Kiinanlaikkuköynnös on puutarhan kameleontti

Hienostunut, kaarevaoksainen kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) pukeutuu moneen asuun – ja huumaa kukkiensa tuoksulla. Se on köynnöspuutarhan kameleontti: keväällä sammalenvihreinä puhkeavat lehdet vaihtuvat pikku hiljaa valkokärkisiksi. Laikut laajenevat epäsäännöllisesti ja osa lehdistä muuttuu täysin valkoisiksi, mutta osa jää vihreiksi, osa saa vain valkoisen kärjen. Kuulostaa eksoottiselta, mutta sopii kumman hyvin suomalaiseen puutarhaan. Ja illan hämärtyessä valkeat lehdet loistavat valoaan. 

Mutta ei aikaakaan, kun kevät kääntyy kesäksi ja lehtien valkoisiin kärkiin ilmestyy sinne tänne vaaleanpunaisen häivähdyksiä. Samaan aikaan puutarhan täyttää, varsinkin tyyninä aamuina ja iltoina, huumaava sitruksen tai kielonkukan tuoksu. Lehtien alla piilottelevat vaaleat, nuokkuvat kukat ilmoittavat näin aukeamisestaan.

Värit vaihtuvat

Laikkuköynnös on kaksikotinen kasvi. Se tarkoittaa, että hede- ja emikukat kasvavat eri yksilöissä. Hedekasvit, eli pojat, saavat koreat laikut, kun taas emikasvit, tytöt, eivät juurikaan laikutu.

Näyttävyytensä takia koristekasveina myytävät ovat hedekasveja. Aivan nuorina nekään eivät saa laikkuja, joten kotipuutarhurilta vaaditaan hieman malttia ja uskoa laikkuja odotellessa.

Lehtien punervat häivähdykset muuttuvat kesän edetessä paikka paikoin voimakkaan vaaleanpunaisiksi jättäen osan valkoisesta alleen. Kun syksy värittää lehdet vielä voimakkaampaan väriin, loistaa koko köynnös upeassa ruska-asussa.

Laikkuköynnöksen aluksi vihreät lehdet värittyvät kevään ja kesän edetessä osittain valkoisesta punaiseen.

Huumaavan ihastuttava tuoksu

Somat kukat piilottelevat lehdistön alla.

Laikkuköynnös kukkii tuhansin kermanvalkoisin kukin. Ne piilottelevat lehdistön alla, eikä niitä ehkä heti huomaisikaan, ellei ympäristöön leviäisi helposti havaittava, kielon ja sitruksen tuoksu. Tuoksu suorastaan julistaa kukinnan alkaneen. Läheltä katsoen kellomaisia, nuokkuvia kukkia onkin joka puolella köynnöksen sisäosissa.

Pölyttäjät rakastavat laikkuköynnöksen kukkia. Uskomattoman runsaan kukinnan takia laikkuköynnös onkin itseoikeutettu pölyttäjäystävällisen puutarhan laji.

Laikkuköynnöksen istutuspaikkaa kannattaa tuoksun vuoksi harkita tarkkaan. Ne, jotka tuoksua rakastavat, istuttavat sen lähelle oleskelualuetta, mutta tuoksuille herkät sijoittavat sen hieman kauemmas.

Aivan nuoreen köynnökseen kukkia tulee vain vähän, jos ollenkaan. Mutta paikalleen vakiintuneessa kasvissa kukinta on suorastaan kyltymätön.

Kaksikotinen

Laikkuköynnös on yleensä kaksikotinen kasvi. Se tarkoittaa, että hede- ja emikukat kasvavat eri yksilöissä. Hedekasvit, eli pojat, saavat koreat laikut, kun taas emikasvit, tytöt, eivät juurikaan laikutu. Näyttävyytensä takia koristekasveina myytävät ovat hedekasveja. Aivan nuorina nekään eivät saa laikkuja, joten kotipuutarhurilta vaaditaan hieman malttia ja uskoa laikkuja odotellessa.

Kiivin sukulainen

Minikiivin hedelmä maistuu kiivin ja karviaisen yhdistelmältä.

Laikkuköynnökset kuuluvat samaan sukuun hedelmätiskiltä tutun kiivihedelmän kanssa. Jos lähistöllä kasvaa sekä hede- että emikasvit, kukat pölyttyvät ja saadaan satoa,  pieniä ja soikeita minikiivejä. 

Yksikotisiakin lajikkeita löytyy, esimerkiksi ’Annikki’ ja ’Dr Szymanowski’. Ne ovat kuitenkin lähes laikuttomia kasveja. Hedelmä on maukas, aromikas ja raikas ja ne voi voi mainiosti syödä kuorineen. Minikiivin maku tuo mieleen isomman serkkunsa kiivihedelmän maun. Meillä Suomessa kiivihedelmän (Actinidia deliciosa ’Yennii’) kasvatus onnistuu lähinnä kasvihuoneissa ja sielläkin talvehtimisessa on riskinsä.