Kasvata puutarhan elonkirjoa
Monimuotoisuus, elonkirjo, biodiversiteetti – sanat tarkoittavat runsaslajisuutta, erilaista elämää, erilaisia ja eri ikäisiä kasveja, eläimiä, sieniä, bakteereja. Ne muodostavat ketjun, jossa yksi ei menesty ilman toista.
Kaikenlaiset hyönteiset ovat elonkirjon perusta ja niiden merkitys ravintoketjulle ja pölytykselle on suuri. Hyönteisiä ei kuitenkaan ole olemassa ilman kasvillisuutta ja kasvillisuutta ei ole ilman muhevaa maata. Ja ilman hyönteisiä ei ole niitä syöviä lintuja, lepakoita tai muita pikkunisäkkäitä.
Koko maapallolle on tärkeää, että monimuotoista luontoa eli biodiversiteettiä on paljon ja että koko ravintoketju toimii. Tarvitaan erilaisia luontotyyppejä, joista pihat ja puutarhat ovat kaupunkiympäristössä omalla tavallaan merkityksellisiä. Luonto tarvitsee säilyäkseen suojelua muuallakin kuin luonnonsuojelualueilla tai arvokkaiksi luokitelluissa luontokohteissa.
Hiilidioksidin sidonnan kannalta puutarhan kasvillisuus on tärkeässä roolissa, mutta niin on myös maaperä, joka myös sitoo suuret määrät hiiltä. Kasvit viihtyvät paremmin maassa, joka tukee monimuotoisuutta, jossa on pieneliöstöä, kuten matoja, hyödyllistä bakteerikantaa ja sienirihmastoa. Ne muokkaavat eloperäisen, kuolleen aineksen kiertoon ja ravinteet uudelleen käytettäväksi.
Puutarhan monimuotoisuutta voi lisätä
Monimuotoisuus lisääntyy kuin itsekseenkin, jos huolellista puutarhan siistimistä vähennetään. Luonnontilaisuus lisää luontoa, sillä maatuvat kasvinosat palauttavat maaperään sieltä poistuneita ravinteita ja humusta. Hoidetussa puutarhassakin voi olla hoitamattomia tai hieman huolimattomasti hoidettuja alueita, nurkkauksia tai takapihoja huolitellun yleisilmeen silti kärsimättä.
Auttaa, jos pienelläkin alueella on tingitty siivoamisesta ja annettu luonnon vallata tilaa. Risukasat, lahoava puu, hakekasat ja nurmikon leikkaamisen vähentäminen kasvattavat elonkirjoa. Harvakseltaan leikattavassa nurmessa heinät ja kukat saavat kukkia. Kesäkukkaistutuksissa suositaan yksinkertaiskukkaisia lajeja, jotka ovat hyviä medentuottajia. Pitkälle jalostetut, kerrannaiset kesäkukat tuottavat mettä ja siitepölyä huonosti, jos lainkaan. Silti niitäkin pihan kukkalajistoon vallan hyvin mahtuu eikä kaiken ei tarvitse olla luonnontilaista.
Elonkirjo ei lisäänny heti vaan tarvitsee aikaa. Maan kunnosta huolehtimisesta on hyvä aloittaa, sillä se on perusta muulle elolliselle. Maaperäkin toimii hiilinieluna, kun kasvillisuudelle on varattu mahdollisimman paljon tilaa ja pinnoitetut alueet pidetään kohtuullisina. Maan rakenne paranee ja eliötoiminta vilkastuu, kun sen humuspitoisuutta lisätään vuosittain esimerkiksi puutarha- ja talousjätekompostin tuotannolla ja antamalla osan syksyn lehdistä maatua puiden ja pensaiden alle.
Maaperän paraneminen, luonnonmukaisen kasvillisuuden ja lahopuun kehittyminen eivät tapahdu hetkessä. Anna sammaleen kasvaa, sen pörröinen turkki on kaunis ja suojaa monenmoista maaperäeliöstöä.
Lintulauta, pesimispöntöt tai perhosbaari voivat tuoda tarkkailtavaa pihapiiriin nopeastikin. Eikä hätää, jos myöhästyy pörriäishotellin rakentamisesta tai linnunpöntön ripustamisesta. Ne voi vallan hyvin tehdä syyspuolella valmiiksi seuraavaa kevättä varten.
Monet lintulajit saavat tarvitsemansa nesteen valtaosin ravinnostaan, mutta erityisesti kuivina kesinä lintuja kannattaa auttaa tarjoamalla niille vettä juotavaksi ja kylvettäväksi.
Viihtyessään pihassa linnut toimivat tehokkaina, luonnonmukaisina tuhohyönteisten torjujina. Nälkäisiin suihin sujahtavat monet kotipuutarhan harmit, kuten kirvapopulaatiot, pihlajanmarjakoin toukat jne.
Kasvillisuuden merkitys
Kasvit ovat hiilinieluja. Yhteyttäessään ne sitovat hiilidioksidia ja tuottavat siitä veden kanssa hiilihydraatteja juuristonsa käyttöön ja happea ilmakehään. Myös maaperä sitoo hiilidioksidia. Mitä monipuolisempaa ja rehevämpää kasvillisuus on, sitä paremmin maan mikrobitoiminta vilkastuu. Silloin myös ravinteet kiertävät maassa eikä keinolannoitteita tarvita paljon.
