristojen kasvua ja kasvien vahvistumista.
Kokonaisen istutusalueen perustamisessa työ tapahtuu joutuisasti hyödyntämällä no-dig -menetelmää.
No-dig tarkoittaa sitä, että maaperään kajotaan mahdollisimman vähän, sillä kasvualusta kootaan kohopenkiksi maan pintaan. Kohopenkin voi perustaa vaikka suoraan nurmikon päälle. Kun kohopenkin alimmissa kerroksissa hyödynnetään tontilta saatua puutarhajätettä, on penkin perustaminen kaivamatta, no-dig-menetelmällä helppoa kierrätystä parhaimmillaan. Ei puutarhajätteen pois kuljetuksia eikä edes kompostointia välttämättä tarvita. Ja monen mielestä kaikkein ikävin työvaihe, kitkeminen, jää lähes kokonaan pois.
Yhdessä kasvit ovat kiinnostavia ja täynnä yksityiskohtia
Monilajisissa perennaistutuksissa hyödynnetään kasvien korkeuseroja, joilla saadaan istutuksiin visuaalista rakennetta ja luonnetta. Sanalla sanoen kerroksellisuus tuo viihtyisyyttä. Ryhmään yhdistellään ehkä joitakin puuvartisia kasveja. Pienet lehtipuut tai havukasvit antavat lisäilmettä paitsi kesäisin, talvella vihreät kasvit ovat pääosassa silloin, kun muu luonto lepää. Niiden vuoksi puutarha ei jää paljaaksi silloin, kun kesävihannat kasvit ovat luovuttaneet lehtensä kiertoon.
Talvisia yksityiskohtia puutarhaan lisäävät talventörröttäjät ja siemenkodat, joista monet linnutkin saavat talvisen aterian.
Tanakasti pystyyn jäävät mm. jalonagervot (Astilbe), kurjenmiekat (Iris), kärsämöt (Achillea), punahatut (Echinacea), tulikukat (Verbascum) ja nauhuksien (Ligularia) kukkavanat.
Vaihtelevuus tuo kivaa tarkkailtavaa koko kasvukauden ajaksi. Kun kasvilajit valitaan vaikkapa niin, että kukintaa riittää keväästä syksyyn, tulevat puutarhaan myös perhoset ja pölyttäjät.
Niiden perässä saapuvat linnut, jotka syöttävät hyönteisiä poikasilleen huolehtien osaltaan biologisesta tuholaistorjunnasta. Ja jos ripustat linnunpönttöjä, saattavat lintuvieraat asettua taloksi vuodesta toiseen.
Kerää kimppuja
Perennat ovat oivallista kukkakimppujen materiaalia. Kimpuissa kannattaa hyödyntää eri värisiä ja mallisia lehtiä, ei ainoastaan kukkia.
Esimerkiksi kuunliljojen (Hosta) tai keijunkukkien (Heuchera) värikkäät lehdet ovat somia sellaisenaankin tai yhdistettynä vaikkapa vain yhteen kukkavanaan. Runsaaseen, monilajiseen kukkakimppuun lehdet tuovat runsauden tuntua ja rakennetta.
Puutarhasta riittää poimittavaa aivan varhaisesa keväästä jopa talveen asti, kun vain katsoo ympärilleen sillä silmällä.
Koristele kukilla ja kauniilla lehdillä. Pienet lasipurnukat ja pihalta poimitut elävät koristeet ovat rykelmäksi kerättynä näyttävä kokonaisuus juhlavaan kattaukseen. Lautasliinan elävä somiste viimeistelee pöydän ilmeen.
