Sielukas syyspuutarha
Olen puutarhuri ja Nummelan tilan vanhaemäntä Heidi Saarinen. Hoidan puutarhaamme maatilan pihapiirissä suurten lehtipuiden alla periaatteenani monimuotoisuus, luonnonmukaisuus ja maan kunnioitus. Viljelemme vuoroviljelynä kauraa, ohraa, hernettä ja rypsiä. Tilamme on todellinen perheyritys, jossa työskentelemme monessa polvessa, kullakin on omat vastuualueensa.
Vanhassa navetassamme toimii kahvila Vanamo, jossa tarjoamme itse leivotut kakut ja muut leivonnaiset ja oman hedelmätarhan tuoremehut. Tarjolla on aina useita gluteenittomia tuotteita.
Kukkahuone Linnea on tilauskukkakauppa, jonka toiminnasta vastaan. Järjestän siellä myös sidonta- ja kranssikursseja. Kesäsesongissa kimput rakentuvat pääosin leikkokukkatarhamme antimista. Järjestän myös tilallamme ohjattuja puutarhakierroksia, räätälöityjä kursseja ja teemapäiviä. Käytettävissä on myös tunnelmallinen juhlatila, joka somistetaan juhlan teemaan.
Muhevaisen väki on tullut tutuksi asioidessani puutarhamyymälässä asiakkaana. Kesäretkellään Muhevaisen henkilökuntaa on myös vieraillut puutarhassani.
Heidi Saarinen
puutarhuri
Missio: Haluan levittää tietoisuutta puutarhan hyvää tekevästä vaikutuksesta sekä ylläpitää ja edistää omin käsin tekemisen taitoa. Puutarhassa sielu lepää.
Syksy on puutarhan taianomaisin vuodenaika
Kun kesä kypsyy ja suurin osa sadosta on jo korjattu, nautin täysin siemauksin puutarhan värittymisestä syksyyn. Viimein on aikaa nauttia työn tuloksista ja vaikkapa vain puutarhan tuoksuista, jotka ovat vahvimmillaan tuleentuvissa kasveissa ja puista irtaantuvissa lehdissä. Syksy ei ole haikea lopetus vaan kiitos kuluneesta kasvukaudesta. Silloin ehtii nauttia tehdystä työstä, viimeistellä pihan hoitotöitä ja suunnitella tulevaa.
Kuulen usein ihmisten surevan kesän loppumista. Onhan se ihan ymmärrettävääkin, kun kesä on meillä niin lyhyt. Mutta kesän päättymisen sureminen voi estää ihmisiä nauttimasta syksyn hienosta erikoislaatuisuudesta ihan omana sesonkinaan. Siksi haluankin kannustaa ihmisiä avaamaan silmänsä syksyn kauneudelle ja erityisesti tuoksuille. Viis siitä, sataako vai ei. Jokaiseen vuodenaikaanhan mahtuu kaikenlaista säätä.
Puu niin kuin puutarha
Puut ovat puutarhan sielua, sen peruspilareita. Pitäähän puutarha jo sananakin sisällään puun. Puiden ympärille rakentuu muu puutarha eri kokoisine pensaineen, havukasveineen, köynnöksineen ja maanpeittokasveineen. Luontokin rakastaa monilajisuutta ja kasvipeitteisyyttä.
Monilajinen kasvillisuus vaalii maaperän kuntoa ja kasvien juuret muokkaavat maata yhdessä elävän maan mikrobien, pieneliöiden, maaperän hyönteisten ja sienirihmastojen kanssa. Hyväkuntoinen maa sitoo hiiltä sen sijaan että luovuttaisi sitä.
Puutarhamme sijaitsee avoimella paikalla, josta näkymät kantavat pitkälle. Naapureinamme ovat ylämaankarja ja vieressä viljapellot – aukealla tuuli pääsee vapaasti puhaltamaan. Suuret jättiläisemme tammet, lehmus, poppeli, saarni ja vaahtera suojaavat pihaamme peltojen keskellä tuulilta ja myrskyiltä ja tuovat katvetta auringon paahteeseen.
