• Virolainen lajike, parhaimpia makeakirsikoita Suomen oloihin.
• Hapokas, tummanpunainen, keskikokoinen hedelmä kypsyy heinäkuun lopulla.
• Osittain itsepölytteinen. Satoa saa parannettua istuttamalla lähistölle toisen makeakirsikan. Hyviä pölyttäjiä ovat ’Leningradin Musta’ tai jokin itsepölyttyvä lajike.

Makeakirsikan hedelmät ovat usein tummia, melko hapottomia ja suurimarjaisia. Makeakirsikkapuulla on  alaspäin riippuvat suuret lehdet, joiden syysväri on monesti voimakkaampi kuin hapankirsikoilla. Lisäksi niiden kukinta on usein hapankirsikoita näyttävämpi.

Makeakirsikat tarvitsevat lämpimän ja suojaisen kasvupaikan. Kasvualustan tulee olla syvämultainen, ravinteikas, kalkittu ja läpäisevä. Se ei saa olla liian tiivis. Mielellään laaja kohopenkki. Liiallista typpilannoitusta tulee välttää. Kevätlannoitus toukokuussa ja syyslannoitus elokuussa riittävät.

Makeakirsikat talvehtivat aivan Suomen eteläisimmillä rannikoilla, mutta poikkeuksellisen kylminä talvina pakkasvauriot ovat todennäköisiä.