Kasvata puutarhan elonkirjoa

Monimuotoisuus, elonkirjo, biodiversiteetti – sanat tarkoittavat runsaslajisuutta, erilaista elämää, erilaisia kasveja, eläimiä, sieniä, bakteereja. Ne muodostavat ketjun, jossa yksi ei menesty ilman toista.

Kaikenlaiset hyönteiset ovat elonkirjon perusta ja niiden merkitys ravintoketjulle ja pölytykselle on suuri. Hyönteisiä ei kuitenkaan ole olemassa ilman kasvillisuutta ja kasvillisuutta ei ole ilman muhevaa maata. Ja ilman hyönteisiä ei ole niitä syöviä lintuja, lepakoita tai muita pikkunisäkkäitä jne. Koko maapallolle on tärkeää, että ravintoketju toimii.

Hiilidioksidin sidonnan kannalta puutarhan kasvillisuus on tärkeässä roolissa, mutta niin on myös maaperä, joka myös sitoo suuret määrät hiiltä. Kasvit viihtyvät paremmin maassa, joka tukee monimuotoisuutta, jossa on pieneliöstöä, kuten matoja, hyödyllistä bakteerikantaa ja sienirihmastoa. Ne muokkaavat eloperäisen, kuolleen aineksen kiertoon ja ravinteet uudelleen käytettäväksi.

Puutarhan monimuotoisuutta voi lisätä

Monimuotoisuus lisääntyy kuin itsekseenkin, jos huolellista puutarhan siistimistä vähennetään. Luonnontilaisuus lisää luontoa. Hoidetussa puutarhassakin voi olla hoitamattomia tai hieman huolimattomasti hoidettuja alueita, nurkkauksia tai takapihoja.

Auttaa, jos pienelläkin alueella on tingitty siivoamisesta ja annettu luonnon vallata tilaa. Risukasat, lahoava puu, hakekasat ja nurmikon leikkaamisen vähentäminen kasvattavat elonkirjoa. Harvakseltaan leikattavassa nurmessa heinät ja kukat saavat kukkia. Kesäkukkaistutuksissa suositaan yksinkertaiskukkaisia lajeja, jotka ovat hyviä medentuottajia. Pitkälle jalostetut, kerrannaiset kesäkukat tuottavat mettä ja siitepölyä huonosti, jos lainkaan. Silti niitäkin pihan kukkalajistoon vallan hyvin mahtuu eikä kaiken ei tarvitse olla luonnontilaista.

Elonkirjo ei lisäänny heti vaan tarvitsee aikaa. Maaperän paraneminen, luonnonmukaisen kasvillisuuden ja lahopuun kehittyminen eivät tapahdu hetkessä. Anna sammaleen kasvaa, sen pörröinen turkki suojaa monenmoista maaperäeliöstöä.

Lintulauta, pesimispöntöt tai perhosbaari voivat tuoda tarkkailtavaa pihapiiriin nopeastikin. Eikä hätää, jos myöhästyy pörriäishotellin rakentamisesta tai linnunpöntön ripustamisesta. Ne voi vallan hyvin tehdä syyspuolella valmiiksi seuraavaa kevättä varten.

Kuvassa harmaasirkku juomassa pihalammesta.

Kasvillisuuden merkitys

Kasvit ovat hiilinieluja. Yhteyttäessään ne sitovat hiilidioksidia ja tuottavat siitä veden kanssa hiilihydraatteja juuristonsa käyttöön. Myös maaperä sitoo hiilidioksidia. Mitä monipuolisempaa ja rehevämpää kasvillisuus on, sitä paremmin maan mikrobitoiminta vilkastuu. Silloin myös ravinteet kiertävät maassa eikä keinolannoitteita tarvita paljon.

Kerroksellinen kasvillisuus luo tärkeitä pienilmastoja. Suuret lehtipuut antavat suojaa paahteelta ja tarjoavat pienille nisäkkäille ja linnuille suojaa siinä missä hyönteisillekin. Jaloihin lehtipuihin saattaa vanhemmiten tulla koloja ja keskelle lahovaurioita. Se ei välttämättä tarkoita, että ne pitäisi kaataa, sillä puun pintakerrokset pitävät ne elinvoimaisina pitkään.

Kolot ja onkalot sen sijaan ovat koti monelle eläimelle. Puita kaadettaessa voi myös jättää eri korkuisia kantoja vaikkapa kukkapylväiksi. Korkeaan kantoon voi porailla syviä, eri kokoisia (halkaisijaltaan esim. 4-8 mm) reikiä lumirajan yläpuolelle hyönteisten koloiksi. Saattaapa käpytikkakin tulla nakuttamaan niihin pesäkoloaan, kunhan lahoaminen on päässyt alkuun.