Näitä puita vaalimme ja suojelemme, sillä jos joku näistä menetetään, kestää vuosikymmeniä ennen kuin nuoresta taimesta kasvaa yhtä kookas mahtipuu. Ne ovat kotina monilajiselle eläimistölle linnuista hyönteisfaunaan ja niiden mahtava juuristo muokkaa maata mureaksi, jotta muun elollisen on siinä hyvä kasvaa.
Kuvan lasikuvut suojaavat keväisin herkimpiä pikkutaimia hallalta, kunhan muistaa ottaa ne pois kasvien päältä auringon alkaessa lämmittämään. Mielestäni kuvut ovat somia, joten jätän ne koristamaan puutarhaa vaikka niiden varsinainen tehtävä on jo suoritettu.
Halusin rakentaa ympärilleni kauneutta
Kun muutin nuorena miniänä Nummelan tilalle, oli puutarha talon ympärillä jo olemassa. Oli suuria puita ja ajan tavan mukaan paljon marjapensaita. Sotatalvena kaikki omenapuut olivat kuolleet kovien pakkasjaksojen myötä. Noilta ajoilta oli vain yksi omenapuu jäljellä. Se on edelleen voimissaan ja tuottaa erinomaisia, kirpeitä soseomenoita. Kutsumme sitä virtaspuuksi, sillä se saatiin siementaimena Virtasen tilalta eikä lajike ole tiedossa.
Näistä lähtökohdista oli hyvä jatkaa puutarhan kehittämistä. Tähtäimessäni oli lisätä puutarhaan kauneutta. Istutin uusia omenapuita ja järjestelin istutusalueet yhtenäisiksi. Perennapenkeissäni on paljon erilaisia lajeja ja lajikkeita, joissa riittää katseltavaa kaikkiin vuodenaikoihin. Eikä pelkästään kasvukaudella, vaan talvellakin kasvustossa on paljon somia talventörröttäjiä, sillä jätän penkkeihin lakastuneet versot paikoilleen talven ajaksi. Ne keräävät sopivasti lunta, joka muuten puhaltuisi avoimella tontilla pois. Monilajisissa talventörröttäjissä vierailee iso kirjo erilaisia lintuja hakemassa siemeniä, joten puutarhassamme on elämää talvellakin.
Yhä edelleen haluan rakentaa ympärilleni kauneutta, mutta haluan myös jakaa sitä muille. Siksi puutarhani on avoinna yleisölle tiluksillamme toimivan kahvila Vanamon aukioloaikoina. Asiakkaamme hyödyntävät mieluusti mahdollisuutta kuljeskella puiden alla, istuksia penkeillä ja antaa katseen vaeltaa.
Olen aina ollut sitä mieltä, että kaunis puutarha tukee ihmisen hyvinvointia ja olen siitä saanut ihanaa palautetta kävijöiltäkin. Eräskin vierailija piipahti kahvilassamme usein. Hän kertoi lopulta, että koki puutarhani tunnelman ja kiireettömyyden edistäneen hänen toipumistaan sairaudesta.
Minua ilahduttaa, että vierailijoita riittää myöhäiseen syksyyn asti, sillä puutarhassa on aina jotain uutta katseltavaa ja koettavaa, kaikkina vuodenaikoina.
Viljelytapani on permakulttuurinen
Koristepuutarhassani kukkivat monet kärhöt, keijunkukat ja pionit, heinätuppaat heilimöivät ja maanpeiteperennat levittäytyvät korkeampien lajien väleihin peittäen kasvillisuudella jokaisen sopukan. Kasvipeitteisyys ruokkii elävää maata ja ylläpitää sen kuntoa, hilliten kosteuden haihtumista ja eroosiota.
Pihapiirissä on toki pieni kasvihuone, orangeria ja yrttimaa, mutta en suuremmin erottele hyötytarhaa koristekasveista. Mielestäni myös hyötykasveilla on kauneusarvoa. Sato on usein laadukkaampaa ja runsaampaa, kun erilaiset kasvit saavat kasvaa toistensa lomassa.
