• Vanha ranskalainen, voimakaskasvuinen perinnelajike, jonka hedelmät ovat kellanpunaisia, kiinteitä ja makeita. Hedelmämehu on varsin vaaleaa.
• Sato kypsyy heinä-elokuussa. Vaatii satoa tuottaakseen ristipölytyksen toisen makeakirsikkalajikkeen kanssa.
• Lajikkeen kasvatus onnistuu varmimmin etelärannikon lämpimillä, syvämultaisilla kasvupaikoilla.

Makeakirsikan hedelmät ovat usein tummia, melko hapottomia ja suurimarjaisia. Makeakirsikkapuulla on  alaspäin riippuvat suuret lehdet, joiden syysväri on monesti voimakkaampi kuin hapankirsikoilla. Lisäksi niiden kukinta on usein hapankirsikoita näyttävämpi.

Makeakirsikat tarvitsevat lämpimän ja suojaisen kasvupaikan. Kasvualustan tulee olla syvämultainen, ravinteikas, kalkittu ja läpäisevä. Se ei saa olla liian tiivis. Mielellään laaja kohopenkki. Liiallista typpilannoitusta tulee välttää. Kevätlannoitus toukokuussa ja syyslannoitus elokuussa riittävät.

Makeakirsikat talvehtivat aivan Suomen eteläisimmillä rannikoilla, mutta poikkeuksellisen kylminä talvina pakkasvauriot ovat todennäköisiä.