Havuaidan kasvattaminen ja leikkaaminen
Havupuuaita on kaunis ja vehreä ympäri vuoden. Oikein hoidettuna se pysyy kapeana ja antaa tehokkaasti suojaa katseilta. Havuaidan edut korostuvat erityisesti talvella, kun kesävihannat kasvit ovat pudottaneet lehtensä. Ikivihreänä aita tuo kaivattua vihreyttä talviseen näkymään, joka muutoin olisi kovinkin paljas.
Muotoon leikattavaksi havupuuaidaksi soveltuvat erityisen hyvin tuijat (Thuja), kuuset (Picea) ja marjakuuset (Taxus). Sopivaa havulajia kannattaa harkita tarkkaan, sillä päätös on pitkäikäinen, joten sen soisi siksi olevan onnistunut ja tarpeita vastaava. Jos esimerkiksi kaivataan nopeaa näkösuojaa, saadaan sellainen tuijista – varsinkin, jos istutetaan jo valmiiksi kookkaat kasvit. Perinteikäs valinta on kuusi, josta kasvaa tavattoman kaunis aita osaavassa hoidossa. Kuusiaidan kasvattaja ei voi olla hätäinen, sillä pieninä istutetuista taimista saadaan tasaisin lopputulos, kunhan nuortakin aitaa säntillisesti leikataan joka vuosi.
Istutustiheys
Mitä kapeampana aidan halutaan pysyvän, sitä pienemmistä taimista ja sitä tiheämpään se on istutettava. Näin leveyskasvua pystytään hillitsemään alusta asti ja saadaan silti aikaan riittävä peittävyys. Esimerkiksi n. 30 cm korkeita tuijia tai kuusia istutetaan metrille neljä kpl, jotta oksistoa riittää peittävään kasvustoon. Tarkkuus vuotuisessa leikkauksessa on kapeassa aidassa erityisen tärkeää. Edellistä vuosikasvua jätetään jäljelle vain muutama millimetri.
Usein aitaa kuitenkin leikataan rennommalla otteella ja aidalle varataan tilaa myös leveyssuunnassa. Tämä kasvatustapa antaa kasville paremmat edellytykset kasvaa lajityypillisempään tapaan ja istutustiheys ottaa paremmin huomioon juurten tarvitseman tilan. Taimet voivat olla isompia jo istutettaessa, 100–200 cm korkeita, joten ne antavat näkösuojaa heti:
- timanttituijan istutustiheys on 50–80 cm
- brabantintuijan istutustiheys on 70–100 cm
- marjakuusen istutustiheys lajikkeesta riippuen 50–100 cm.
Näin istutettuna oksisto kasvaa parissa vuodessa yhteen muodostaen tiheän aidan.
Leikkaaminen
Havupuuaidan leikkaamisessa on tärkeää vuosittainen säännöllisyys, sillä aina leikataan vain viimeistä vuosikasvua. Siksi väliin jääviä leikkauksia ei voi myöhemmin korvata voimakkaammalla leikkauksella. Leikkaamaton aita ränsistyy nopeasti, menettää muotonsa ja leviää liikaa. Tilanteen korjaaminen on usein mahdotonta ja vaatiikin aidan uusimista.
Työskentely on helppoa, kun leikataan vain hennointa, viimeistä vuosikasvua. Lyhyehkön aidan trimmaamiseen soveltuvat hyvin käsikäyttöiset, pitkäteräiset oksasakset. Sähkökäyttöinen aitatrimmeri helpottaa pitkän aidan työstämistä ja tasaisen lopputuloksen aikaansaamista.
Viimeisen vuosikasvun erottaa oksan väristä, sillä se on vihreämpi kuin vanhempi, puutunut oksanosa. Syvemmältä leikattaessa haarautuminen on heikkoa, sillä kasvupisteet muodostuvat pääasiassa viimeiseen vuosikasvuun. Vaikka vuosikasvu jäisi lyhyeksi, kannattaa silti leikata, silä pienikin leikkaus aktivoi kasvia tuuhettumaan.