Kun istutan uutta
Kun valmistelen uuden istutusalueen, teen sen mahdollisuuksien mukaan maata kaivamatta. En ryhdy poistamaan siitä nurmikkoa tai muuta matalaa kasvustoa. Niitän korkeat ruohovartiset kasvit ja peitän matalamman kasvillisuuden, kuten nurmikon pinnoittamattomalla pahvilla. Sen päälle kokoan kasvijätteestä ja kompostimullasta uuden kasvualustan, johon isututan kasvit. Aikanaan pahvi maatuu ja sen alla olevat kasvit tukahtuvat mutta rikastuttavat samalla kasvualustaa. Puiden istuttaminen vaatii sitten ihan oman proseduurinsa, sillä ne tarvitsevat yleensä syvemmän kasvualustan kuin tällä no-dig -menetelmällä saadaan aikaan.
Jos kasvualustan perustaminen kaivamatta kiinnostaa, katso no-dig-ohjeet tästä.
Luonnonmukaista kiertoa
Puutarhassa syntyy aina kompostoitavaa, mutta lehtien kompostointi on meillä minimissä. Lehdet, myös suuret vaahteranlehdet silputaan ruohonleikkurilla. Huiskautan silpun pensaiden alle ja perennapenkkien päälle suojaksi talvea vasten. Lehtisilpun päälle levitän haketta tai kompostia. Näin saan pihaamme kaivattua humuslisäystä, joka on todella tarpeen hiekkaperäisessä maassa.
Lannoittamistakin tarvitaan. Meillä kanat tuottavat maukkaita munia, mutta tärkeämpi syy niiden pihalla käyskentelyyn on kuitenkin kanankakka. Keväällä ja alkukesällä käytän kanankakan sellaisenaan, suoraan pesäpaikasta kerättynä, mutta laimennan sen runsaaseen veteen suhteessa 20/80.
Permakulttuuri on kestävää, luonnonmukaista viljelyä, jossa maata häiritään mahdollisimman vähän. Esimerkiksi kaivamista vältetään, sillä se katkaisee sienirihmastot, jotka muodostavat kasvien kanssa kasvua edistävän sienijuuren. Sienirihmastot tarvitsevat kukoistaakseen kasvurauhaa. Rihmastot ovat ikään kuin juuriston jatkeita, jotka auttavat kasveja ravinnon saannissa ja moninkertaistavat juuriston tehon.
Permakulttuuriin eivät kuulu kemialliset torjunta-aineet eivätkä kemialliset lannoitteet. Sen sijaan siihen kuuluvat monilajisuus, kompostimullan hyödyntäminen ja ylipäätään puutarhajätteen kierrättäminen omalla tontilla.
Syyshuoltoa ja pimeneviä iltoja
Havu- ja alppiruusuryhmä kasvaa oikeastaan ainoassa savisessa kohdassa puutarhaa. Kanttaan matalaksi kohopenkiksi muotoillun alueen syksyisin reippaasti lapiolla. Muodostuva ura toimii kuin salaojitus ja tukee kasvien talvehtimista keräämällä ylimääräisen veden kasvualustasta. Liiallinen märkyys talvella on pahasta niilläkin kasveilla, jotka kosteudesta muuten pitävät.
Maatilan elämä on kiireistä koko kasvukauden ajan. Mutta syksyllä, kun sato on korjattu, on aika luoda katse tiluksille ja nauttia pimenevistä illoista, syysvaloista ja oman maan antimista tehdyistä herkuista.
Syyskausi on kaikkien aistien aikaa. Tuoksutkin ovat voimakkaimmillaan, sillä esimerkiksi puista irtoilevat lehdet saavat tuleentuessaan aromikkuutta, joka on aivan erilaista ja vahvempaa kuin kesällä. Kun alkaa haistelemaan, oppii tunnistamaan eri tuoksuja ja huomaamaan, kuinka vaihtelevaa eri lajisien puiden syystuoksu onkaan.
Suosittelen kaikille viettämäään aikaa puutarhoissa, omissa tai julkisissa. Ja aina parempi, jos pääsee työntämään sormet multaan, sillä tarhurointi lisää paitsi kauneutta ja hyvinvointia, se lisää ymmärrystä luonnosta ja omasta elinympäristöstä.
Tarhurointi sopii kaikille ja kaiken kokoisille pihoille niin kuin parvekkeillekin.
