Sipulikukista kestävimmät kukkivat vuodesta toiseen
Kun illat pimenevät, puutarha alkaa valmistautua tulevaan talveen ja lehtipuiden korkkiintunut kahina havisee oksissa, silloin sujautetaan vielä maan alle idut keväästä. On kukkasipulien istuttamisen aika.
Syksyllä maahan piilotettavat sipulit ja mukulat ovat lupaus keväästä. Ne ovat kasvin ravintovarastoja, joiden voimin ne puskevat lehtensä kevään tullen maasta ja virittävät kukkansa kasvuun. Ne tietävät, että syksy ei ole kukinnan vaan juurtumisen aikaa. Vasta kylmän kauden jälkeen ne ovat valmiit uuteen kasvuun ja kukkavanojen kasvattamiseen.
Sipuli vai mukula
Sipuli koostuu kerroksittain toisiinsa tyveltä kiinnittyneistä sipulisuomuista. Sen keskellä odottaa kukka-aihe kevättä. Mukula sen sijaan on paksuuntunut maavarsi, jossa ei ole kerroksia, vaan rakenne on yhtenäistä. Sipuleista yleensä näkee helposti, miten päin ne istutetaan, suippo pää ylöspäin. Mukuloista pienimmistä voi olla vaikeampaa päätellä, mistä päästä ne alkavat kasvaa. Onneksi niillä ei ole niin tarkkaa, miten päin ne maahan jäävät. Suuremmista mukuloista on yleensä nähtävissä, mistä juuret ovat kasvaneet tai mistä kasvuvarsi on katkaistu. Esimerkiksi krookuksen mukulan suippo pää, jossa usein jo syksyllä näkyy kasvusilmu, istutetaan sipulien tapaan suippo pää ylöspäin.
Yksinkertaisuuden vuoksi nimitämme tässä artikkelissa sekä sipuleita että mukuloita sipuleiksi.
Uskollisesti kukkivat pikkusipulit
Lähellä luonnonlajeja olevat ja vähemmän jalostetut lajit ovat sinnikkäitä sissejä, jotka puskevat maasta yhä uudelleen vuosi vuoden jälkeen. Usein ne myös leviävät kasvupaikoillaan laajoiksi mättäiksi joko sivusipuleista, siementämällä tai innokkaimmat molemmilla tavoilla.
Pikkusipulilajit kasvattavat nopeasti matalan kasvuston ja ehtivät varhain kukkaan. Talventähdet, sinililjat ja kevättähdet, posliinihyasintit ja kiurunkannukset ja pikkukrookukset ovat tätä joukkoa, joka saattaa vuosien saatossa levittäytyä mattomaisiksi kasvustoiksi, sekoittua keskenään monilajiseksi niityksi ja herätellä väreillään muuten vielä karua, talven jäljiltä harmaata puutarhaa ja nurmea.
Nämä ensimmäiset kukkijat tarjoavat ravintoa myös varhain herääville kimalaiskuningattarille ja aikuisena talvehtineille perhosille. Kun suurin osa muista kukkakasveista on vielä talvilevossa, ovat kaikki varhaiset ravintokasvit niille elintärkeitä. Jos kimalaiskuningatar menehtyy ennen kuin se ennättää perustaa pesän, ei menetetä vain yhtä hyönteistä, vaan koko tuleva yhdyskunta, sillä vain kuningattaret talvehtivat.
Valloittavat narsissit
Kun halutaan vuodesta toiseen uusiutuvaa kukintaa, ovat narsissit itseoikeutettu valinta. Niiden sipulit talvehtivat hyvin ja useimmat kukkivat yhä uudelleen ja uudelleen.
Sivusipulien avulla narsissit leviävät ja niiden lehtiruusukkeet tuuhettuvat. Kun sivusipulit ovat muutaman vuoden päästä kasvaneet sopivan kookkaiksi, alkavat nekin kukkia. Aikanaan sipuleille tulee ahdasta ja on aika jakaa ne. Samalla saadaan lisää kukkia seuraavaksi kevääksi ja tuleviksi vuosiksi. Jakamisen aika on, kun kukinta tuntuu taantuvan. Näin narsissit itse kertovat, milloin on syytä tarttua lapioon.
Tiesitkö tämän?
Kaikki syksyllä istutettavat kukkasipulikasvit ovat monivuotisia. Osalla lajeista itse sipulit kuitenkin kukkivat vain kerran. Näillä lajeilla seuraavana vuonna kukkivat sipulit ovat edellisenä kesänä kasvaneita, uusia sipuleita.
Narsissilla sipulitkin ovat monivuotisia, joten yhdestä sipulista kasvavaa kukkavanoja usean vuoden ajan. Samaan aikaan vanhan sipulin viereen kasvaa uusia sivusipuleita. Ensin ne ovat kuin valkosipulin kynsiä ja kasvattavat vain lehtiä, mutta kun ne saavat vähitellen kokoa, alkavat nekin kukkia.
