• Virolainen lajike, parhaimpia makeakirsikoita Suomen oloihin.
• Hapokas, tummanpunainen, keskikokoinen hedelmä kypsyy heinäkuun lopulla.
• Osittain itsepölytteinen. Satoa saa parannettua istuttamalla lähistölle toisen makeakirsikan. Hyviä pölyttäjiä ovat ’Leningradin Musta’ tai jokin itsepölyttyvä lajike.

Makeakirsikat ovat usein tummia, melko hapottomia ja suurimarjaisia. Niillä on  voimakkaat, pystyt versot ja alaspäin riippuvat suuret lehdet, joiden syysväri on monesti voimakkaampi kuin hapankirsikoilla. Lisäksi niiden kukinta on usein hapankirsikoita näyttävämpi. 

Tarvitsee lämpimän ja tuulensuojaisen kasvupaikan. Kasvualustan tulee olla syvämultainen, ravinteikas, kalkittu ja läpäisevä. Ei saa olla liian tiivis. Mielellään laaja kohopenkki. Liiallista typpilannoitusta tulee välttää. Kevätlannoitus toukokuussa ja syys-lannoitus elokuussa riittävät.

Makeakirsikat talvehtii aivan Suomen eteläisimmillä rannikoilla, mutta poikkeuksellisen kylminä talvina pakkasvauriot ovat todennäköisiä.