Aidasta aidanteeksi – puutarhan muutosleikki
Yksi pihasuunnittelun tärkeistä päätöksistä on päätös aidasta. Se vaikuttaa koko puutarhan ilmeeseen jopa vuosikymmeniä eteenpäin, joten päätös on tärkeä.
Aidan tehtävänä on erottaa oma pihan naapurin pihasta tai yksityinen tila julkisesta alueesta. Se antaa näkösuojaa, mutta suojaa myös tuulelta, melulta ja pölyltä. Hyvin hoidettuna ja hyvinvoivana se on myös kaunis. Mutta se voi olla vielä paljon enemmän.
Yksilajisesta monilajiseen
Perinteisesti aita istutetaan lehtipensaista, kuten tuhkapensaasta tai orapihlajasta, tai havupuista, kuten tuijasta tai kuusesta ja siihen käytetään samaa kasvia koko aidan mitalle. Elävä aita vie aikaa myöden tontista hieman leveämmän tilan kuin vaikkapa puuaita. Toki kasviaidan voi myös kasvattaa hyvinkin kapeaksi, jos sitä määrätietoisesti ja taiten leikkaa säntillisen säännöllisesti.
Aita muuttuu aidanteeksi, kun siitä tehdään laajempi, monilajinen istutusalue. Kasveja ei istuteta tiukkoihin riveihin vaan vapaammin ja harvempaan, jotta jokaisella on tilaa kasvaa lajityypilliseen kokoon ja muotoon. Samalla aidanne istahtaa luonnolliseksi osaksi muuta puutarhaa. Kasvivalinnoilla ja niiden sijoittelulla ratkaistaan rajaamisen ja näkösuojan tarpeet. Sen lisäksi koko puutarha saa uutta kiinnostavuutta jokaiseen vuodenaikaan, sillä aidanteessa eri kasvien tähtihetket täydentävät toisiaan. Siinä on oma roolinsa myös ikivihreillä kasveilla, joita puutarhassa kaivataan etenkin talvisaikaan tuomaan vehreyttä ja suojaa.
Kun halutaan lisätä puutarhan monimuotoisuutta, on aidanne oivallinen tapa kasvattaa elonkirjoa. Kasvit viihtyvät toistensa seurassa ja kukoistavat yhdessä, ja niin tekevät myös niiden juuret. Monilajisuus parantaa myös maaperän eliöstön hyvinvointia.
Yhdistellä voi monella tavalla ja erikokoisissa tiloissa
Istutusalue muotoillaan usein polveilevaksi tai kaartuvaksi samaan tapaan kuin muutkin pihan istutusalueet. Muotoilussa hyödynnetään ja seuraillaan esimerkiksi tontin nurkkia, maaston muotoja, kulkuväyliä jne. Alueen rajat merkitään maahan vaikkapa letkulla, hiekkanorolla tai spraymaalilla. Rajaus on tärkeä, koska se auttaa hahmottamaan alueen koon sopivaksi, jotta se sointuu muun pihan kokoon. Tarvittavien kasvien määrät on helpompi arvioida realistisesti, kuten myös sitä, kuinka paljon eri lajien kasveja kannatta tilassa käyttää.
Kasvien sijoittelussa nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että korkeimmat kasvit istutetaan taustalle, etualalle portaittain matalampia, esimerkiksi eri aikaan kukkivia pensaita. Väleissä voi olla siroja runkopuita, matalia havupensaita eri värisine neulasineen, perennaistutuksia tai näyttäviä heiniä. Tilaa voi jättää myös kausikasveille, kuten kesäkukkaistutuksille tai hyötypuutarhan kasveille, esimerkiksi yrteille.
Yksi aidanteen parhaista puolista on se, että mitään muita sääntöjä ei oikeastaan ole, kuin että valitaan kasvit, jotka viihtyvät kasvupaikan olosuhteissa.
Istutuksen ja parin ensimmäisen vuoden ajan tehostetumman kastelun tarpeen lisäksi monilajinen aidanne on helppohoitoinen. Se ei yleensä tarvitse esimerkiksi säännöllistä leikkaamista. Kitkemistä tarvitaan kaikkein kiivaimmin leviävien rikkakasvien osalta niin kauan, kuin maan pinta on vielä paljas.
Apuun voi tulla mm. maanpeitekasvillisuus, kuten matalat perennat, jotka kasvavat pensaiden väleissä vieden rikkakasveilta elintilaa. Ja monilajisuuden iloja on sekin, että yksittäiset rikat eivät muiden joukossa juuri edes erotu.
Muista myös:
1) Samalla tavalla kuin rakennukset, aita näkyy myös ulospäin, joten kaavoittajallakin on sanansa asiassa sanottavana. Siksi oman alueen viranomaisohjeet kannattaa tarkistaa ennen työhön ryhtymistä.
2) Jotta saat kukoistavan ja hoidoltaan helpon aidanteen, älä tingi kasvualustan laadusta. Maata voi parantaa monin tavoin. Tutustu tietopakettiimme
Jos kaipaat vinkkejä kasvivalintoihin tai suunnitteluun, saat apua ammattilaiselta. Lue lisää