Kun sivusipulitkin alkavat kasvattaa sivusipuleita, tulee sipulijoukkiolle ennen pitkää ahdasta. Siksi on tarpeen muutaman vuoden välein kasvustoja jakamalla väljentää niiden elintilaa, jotta kaikki jaksavat kukkia.
Suurikukkaiset narsissilajit
Kun istutat narsisseja, sinun ei tarvitse tyytyä vain pienikukkaisiin lajeihin. Torvi- eli keltanarsissit sekä tähti- ja runoilijanarsissit kukkivat suurin kukin ja tekevät viihtyessään runsaasti sivusipuleita. Ne ovat mitä mainioin valinta silloin, kun halutaan näyttävää ja helppohoitoista kukkaloistoa.
Niin kuin monilla muillakin lajeilla, myös narsisseista löytyy pitkälle jalostettuja lajeja ja lajikkeita, joilla on herkempi taipumus taantumiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi monet kerrannaiskukkaisista narsisseista. Näitä upeita kukillaan keikaroivia lajeja kannattaa varautua istuttamaan hieman lisää vuosittain. Hyvällä hoidolla ja maan kasvukunnosta huolehtimalla voi vaikuttaa vaativimpien lajikkeiden kestävyyteen.
Pikkunarsissit
Pienikukkaiset, lähellä luonnonlajeja olevat kasvitieteelliset narsissilajit ovat kestäviä, lähes hoidotta kukoistavia lajeja. Jos narsissit ovat mieleesi, ei näitä kasvitieteellisiä lajeja todellakaan kannata unohtaa. Puutarhanarsisseja pienemmät kukat eivät haittaa, sillä kukkien koon korvaavat monin verroin niiden runsaus ja herkkyys. Niiden kukinta alkaa aikaisin ja siksi ne täydentävät myöhemmin kukintaansa aloittavia, suurikukkaisia lajeja. Kannattaa istuttaa molempia.
Pikkunarsissit ilahduttavat puiden ja pensaiden alla, nurmikon reunustoilla, luonnonmukaisissa puutarhan osissa ja cottage-tyyppisissä istutuksissa. Ne pääsevät oikeuksiinsa myös perennapenkeissä, joissa ne kiiruhtavat kukkaan ennen kuin penkin muut kasvit ennättävät kasvaa korkeutta tai jopa ennen niiden heräämistä.
Pikkunarsisseja voi lisätä puutarhaan helposti myös kevättalvella kukkakaupoissa myytävistä narsissiruukuista. Kun niiden kukinta on kevään tullen hiipunut, ne voi istuttaa puutarhaan. Uuden kevään tullen ne mitä luultavimmin jo kukkivat.
- Muista istuttaa sipulit kuohkeaan maahan ennen kuin ne kuivuvat. Jätä lehdet paikoilleen.
- Ruukussa kasvaneet sipulit istutetaan samaan syvyyteen kuin ne syksylläkin istutettaisiin. Sopiva syvyys riippuu sipulin koosta, istutuskuoppa 3 x sipulin korkeus.
- Jos jätät sipulit liian pintaan, niiden talvehtiminen ja kukinta heikkenevät.
- Sipulit eivät istutusvuonna kasva, mutta maan alla tapahtuu. Siellä sipuli juurtuu ja pulskistuu. Kevään tullen nousevat uudet kukat. Varret ovat usein lyhyempiä kuin ne olivat ruukussa kasvaessaan.
Viettelevät villitulppaanit
Tulppaanit ovat sipulikukkien kuuluisimpia aatelisia. Niiden jalostustyö on innoittanut kasvitieteilijöitä ja puutarhureita satojen vuosien ajan. Tuloksena onkin syntynyt valtaisa määrä muhkeita ja suurikukkaisia lajeja ja lajikkeita, joilla on itseoikeutettu paikkansa puutarhoissa.
Jos pitkälle jalostetut tulppaanit ovatkin oikukkaita kuningattaria, joita pitää lisätä vuosittain näyttävän kukinnan säilyttämiseksi, kuuluu samaan Tulipa-sukuun myös lukuisa määrä erilaisia villitulppaaneja tai niitä lähellä olevia, ns. kasvitieteellisiä lajeja. Useimmille niistä on yhteistä aikainen ja vuodesta toiseen uusiutuva kukinta. Kukkanuput muodostuvat aikaisin, koska useimpien luonnonlajien kukkavanat ovat lyhyitä eikä niiden korkeiksi kasvattamiseen kulu aikaa.
Villitulppaanitkin tarvitsevat multavan, kuohkean kasvualustan, jotta uusien sipulien kasvattaminen olisi niille helpompaa. Nekin saattavat jalostetumpien lajien tapaan pitää kukintataukoa, jos olosuhteet muuttuvat niille epäsuotuisiksi.
Jalostetuille ja suurikukkaisille tulppaaneille on paikkansa puutarhassa, vaikka niitä onkin syytä varautua täydentämään jonkin verran vuosittain. Kukintaansa hyvin uudistavia puutarhalajikkeita ovat mm. darwinhybriditulppaanit, viherraitatulppaanit ja liljakukkaiset lajikkeet.
Tiesitkö tämän?
