Talvettaminen
Osa puutarhan kasveista saattaa tarvita hieman ylimääräistä apua talvehtimiseen. Sellaisia ovat esimerkiksi ilmastollisesti arat kasvit, jotka ovat oloissamme selviytymisensä ääriäalueilla, kuten ryhmäruusut. Osa kasveista voi olla nuorena huonoja talvehtijoita, mutta juurruttuaan kunnolla kasvupaikalleen selviytyvät ilman ylimääräistä apua. Tällaisia ovat vaikkapa jotkut arahkot alppiruusulajikkeet. Joskus kasvi on istutettu sen tarpeisiin nähden sopimattomalle kasvupaikalle, jolloin sen talvehtimisen edellytykset ovat huonommat kuin suotuisalle paikalle istutettaessa. Vaikkapa avoimelle paikalle yksittäiskasviksi istutettuna kevätauringolle arka laji hyötyy varjostuksesta.
Suojauksen keinot vaihtelevat sen mukaan, miltä kasvia suojataan. Riippumatta siitä, millainen suoja laitetaan, se ei saa aiheuttaa muuta vahinkoa. Siksi on tärkeää miettiä kuhinkin tilanteeseen sopivat materiaalit, sillä liian tiiviit suojaukset voivat synnyttää tautiongelmia tai pahimmillaan olla ainakin osasyynä kasvin menehtymiseen.
Maahan istutetut, arat kasvit
Lisälämpöä
Talvenaran kasvin suojaamisessa on tärkeintä suojata juuristoa. Siksi tehokas keino on käyttää talvensuojaturvetta paksuna kerroksena kasvin juuristoalueella. Talvensuojaturve on erikoiskuivaa, lannoittamatonta ja kalkitsematonta turvetta, joka ei ime vettä ja on siksi lämmin. Routa on sen alla keveämpää. Talvensuojaturve levitetään vasta talven tullessa, kun maa alkaa routaantua. Näin estetään liiallisen kosteuden kerääntyminen turpeen alle. Suoja on poistettava kevään tullen, sillä se eristää myös toiseen suuntaan ja hidastaa maan sulamista.
Lämpösuojan voi kerätä myös kuivista lehdistä. Märät lehdet sen sijaan ovat kylmiä ja kertyvät tiiviiksi, hapettomaksi kerrokseksi, joten kuivia lehtiä kannattaa varastoida ja käyttää vasta pakkaskauden saapuessa. Lehtien paikallaan pysymistä voi tukea havunoksilla. Oksat myös keräävät lunta, joka on erinomainen suoja itsessään. Kevyttä pakkaslunta kannattaakin lapioida aran kasvin päälle.
Pakkaspeitosta hyötyvät erityisen arat kasvit, kuten köynnösruusut. Sen ja lehtien avulla voi suojata hyvinkin arkoja kasveja, kuten alempana on kuvattu valeistutuksen yhteydessä. Pakkaspeittoa käytettäessä on oltava tarkkana siitä, että ilma kiertää jotakin kautta, muuten home- ym taudit voivat ottaa vallan peitteen alla.
Varjostusta
Kevätahavalle arat kasvit tarvitsevat kevyttä varjostusta. Kevätahava on auringon kuivattava vaikutus roudan aikaan, jolloin talvenvihreä kasvi haihduttaa, mutta ei saa tilalle kosteutta jäätyneestä maasta. Auringon paiste on keväisin erityisen voimakasta, koska kesävihannista puista ja pensaista ei saa vielä suojaa vaan se paahtaa suoraan lehdettömien kasvien läpi.
Varjostuksen on oltava keveä ja hengittävä eikä sitä saa levittää suoraan puiden oksille. Älä koskaan huputa muovilla.
Katso linkistä, kuinka suoja rakennetaan ⬇️
Ruukkuistutukset
Talviruukut somistavat patiota ja parveketta talvellakin. Lehtensä pudottavat pensaat ja pienet lehtipuut ovat usein koristeellisia lehdettöminäkin. Havukasvit tuovat näkösuojaa ja vehreyttä talvehtiessaan samoissa ruukuissa, joissa ne kasvukaudellakin viihtyivät. Usein ne talvehtivat hyvin, vaikka talvi onkin niille ankarampi kuin maahan istutetuille kasveille. Niiden talvehtimista voi myös tukea.
Kolme tärkeintä asiaa monivuotisen kasvien selviämisessä talven yli ruukuissaan:
- Ruukku on riittävän iso kasvin juuristoon nähden. Suuri multatila antaa kasville tilaa kasvaa mahdollisimman lähelle sille luontaiseen kokoon. Multa myös lämmittää pakkasilla, aivan samaan tapaan kuin maassa oleva multa. Isossakin ruukussa routa on silti ankarampi kuin maarouta.
