• Matala, maanmyötäinen pensas. Kasvaa 30–40 cm korkeaksi ja yli metrin levyiseksi.
• Vaatimaton kukinta kesäkuussa.
• Ikivihreissä lehdissä on keskellä epäsäännöllisen muotoinen keltainen läikkä. Kasvattaa joskus täysin vihreälehtisiä oksia, jotka kannattaa poistaa.
• Sopii maanpeittopensaaksi havu-, alppiruusu- tai atsalearyhmän edustalle.
• Multava, ravinteikas tuore maa.
• Ei kestä kevätaurinkoa, joka helposti kuivattaa lehdistöä erityisesti maan ollessa jäässä tai kuiva. Istuta varjoon tai varjosta keväällä.

Suikerosorvarinpensaat ovat helppohoitoisia maanpeitekasveja, jotka vanhemmiten kasvavat mataliksi pensaiksi. Niitä voi kasvattaa myös köynnösmäisesti kiipeämään ilmajuuriensa avulla puiden runkoja tai seinustoja pitkin, jolloin ne voivat saavuttaa jopa 2-3m:n pituuden.

Nuoret suikerosorvarinpensaat saattavat kärsiä kevätahavasta eli auringon ja tuulen kuivattavasta vaikutuksesta maan ollessa jäässä. Usein kasvi kuitenkin kasvattaa uudet lehdet talvella vaurioituneiden tilalle. Talvenkestävyys paranee pensaiden ikääntyessä. Juuristosta muodostuu vanhemmiten vankka ja syvälle työntyvä, vaikka osa tiheistä ja hennommista juurista pysytteleekin lähellä maan pintaa. Vakiinnuttuaan kasvupaikalleen suikerosorvarinpensaat pärjäävät vahvojen juurtensa avulla kuivinakin kausina, vaikka tarvitsevat nuorempina kastelua. Ne viihtyvät parhaiten multavassa, ravinteikkaassa ja kosteahkossa kasvualustassa, jossa ei vesi seiso.

Suikerosorvarinpensaat eivät kuki kovin nuorena. Joskus kukista kehittyy vaaleita kotahedelmiä, jotka ovat sorvarinpensaille tyypillisen kulmikkaita. Kypsyessään hedelmät aukeavat ja paljastavat oranssit siemenvaipat, jotka säilyvät kasvissa pitkään.