Kukkivat pikkupuut ihastuttavat
Koristeelliset, kukkivat pikkupuut mahtuvat pieneenkin pihaan. Ne tuovat istutuksiin kerroksellisuutta, mutta eivät valloita kaikkea tilaa ja näköalaa myöhempinäkään vuosina.
Koristekirsikat
Herkimmän kukinnan jo varhain keväällä antavat koriste-, ruso- ja japaninkirsikat useimmiten vaaleanpunaisin kukin. Lämpimänä keväänä kukinta menee nopeasti ohi, mutta viileämänä aikana, kuten tänä vuonna, kukinta ulottuu useamman viikon ajalle. Eikä lyhytkään kukinta ole puute, sillä sitä henkeäsalpaavampi on tunnelma vain hetken kestävällä, mutta sitäkin runsaammalla kukinnalla.
Runkoon varrennetut kuriilienkirsikat (Prunus nipponica var. kurilensis) ovat pikkupuista pienimpiä. Ne sopivat hyvin kukkapenkkiin matalahkojen perennojen tai kesäkukkien keskelle. Parvekkeelle ja patiolle ne soveltuvat ruukkuistutuksiin, mutta siellä niiden talvehtiminen on epävarmaa. Talveksi ne voikin siirtää kellariin tai valeistutukseen vaikkapa kasvimaalle, missä maan lämpö auttaa talvehtimisessa.
Kuriilienkirsikan latvus on napakka- ja kohenevaoksainen. Rennompaa tunnelmaa luo mm koristekirsikoista usein monirunkoiseksi pikku puuksi kasvava Prunus ’Accolade’ -lajike kevyesti kerrotuin kukin ja pitkine, kaartuvine oksineen. Sirosti kaartuvat myös riippajapaninkirsikkapuun oksat Prunus ’Kiku-Shidare Sakura’ -lajikkeella, jonka oksat on varrennettu reilun metrin pituiseen runkoon. Poikkeuksen vaaleanpunaisien koristekirsikoiden joukossa on schalininkirsikka (Prunus cerasus ’Rhexii’), jossa on pallomaiset, tiheän kerrannaiset, valkoiset kukat.
Koristeomenapuut
Koristekirsikoiden jälkeen, koulujen kesäloman alun paikkeilla, aloittavat kukintansa lukuisat koristeomenapuut. Ne kukkivat valkoisin, vaalean- tai tummanpunaisin kukin todella runsaasti ja uskollisesti joka vuosi. Tässäkin ryhmässä variaatioita löytyy niin puun koon kuin lehtien värin ja puun olomuodon suhteen. Pikkuiset omenat koristavat puita syyspuolella. Niissäkin koko- ja värikirjo on lajikkeissa laaja.
Riippuvaoksaisten lajikkeiden runko ei enää kasva pituutta, sillä varrennuksen takia vain latvus kasvaa hieman korkeutta ja enemmän leveyttä. Punalehtinen ja vaaleanpunakukkainen riippakoristeomenapuu Malus ’Royal Beauty’ jää vanhemmitenkin kapeahkoksi ja oksat maata viistäviksi, kun taas vaikkapa valkokukkainen rautatienomenapuu (Malus ’Hyvingiensis’) kasvattaa sateenvarjomaisen, upean latvuksen.
Rungolliset syreenit
Kesän aloittaa syreenien tuoksuva kukinta. Runkoon varrennettujen jalosyreenien kukat ovat pihasyreeniä hieman kookkaammat ja värivaihtoehtoja on useita. Näissäkin pikku puissa varrennuksen takia vain latvus kasvaa. Syreenit kukkivat edellisvuoden versoon, joten voimakas leikkaus saattaa aiheuttaa välivuoden kukintaan. Latvus saattaa kuitenkin kaivata jonkin verran kevennystä aika ajoin.
Orapihlajat
Mustamarja- ruusu- ja helmiorapihlaja (Crataegus) vangitsevat katseen kukkiessaan tiheän kerrannaisin kukkatertuin kesäkuun puolen välin jälkeen. Puu itse kasvaa vantteraksi ja pyöreälatvuksiseksi puuksi saavuttaen 3–5 m korkeuden. Juurruttuaan kunnolla nämä puut kestävät paahdetta, tuulta ja kuivuuttakin.
Istutus ja hoito
Kukkivat puut tarvitsevat kukkasilmujen muodostumiseen valoisan kasvupaikan. Vaikka osa näistä puista kestääkin kuivuutta ja ankaria oloja, syvämultainen ja ravinteikas kasvualusta auttaa puuta kasvamaan vahvajuuriseksi. Koriste- ym kirsikat tarvitsevat lämminpohjaisen, läpäisevän hiekka-multamaan menestyäkseen. Suojainen kasvupaikka on talvehtimisen kannalta parempi näille arahkoille kasveille.
Koristepuut eivät tarvitse paljonkaan leikkausta, vaan ne kasvavat kullekin ominaiseen muotoon itsekseen. Poista kuitenkin toisiaan hankaavista oksista toinen tai sisäänpäin kasvavat oksat sekä kuivumaan päässeet oksat. Samoin varrennettujen puiden rungosta kasvavat oksat poistetaan mieluiten ennen kuin ne puutuvat.
Koristekirsikoiden oikea leikkausaika on loppukesä tai alkusyksy, muita kannattaa leikata keväisin.
Lisää ohjeita istutukseen löydät oppaat-osiosta.