Tulppaanit ovat monivuotisia, mutta yksittäinen sipuli kukkii vain kerran. Tulppaani kasvattaa kukkivan sipulin rinnalle uuden sipulin, joka kukkii seuraavana vuonna, mikäli se ennättää saavuttamaan kasvukauden aikana riittävästi kokoa. Jos sen koko ei vielä riitä kukintaan asti, siitä kasvaa vain lehtiä, joiden avulla sipuli kerää lisää voimaa. Jos nämä lehdet saavat lakastua paikoilleen, paranevat seuraavan vuoden kukintamahdollisuudet.
Lumoavat laukat
On vaikea keksiä ihastuttavampaa kukkasipulisukua kuin laukat (Allium), erityisesti ne suvun lajit, jotka tekevät pallomaisen tai puolipallomaisen kukinnon korkean kukkavanan päähän. Varressaan heiluvat pienet ja suuret pallot näkyvät kauas. Kukinnot muodostuvat lukemattomista pienistä ja tähtimäisistä kukista, jotka saavat pölyttäjät villiintymään. Laukat ovat huolettomia hoitaa ja lisääntyvät innokkaasti, jos kasvupaikka on niille muuten suotuisa.
Lue laukoista lisää artikkelistamme Pitkäikäiset pallolaukat.
Erityislaatuiset pikarililjat
Pikarililjojen suku on jännittävä ja erikoinen, mielipiteitä jakava. Suvun tunnetuin laji on lähes metrin korkeuteen kasvava keisarinpikarililja (Fritillaria imperialis), jonka suuret sipulit ja itse asiassa koko kasvi tuoksuvat omintakeisen mausteisilta. Laji on todella näyttävä. Korkean kukkavanan päässä kukkivat kruununa suuret, nuokkuvat kukat, jotka ovat kiinnittyneet ylimmäisenä keikkuvaan lehtitupsuun.
Jos keisarinpikarililja on jyhkeä, saman suvun herkempää päätä edustaa kirjopikarililja (Fritillaria meleagris). Sen hennot mutta silti napakat varret taivuttavat päätään. Siinä kellomaiset, ruutukuvioin kirjotut kukat nuokkuvat viehkeästi.
Älä unohda syyskukkijoita
Syksyn tullen tunnelma puutarhassa muuttuu. Kesän tuntu jatkuu hivenen pidempään, jos siellä kasvaa syysmyrkkylilja (Colchicum), jonka runollisempi nimitys on alastonimpi. Aurinkoisena päivänä kukat valaisevat ympäristönsä ja loistavat kauas muuten jo syksyyn valmistautuvassa puutarhassa. Vuosien saatossa kukkavarsia kasvaa lisää. Varsinkin yksinkertaiskukkaiset lajikkeet lisääntyvät hyvin ja kukkivat vuodesta toiseen.
Istuta sipulit mahdollisimman aikaisin saadaksesi nauttia ensimmäisestä kukinnasta, sillä ne kukkivat jo samana syksynä. Mutta ei haittaa, jos istutus viivästyy, sillä ne kotiutuvat kasvupaikalleen oivallisesti myöhemmin syksylläkin.
Sipulin voi jopa antaa kukkia paljaaltaan pöydälläkin ja istuttaa sen maahan vasta kukinnan jälkeen.
Kun leveät, miekkamaiset lehdet kasvavat keväälllä, anna niiden kehittyä ja lakastua omaan tahtiinsa. Lehdet takaavat sipulin ravinnon saannin ja kehityksen. Myrkkyliljan menestymiselle on tärkeää saada kasvurauha.
Kukkakärpäset ovat tärkeä pölyttäjäryhmä, joka rakastaa myrkkyliljoja. Nämä ovat suojautuneet vihollisiltaan ampiaiselta lainattuun valeasuun.
Myrkkyliljojen kukkivista pikareista käyvät joukolla hörppimässä mettä niin kukkakärpäset kuin myöhäiset muut pölyttäjät ennen talvilepoon laskeutumista. Myöhäiset kukkijat ovatkin tärkeää ravintoa aikuisena talvehtiville pölyttäjille.
Tutustu syyskukkijoihin ja lue samalla, mistä nimi alastonimpi johtuu.
Istuta syksyllä kevään itu
Kun maa syksyllä hieman viilenee, on otollinen aika istuttaa kukkasipulit. Kaikki sipulit pitävät ravinteikkaasta ja ehdottomasti läpäisevästä maasta. Seisova vesi on myrkkyä sipulikasveille, sillä märkyys mädättää sipulit. Kun nyt tuikkaat istutuslapion maahan, varmista samalla, että sipuleilla on tilaa kasvaa ja ne pääsevät oikeaan syvyyteen. Hyvä nyrkkisääntö on istuttaa sipuli kolme kertaa sipulin korkuiseen kuoppaan. Paina sipulit tiukasti kuopan pohjalle, jotta uudet juuret tavoittavat multavan maan. Juurien vuoksi pitää kasvualustan olla kuohkeaa sipulin allakin.
Katso valinta- ja istutusvinkit, joiden avulla onnistut.