Leikkaa ensimmäisen kerran havuaitaa jo istutusta seuraavan vuoden kevättalvella, maalis – huhtikuussa. Leikkaa leudon sään aikaan, sillä jäätyneet oksat voivat vaurioitua. Tuijaa ja marjakuusta voi leikata tarvittaessa toisenkin kerran loppukesällä, jos halutaan tuuheuttaa kasvustoa lisää tai pitää se mahdollisimman tasaisena. Kuuselle riittää yksi leikkauskerta vuodessa. Jos kevätleikkaus jää väliin, sopiva ajankohta on kesällä, kun uudet vuosikasvut ovat terhakoituneet. Pehmeitä, vielä nuokkuvia vuosikasvuja ei kuusesta pidä leikata, sillä koko uusi vuosikasvu voi ruskettua. Kuusen leikkaaminen on mahdollista myös syksyllä ennen talven tuloa. Silloin kevätalven leikkausta ei luonnollisestikaan tehdä.
Käytä teräviä työvälineitä, jotta leikkauspinnoista tulee siistit ja taudinaiheuttajat pysyvät loitolla.
- Aloita muotoilu istutusvuotta seuraavana keväänä.
- Leikkaa vain ulkopintoja, älä kasvien välistä.
- Muotoile aita alhaalta hieman yläosaa leveämmäksi, jotta myös alaoksat saavat valoa. Kapenevaan yläosaan kertyy myös vähemmän lumikuuormaa, joka voi turmella aidan muotoa.
- Jos haluat kasvattaa mahdollisimman nopeasti aidan korkeutta, leikkaa latva vasta, kun sen korkeus lähenee haluttua lopullista korkeutta. Sen jälkeen latva tasataan leikkauksessa vuosittain. Korkeuskasvu hidastuu nyt oleellisesti.
Aidan lopulliseen korkeuteen vaikuttavia seikkoja:
- Leikkaamisen vaivattomuus: yletytkö leikkaamaan kiipeilemättä?
- Suojaako aita katseilta ja liikenteen pölyltä? Maaston muoto ja naapuritalojen korkeus huomioidaan.
- Usein sopivaksi korkeudeksi valitaan 1,5 – 2 m.
- Jos aita on pitkä, käytä leikkauslinjoja osoittamaan ohjauslankoja, jotta leikkauslinja pysyy tasaisena.
Kun tilaa on vähän, havuaidan voi pitää hyvin kapeana.
Tämä tonttien rajalla kasvava tuija-aita on 10 vuotta vanha. Leveyttä sillä on vain n. 60 cm ja korkeutta reilut 2 m. Alun perin 80 cm korkeita taimia istutettiin puolen metrin välein ja leikkaaminen aloitettiin istutusta seuraavana vuonna.
Aidan kasvattaja kertoo, että hän halusi kasvattaa täysin suoralinjaisen aidan, mutta huomasi, että kasvu hiipui ja harveni erityisesti varjon puolen alaosasta. Kun hän alkoi muotoilla aitaa himpun verran kapeammaksi yläosasta, tuuhenivat myös alaosat uudelleen, koska alaosan valon saanti parani. Muutos muotoilussa oli niin pieni, että sitä ei silmämääräisesti juurikaan huomaa.
Toisena havaintonaan hän kertoo, että olisi hoidon kannalta ollut hyvä katkaista korkeuskasvu jonkin verran ennen kuin tavoitekorkeus saavutetaan. Koska joka vuosi täytyy uutta kasvua jättää vähän, hivuttautuu leikkauskorkeus joka vuosi vähän ylemmäs ja leikkaaminen on raskasta. Hieman verran matalampi aita olisi yhtä hyvä näkösuoja, mutta nykyistä kevyempi leikata.