- Kasvia muistetaan kastella riittävän pitkälle syksyyn, jotta se ei kärsi ennenaikaisesta kuivuudesta. Mullan jäätyessä kuivuuskausi jatkuu ja on kohtalokas, jos jo kasvukaudella on ollut kosteudesta pulaa. Riittävän kastelumäärän arviointi voi olla vaikeaa, sillä pintakosteus saattaa hämätä luulemaan, että multa on syvältäkin märkää.
- Kevään tullen routa sulaa ruukussa nopeammin kuin maassa. Silloin kastelu on aloitettava ja katsottava, että vesi myös imeytyy syvälle multaan eikä valu reunoja pitkin pohjareiän kautta pois.
Ruukuissaan talvehtivia kasveja ei useinkaan tapa pakkanen – vaan kuivuus, joko syksyllä alkanut tai keväällä jatkunut. Siksi riittävän pitkään syksyyn jatkunut ja keväällä riittävän ajoissa alkanut kastelu on todella tärkeää.
Juuristo on ruukuissa alttiina sekä ympäriltä että pohjasta hiipivälle kylmyydelle. Lämpöä voi lisätä käärimällä ruukku pakkaspeittoon. Mitä paksumpi peittokerros, sitä varmempi lämpösuoja. Myös pohja kannattaa suojata lisälämmöllä. Peitto laitetaan paikoilleen mahdollisimman myöhään, vasta kun pakkassäät saapuvat. Peitto ei saisi kovasti kastua, sillä märkä peite ei lämmitä. Styroksilla suojaaminen on sikäli kätevää, että se ei helposti ime kosteutta.
Pakkaselta suojatut ruukut voi somistaa, jotta niiden esteettinen arvo säilyy talvellakin. Katso viereiseltä videolta yksi tapa tehdä se.
Siirteeseen suojaaminen eli valeistutus
Jos käytettävissä on kasvimaa, hiekkakasa tai muu siirteeseen sopiva paikka, talvehtii arka kasvi hyvin ns. valeistutuksessa. Kasvi istutetaan siirteeseen samaan syvyyteen kuin se maahankin istutettaisiin. Valeistutuksen etu on se, että maan lämpö suojaa kasvia jo sinällään. Lisäsuojana voi käyttää talviturvetta tai kuivia lehtiä samaan tapaan kuin ylempänä on kuvattu. Siirteeseen kasvi kannattaa laittaa ilman ruukkua, jos mahdollista.
Lisälämpöä saadaan rakentamalla kasvin ympärille takki:
Siirto viileään ja valoisaan
Arat havukasvit ja muut talvenvihreät lajit voidaan talvettaa ruukuissaan viileässä sisätilassa, jossa on ainakin jonkin verran päivänvaloa. Valoa kasvit tarvitsevat elinvoimansa säilyttämiseen, sillä vaikka yhteyttäminen on minimissään lepokauden aikana, sitä kuitenkin jonkin verran tapahtuu.
Lämpötilan pitäisi pysyä tasaisena ja plussan puolella. Kastelua ei saa unohtaa, mutta nyt maltti on valttia. Multa ei saa kokonaan kuivua, mutta liiallinen märkyys voi mädättää juuriston. Kastelun tarpeen arvioiminen voi olla vaikeaa, sillä eri lajit ovat tarpeiltaan erilaisia, ruukun ja kasvin koko, mullan laatu, lämpötila ja ilmankosteus vaikuttavat asiaan. Yrityksen, ja valitettavasti erehdyksenkin kautta taito kasvaa.
Siirto viileään ja pimeään
Pimeässä ja viileässä talvehtivat täysin lepotilaan vaipuvat kasvit. Esimerkiksi pimeään kellariin voi viedä lehtensä pudottavat lajit sen jälkeen, kun ne ovat vaipuneet lepotilaan. Kellarin ilmankosteus vaikuttaa kastelun tarpeeseen, mutta muuten samat säännöt pätevät kuin valoisassa ja viileässä paikassa talvehtiviin kasveihin. Täydessä levossa olevat kasvit tarvitsevat kuitenkin erityisen niukanvarovaisen kastelun.
Siirto sisälle valoisaan ja lämpimään
Monet viherkasvit viihtyvät ja kukoistavat kesän ulkona, mutta sisälle siirrossa on oltava ajoissa liikkeellä. Huoneenlämmössä tai vähän sen alla olevassa lämpötilassa talvehtivat ns. sisäkasvit. Ne on syytä siirtää sisälle hyvissä ajoin ennen syysviileiden säiden saapumista, jotta olosuhteiden vaihtuminen ei olisi liian rankka. Syksyllä ulkona kasvaneet kasvit sopeutuvat hyvin pikku hiljaa aleneviin lämpötiloihin, mutta eivät kestä yhtäkkistä muutosta kuivaan ja lämpimään sisäilmaan.