Tuulensuojaa tuovat lehtipensas- ja havupuuaidat ja monet ikivihreät kasvit, kuten alppiruusuryhmät. Ne ovat suojapaikkoja kaupungin pikkunisäkkäille ja linnuille ympäri vuoden.

Ilmastosietoisuutta lisäävät monilajinen ja eri kokoinen kasvillisuus,  joka luo ympärilleen suotuisan mikroilmaston aremmillekin kasveille. Runsaslajiset istutukset suojaavat toisiaan sään äärevyydeltä, jota ilmastonmuutos tuo mukanaan. Rehevä kasvillisuus on tehokas runsastuvien sateiden imeyttäjä, kun taas kivetykset ja asfaltti lisäävät hulevesiongelmaa.

Käpytikat hakkaavat uuden kolon joka vuosi. Vanha kolo jää muiden pikkueläinten käyttöön.

Kun puut, pensaat, köynnökset sekä yksi- ja monivuotiset kukat ja heinät lomittuvat keskenään, ne muodostavat yhdessä monimuotoisen pihan peruselementit. Ne antavat ravintoa hyönteisille ja suojaa eläimille, kukkivat vuorollaan koko kesän ja syksyn ja ravitsevat pölyttäjiä koko kasvukauden ajan.

Tärkeimmät pölyttäjät ovat kimalaiset ja mehiläiset. Niiden lisääntymistä ja hyvinvointia voi auttaa monella tavalla, esimerkiksi istuttamalla kasveja, jotka antavat varhain keväällä ravintoa aikuisina talvehtineille ja varhain herääville lajeille, kun muusta ravinnosta on vielä puutetta.

Ensimmäiset kimalaiset keväällä ovat kaikki kuningattaria. Ne etsivät sopivaa pesäkoloa usein pitkäänkin ja tarvitsevat siitepölyä ja mettä ravinnokseen. Kimalaiskuningattaria kannattaa vaalia, sillä yhden kuningattaren menehtyminen tarkoittaa koko yhdyskunnan menettämistä. Kimalaiset ovat rauhallisia ja pistävät harvoin, silloinkin vain pahasti häirittyinä. Vain naarailla on pistimet.

Hyönteishotellin asukkaiksi tulevat usein petopistiäiset, erakkomehiläiset ja -ampiaiset ja niiden loiset. Niidenkään pistoa ei tarvitse pelätä, sillä ne eivät ole yhdyskuntapesää puolustavia lajeja.

Yhden pihan merkitys

Pienikin piha voi olla luonnon elonkirjon kannalta merkityksellinen. Monilajisella puutarhalla voidaan kompensoida ihmisen toiminnan vuoksi häviävien ketojen ja niittyjen kasvillisuutta. Yksi piha on parhaimmillaan yksi lenkki monista pihoista muotoutuvassa lajikirjon ketjussa.

On aina parempi, jos monimuotoisuutta tukevia alueita on myös naapurustossa, jotta muodostuu ekologisia käytäviä, joita pitkin niin pienet eliöt kuin isommat eläimetkin pystyvät kulkemaan. Mutta yksikin elonkirjoa suosiva alue on parempi kuin ei mitään.

Pieniä ekotekoja:

• Istuta varhaisia mesikasveja, kuten raitoja ja pikkukrookuksia.
• Paranna maata: käytä kompostia, hyödynnä ruohonleikkuujäte äläkä siivoa kukkapenkkejä liian innolla syksyisin.
• Istuta talvimarjakasveja linnuille: pihlajia, happomarjoja, seljoja, orapihlajia, koristeomenapuita…
• Istuta perhoskasveja. Muista myös perhosten toukkien ruokakasvit.
• Suosi pihalla monilajisuutta ja anna apilan, kaunokaisten ja maahumalan kukkia nurmikolla.
• Rakenna pörriäishotelleja, linnunpönttöjä ja siileille talvipesiä tai jätä niille kuivia karike- ja lehtikasoja.
• Tarjoa juomaa linnuille ja hyönteisille tai perhosbaari perhosille. Varmista, että pikkukaveritkin pääsevät juoma-altaasta pois eivätkä huku sinne.
• Älä myrkytä, sillä hyödylliset pikkupedot menevät samalla. Leppäkerttu ja sen toukka ovat erityisen tehokkaita kirvasyöppöjä.
• Valaise kulkuväyliä, älä taivasta. Käytä ajastimia tai hämäräkytkimiä. Valoisuus pimeän aikaan stressaa sekä kasveja että eläimiä.