Mesimarjassa on glamouria

Luonnossa yhä harvinaisemmaksi käyvä mesimarja (Rubus arcticus) kiinnostaa niin viljelijöitä kuin kotipuutarhureitakin upean ja harvinaisen arominsa tähden. Pienikokoisen kasvin satoisuus vaihtelee monen tekijän summana eikä se yleensä ole kovin suurisatoinen, mutta sitäkin herkullisempi. Marjoja voi kuitenkin kerätä pitkään, jopa parin kuukauden ajan. Pääsato osuu heinäkuulle. 

Viihtyessään  mesimarja kasvattaa laajan kasvuston maanalaisten rönsyjensä avulla. Luonnossa kasvustot saattavatkin olla geneettisesti yhtä ainoaa yksilöä. Silloin ne saattavat jäädä vähämarjaisiksi tai kokonaan marjattomiksi, sillä saman yksilön kukat eivät pölytä itseään. Sekä koti- että ammattiviljelmillä käytetään vähintään kahta eri lajiketta, jotta ristiinpölytys onnistuu. Usein kotipuutarhoihin  myynnissä oleviin mesimarjoihin on jo taimistolla istutettu kahta eri lajiketta pölytyksen varmistamiseksi.

Kaunis kukinta ja hieno lehdistö

Mesimarjan kauniissa lehdissä on usein punertavuutta ja kukkien punassa vaihtelevuutta.

Mesimarja kasvaa mätästäen.  Somat kolmilehdykkäiset lehdet ovat sävykkäitä ja kauniisti suonittuneita, sahalaitaisia.  Kukkien värin punaisuus  vaihtelee ja voi joskus olla valkoinenkin. Se on edustava koristekasvinakin ja sopii hyvin samantyyppisiin kasvupaikkoihin kuin monet havukasvit ja alppiruusut. Se ei kuitenkaan ole vaativainen maan happamuuden suhteen vaan menestyy yhtä lailla kalkitussa kuin happamassakin maassa.

Kevyt siimes ja kosteahko maa sopii mesimarjalle hyvin. Se pitää kyllä valosta, mutta paahteesta ei lainkaan. Siksi kosteassakin kasvualustassa keskipäivän kuumimpaan aikaan kevyt varjo on sille edullinen.

Lannoittamisen suhteen kannattaa olla varovainen, sillä erityisesti runsas typpi saa mesimarjan kasvattamaan vain lehtiä kukkien kustannuksella.

Mesimarja on kaunis syksylläkin, sillä sen lehdistö saa parhaimmillaan tumman purppuraisen syysvärityksen.

Maultaan paras marja?

Mesimarjan hienostunutta aromia on kehuttu kautta aikain ja monen mielestä se onkin aivan ykkönen.

Mesimarjan kypsyyttä ei voi päätellä marjan väristä, sillä se vaihtelee vihertävänpunaisesta tumman punaiseen, punaruskeaan tai jopa lähes mustaan. Kypsä marja tuntuu käteen joustavalta, hivenen pehmeältä ja on läpikuultavan oloinen. Vain kypsässä marjassa maut ovat kohdallaan.

Marja poimitaan  kantoineen, sillä se ei irtoa marjasta. Rakenteeltaan se on kerrannainen luumarja. Marjoissa on hieno tuoksu ja maku, jota voisi kutsua vadelmaiseksi, mutta voimakkaammaksi.

Koska satoa kypsyy vähittäin, marjoja kannattaakin herkutella heti tuoreeltaan. Myös lehdet ja marjan kannat ovat syötäviä. Niitä käytetään kuivattuna esimerkiksi teeaineksena.

Mesimarjan kukkia muodostuu pitkään ja viimeiset kesän marjat kypsyvät myöhään syksyllä.

Muutama vinkki istutukseen ja hoitoon

  • Valitse valoisa, mutta ei kuuma kasvupaikka.
  • Kitke rikkakasvit kasvualustasta.
  • Istuta hikevään, kosteahkona pysyvään kasvualustaan, joka on kuitenkin läpäisevä, ettei vesi seiso juuristossa.
  • Istuta samaan syvyyteen kuin taimi on kasvatuspotissaan.
  • Kastele kuivina kausina.
  • Kypsä marja ei säily kauan, joten poimi usein ja herkuttele heti tuoreena tai pakasta pikimmiten.