Miksi havukasvit ovat niin tärkeitä puutarhassa?

Havupuut ovat erityisesti pohjoisten olojemme kasveja, niitä on ympärillämme joka puolella luonnossa ja rakennetuissa ympäristöissä. Eikä syyttä.

Lehtipuut ja -pensaat vehreyttävät puutarhan kesällä, mutta yli puolet vuodesta ne ovat lehdettöminä. Piha on valju ja mielenkiinnoton, jos mukana ei ole talvenvihreitä kasveja, joista havupuut ja -pensaat ovat merkittävin ryhmä. Varsinkin lumettomina talvina ainavihantojen kasvien puuttuminen saa puutarhan näyttämään paljaalta.

Kaikki havupuut eivät kasva jättiläisiksi. Pieneenkin pihaan mahtuu vaikkapa kuusen, katajien, mäntyjen ja tuijien muunnoksista hillittykasvuisia variaatioita. Onkin tärkeää lajikkeen valinnassa miettiä, mahtuuko kasvi täysikasvuisenakin kasvamaan paikallaan.

Havukasvit tuovat kerroksellisuutta

Kiinnostava ja viihtyisä pihakasvillisuus muodostuu eri kokoisista ja eri näköisistä kasveista. Tarvitaan korkeutta ikään kuin katoksi ja maanpeitekasvillisuutta ikään kuin lattiaksi. Siihen väliin tarvitaan keskikokoisia kasveja, pieniä puita, monen kokoisia pensaita, perennoja ja köynnöksiä. Havukasveista löytyy kaikkia näitä, köynnöksiä ehkä lukuun ottamatta.

Havukasvit tuovat vaihtelevuutta

Nopea- ja hidaskasvuiset havukasvit tuovat jokaiseen puutarhaan rakennetta, monimuotoisuutta ja luonnetta. Vaihtelevuutta saadaan eri värisillä havukasveilla, sillä muunnoksia vaikkapa keltaisesta harmaaseen ja edelleen eri sävyisiin vihreisiin on esimerkiksi katajissa ja valesypresseissä.

Kuusistakin on moneksi. Upeat sinikuuset säväyttävät havuryhmien yksittäispuuna ja miniatyyrikasvuiset kääpiökuuset elävöittävät perennapenkin tai tuovat monimuotoisuutta kivikkoryhmiin. Pieneenkin pihaan löytyy sopivan kokoisiksi kasvavia havukasveja.

Havukasvit sopivat aidaksi

Havupuuaita on hyvin hoidettuna tyylikäs ja suojaava. Se voi olla tarkasti muotoon leikattu tai vapaammin kasvava, jopa monilajinen aidanne. Suosittuja lajeja ovat tuijat ja marjakuuset, jotka sietävät voimakastakin leikkaamista.

Polveilevat, monilajiset aidanteet piilottavat tontin rajan. Hyvin näkösuojaa antaa esimerkiksi aidanne, jonka perusta on muutamassa erilaisessa havukasvissa, joita täydennetään useilla lajeilla lehtipuita ja -pensaita.  Aidanteen kasvien kehityksen seuraaminen onkin mielenkiintoista ja tuo oman lisänsä puutarhaharrastukseen.

Kuusiaita on perinteikäs ja vanhemmiten upea pihan rajaaja, mutta vaatii kärsivällisyyttä kasvattajaltaan ja huolellisuutta leikkaajalta. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun taimet istutetaan pieninä ja leikataan vuosittain.

Katso vinkit havupuuaidan kasvattamiseen.

Havukasvit ovat kotina luontokappaleille

Koivun oksaan korkealle tekee kenties peippo pesän ja kuusen oksistoon oravainen pehmustaa pesueelleen sammalista kodon. Havupuut, myös pienikasvuiset, antavat suojaa hyönteisille, joten ne ylläpitävät luonnon diversiteettiä. Vaikka ne eivät varsinaisia pörriäiskasveja olekaan siinä mielessä kuin yleensä tarkoitetaan, havukasvien antama suoja on tärkeä hyönteisille, jotka taas ovat tärkeitä saaliita lintujen ruokapöydässä. Siemenillään monet havukasvit ruokkivat niin linnut kuin oravatkin.

Havupuutko tylsiä?

 Vuoden kulku tuo omat sävynsä havupuiden kasvuun, kun vain hoksaa katsoa tarkemmin. Uusi vuosikasvu, kukinta ja uudet kävyt, niiden kypsyminen ja oksiston talveksi vahvistuva syvä väritys avaavat kukin oman ilmeensä tarkkaavaisen katsojan eteen.

Lähemmin tarkasteltuna havukasvit ovat ilmeikkäitä eri kasvutapojen ja erilaisten, useimmiten neulasmaisten lehtimuotojensa vuoksi. Muitakin lehtimuotoja niillä on.

Esimerkiksi hibatuijalla (Thujopsis  dolobrata) on suomumaiset lehdet. Oksat ovat tanakat ja jopa eksoottisen oloiset, lehvästö alapinnaltaan hopeinen ja päältä vihreä.

Neidonhiuspuuta (Ginkgo biloba) ei ensi silmäyksellä havupuuksi edes miellä. Neulaset ovat ikään kuin vielä toisistaan erottumattomat ja muodostavat kaksijakoisen lehden. Neidonhiuspuu on sikälikin kapinallinen, että sen lehdet putoavat pois talveksi. Puun historia ulottuu dinosaurusten ensimmäiselle kukoistuskaudelle, joten se on vanhin elossa oleva puulajimme.

 

Purppurakuusen uudet vuosikasvut sävähdyttävät alkukesästä ja kultakuusen heleät uudet oksankärjet valaisevat havuryhmän. Myöhemmin kesällä ne muuttuvat molemmilla vihreiksi.

Toinen neulasensa talveksi tiputtava havukasvisuku on lehtikuuset. Niiden uudet kasvut ovat herkän vihreät ja kävyt pienet ja terhakat, nuorena usein punaiset, lajista riippuen. 

Syksyllä lehtikuuset loistavat, sillä niiden syysväritys on syvän keltainen.

Puutarhassa on aina tilaa vielä yhdelle havupuulle. Katso koko valikoima.