Kerroksellinen kasvillisuus luo tärkeitä pienilmastoja. Suuret lehtipuut antavat suojaa paahteelta ja tarjoavat pienille nisäkkäille ja linnuille suojaa siinä missä hyönteisillekin. Jaloihin lehtipuihin saattaa vanhemmiten tulla koloja ja keskelle lahovaurioita. Se ei välttämättä tarkoita, että ne pitäisi kaataa, sillä puun pintakerrokset pitävät ne elinvoimaisina pitkään.
Kolot ja onkalot sen sijaan ovat koti monelle eläimelle. Puita kaadettaessa voi myös jättää eri korkuisia kantoja vaikkapa kukkapylväiksi. Korkeaan kantoon voi porailla syviä, eri kokoisia (halkaisijaltaan esim. 4-8 mm) reikiä lumirajan yläpuolelle hyönteisten koloiksi. Saattaapa käpytikkakin tulla nakuttamaan niihin pesäkoloaan, kunhan lahoaminen on päässyt alkuun.
Tuulensuojaa tuovat lehtipensas- ja havupuuaidat ja monet ikivihreät kasvit, kuten alppiruusuryhmät. Tuulensuojakasvit tekevät puutarhan viihtyisäksi paitsi meille ihmisille, ne ovat suojapaikkoja kaupungin pikkunisäkkäille, linnuille ja hyönteisille ympäri vuoden.
Ilmastosietoisuutta lisäävät monilajinen ja eri kokoinen kasvillisuus, joka luo ympärilleen suotuisan mikroilmaston aremmillekin kasveille. Runsaslajiset istutukset suojaavat toisiaan sään äärevyydeltä, jota ilmastonmuutos tuo mukanaan. Rehevä kasvillisuus on tehokas runsastuvien sateiden imeyttäjä, kun taas kivetykset ja asfaltti lisäävät hulevesiongelmaa.
Biologista toruntaa suorittavat puutarhassa pesivät linnut aterioidessaan ja syöttäessään poikasiaan. Linnunpöntöt ja muut pesäpaikat houkuttelevat tuholaistorjuntakomppanian paikalle eikä kemiallista torjuntaa tarvita kenties lainkaan.
Kun puut, pensaat, köynnökset sekä yksi- ja monivuotiset kukat ja heinät lomittuvat keskenään, ne muodostavat yhdessä monimuotoisen pihan peruselementit. Ne antavat ravintoa hyönteisille ja suojaa eläimille, kukkivat vuorollaan koko kesän ja syksyn ja ravitsevat pölyttäjiä koko kasvukauden ajan.
Suojele pölyttäjiä
Tärkeimmät pölyttäjät ovat kimalaiset ja mehiläiset. Niiden lisääntymistä ja hyvinvointia voi auttaa monella tavalla, esimerkiksi istuttamalla kasveja, jotka antavat varhain keväällä ravintoa varhain herääville lajeille. Aikuisina talvehtineille perhosille ja kimalaisille ne ovat elintärkeitä, kun muusta ravinnosta on vielä puutetta. Hyviä, varhaisia ravintokasveja ovat mm. erilaiset pajut runsaasti mettä ja siitepölyä tuottavine kissoineen ja varhaiset sipulikasvit istutettuna paikoille, jotka aurinko ensimmäisenä sulattaa.
Kevään ensimmäiset kimalaiset ovat kaikki kuningattaria. Ne etsivät sopivaa pesäkoloa usein pitkäänkin ja tarvitsevat siitepölyä ja mettä ravinnokseen. Kimalaiskuningattaria kannattaa vaalia, sillä yhden kuningattaren menehtyminen tarkoittaa koko tulevan yhdyskunnan menettämistä. Kimalaiset ovat rauhallisia ja pistävät harvoin, silloinkin vain pahasti häirittyinä. Vain naarailla on pistimet.
Hyönteishotellin asukkaiksi tulevat usein petopistiäiset, erakkomehiläiset ja -ampiaiset ja niiden loiset, joilla kaikilla on tärkeä tehtävänsä ekosysteemissä. Niidenkään pistoa ei tarvitse pelätä, sillä ne eivät ole yhdyskuntapesää puolustavia lajeja.
Yhden pihan merkitys
Pienikin piha voi olla luonnon elonkirjon kannalta merkityksellinen. Monilajisella puutarhalla voidaan kompensoida ihmisen toiminnan vuoksi häviävien ketojen ja niittyjen kasvillisuutta, parantaa ja ylläpitää maaperän eliöstöä ja rakennetta sekä houkutella monenlaista elämän kirjoa rikastuttamaan puutarhaa. Yksi piha on parhaimmillaan yksi lenkki monista pihoista muotoutuvassa lajikirjon ketjussa.
On aina parempi, jos monimuotoisuutta tukevia alueita on myös naapurustossa, jotta muodostuu ekologisia käytäviä. Niitä pitkin eri lajit pystyvät kulkemaan ja säilymään. Pientaloalueella pihat voivat parhaimmillaan olla osa eliöstön moninaisuuden takaavaa viheraluetta. Me kukin voimme omissa puutarhoissamme valinnoillamme hoitaa alueitamme kestävästi ja elonkirjoa lisäävästi tai luontoa kuluttavasti, jopa välinpitämättömästi. Lopulta kuitenkin aika pienillä teoilla pystymme lisäämään elonkirjoa omassa pihapiirissämme. Siksi yksikin moninaisuutta suosiva alue on tärkeä.
Pieniä ekotekoja:
