Makoisaa satoa parvekkeelta tai patiolta
Ruokaa voi mainiosti tuottaa ruukuissa eikä erillistä kasvimaata tarvita, jos hyödynnät ruukkupuutarhan mahdollisuuksia. Eikä kauneudesta tarvitse parveke- tai patioviljelyssä tinkiä, sillä monet satoa tuottavat lajit ovat jo itsessään sieviä ja lehdistöltään mielenkiintoisia. Koristearvoa lisää, jos hyöty- ja koristekasveja yhdistellään ennakkoluulottomasti.
Kasvien valinta
Kun valitset ruukkuihin kasveja, muista pitää mielessä parvekkeella vallitsevat olosuhteet. Kasvimaallehan valitaan pihan aurinkoisin ja lämpimin paikka – ja sama pätee ruukkuviljelyynkin. Varsinkin marjasatoa tuottavat kasvit tarvitsevat valoa ja lämpöä. Jos aivan optimaalisia oloja ei ole käytettävissä, yleensä sopivat kasvit ovat silti löydettävissä. Esimerkiksi monet yrtit ja lehtivihannekset viihtyvät puolivarjossakin.
Toinen tärkeä valintaa ohjaava tekijä on istuttaa sellaista, mitä perheessä mielellään syödään. Mieluisa sato tulee myös käytetyksi. Lapsiperheessä kannattaa huomioida lasten mieltymykset ja valita mukaan heidän suosikkejaan. Kun perheen nuorimmat pääsevät osallistumaan istutukseen ja hoitoon, karttuvat myös kasvien kasvattamisen taidot.
Jatkuvasatoisista amppelimansikoista on erityisesti lapsille iloa koko kesän ajan.
Valitsemalla kasvatettavat eri kasvityypeistä, saat monipuolista satoa. Ota mukaan jotain makeaa, vaikka marjoja, jotain maan alla kasvavaa, kuten perunaa, eri värisiä vihanneksia tomaateista kurpitsoihin, joukkoon lehtivihanneksia, esimerkiksi mangoldia tai lehtikaalia jne.
Ja paljon erilaisia yrttejä mahtuu aina johonkin nurkkaan tai kesäkukkien väliin kasvamaan. Tuoreilla, juuri poimituilla yrteillä kesän maut saadaan ruokiin hersyvimmillään. Yrteistä on aloittelevankin parkevetarhurin helppo aloittaa ja onnistua. Satoa alkaa saamaan nopeasti ja sitä tuuheammiksi ne kasvavat, mitä useimmin niitä latvotaan käyttöön.
Istuta kunnolliseen kasvualustaan
Satsaa multaan ja ruukkuihin. Vain laadukkaassa mullassa kasvaa tuottoisa sato. Vanhaa, jo käytettyä multaa ei kannata käyttää, sillä siitä on puhti poissa. Kasvualustan pitää olla myös riittävän suuri, jotta kasvien hoito on vaivatonta. Pienessä tilassa kuivuus, joka vaihtuu välillä liialliseen märkyyteen, uhkaavat nopeasti sadon määrää ja laatua.
Usein haaste ruukun valinnassa on se, että istutettaessa taimet ovat kovin pieniä ja ruukut tuntuvat valtavilta taimien kokoon nähden. Mutta eipä aikaakaan, kun tilanne muuttuu ja juuret täyttävät koko kasvatusastian. Siitä alkavat hoidon vaikeudet.
Yksittäisen hillittykasvuisen yrtin, kuten timjamin, voi istuttaa 2-3 l:n astiaan, mutta voimakasjuuriset, kuten mintut, tarvitsevat suuremman, vähintään 4-5 l:n kokoisen ruukun. Jos samaan ruukkuun istutetaan useita taimia tai eri lajeja, on syytä kasvattaa ruukun kokoa samassa suhteessa. Kokovaatimus kasvaa lisää, jos mukana on puuvartisia, kuten marjapensaita tai pieniä hedelmäpuita. Pienehkölle pensaalle tarvitaan vähintään 10-20 l:n astia, pienellekin puulle suurempi.
Parvekkeilla pitää huolehtia myös rakenteiden kantavuudesta. Suuret istutusaltaat multineen, jos sellaisia käytetään, ovat painavia, joten mahdolliset painorajoitukset kannattaa tarkistaa.
Kun tarvitaan näkösuojaa ja halutaan kukkivaakin
Näkösuojan voi rakentaa vaikkapa köynnöstävien vihannesten varaan. Koristeellinen satoseinämä kasvaa esimerkiksi runkotomaateista, jos paikka on lämmin ja aurinkoinen. Köynnösten juurelle sopivat matalammat vihanneskasvit tai yrtit ja joukkoon istutetut kesäkukat.
Korkeita ja matalia lajeja yhdistelemällä tilan käyttö tehostuu ja tuottoisuus kasvaa.
Esimerkiksi ruusupapu on kauniskukkainen, syötäviä palkoja tuottava köynnös. Saman tyyppinen kasvutapa on myös valkokukkaisella salkopavulla, jonka sato on pitkään kestävä ja antelias. Papuja kannattaa poimia usein, jo pieninä ja hoikkina, jolloin ne ovat mehevimmillään.
Malabarinpinaatti on kevyen siimeksen koristeellinen, runsas köynnös ja antaa hyvän näkösuojan. Sen lehtiä käytetään pinaatin tapaan. Tasainen kastelu ja lannoitus tuottavat hyvinvoivan lehdistön ja laadukkaan sadon. Satoa voi korjata lehti kerrallaan sieltä täältä tai leikkaamalla koko kasvusto kerralla alas.
Kylvösiemenet vai ostotaimet?
Esikasvatusta vaativat lajit kannattaa kylvää varhain keväällä, jotta ne ovat istutusvalmiita, kun säät lämpenevät. Jos suunnittelu aloitetaan touko-kesäkuussa, satoa saadaan varmemmin taimia istuttamalla.
Vielä kesälläkin voi kylvöjä vielä tehdä. Nopeasti itävät ja kasvavat lajit voi mainiosti kylvää suoraan ruukkuun tai kasvatusaltaaseen.
Esimerkiksi mangoldi, salaatti, tilli ja retiisi itävät ja kasvavat nopeasti ja onnistuvat helposti siemenestä. Loppukesälläkin voi kylvää esimerkiksi salaatteja, lamopinaattia, retikkaa ja retiisejä.
Pinaatti on mainio kesällä kylvettävä satokasvi, sillä keväällä kylvettynä se virittäytyy helposti kukkaan ja maku muuttuu puisevaksi. Myöhemmin kylvettynä satoa saadaan jopa pakkasiin asti.
Lamopinaatti eli uudenseelanninpinaatti sen sijaan on maukasta kukinnasta huolimatta. Se kasvattaa pitkät, pensastavat versot, joista voi kerätä satoa lehtiä yksittäin poimimalla tai katkaisemalla versoja, jolloin kasvi tuuhettuu.
Monet yrtit itävät hitaasti, kuten mm. persilja. Kun ne hankkii taimina, päästään sadonkorjuuseen nopeasti. Yrtit tuuhettuvat ja innostuvat kasvamaan, kun niitä aletaan latvoa käyttöön jo varhain.
Mitkä lajit sopivat parhaiten ruukkukasvatukseen?
Melkein kaikkea voi kasvattaa ruukussa punajuuresta perunaan ja kurpitsoista lehtivihanneksiin. Ja ehdottomasti ne yrtit, joita on tarkoitus käyttää päivittäin. Ne kannattaa sijoittaa paikkaan, josta ne ovat helposti poimittavia, jotta niitä tulee napsittua kaikkeen ruuanlaittoon.
Ruukuissa on aina rajallinen multatila. Kosteutta kasvit saavat vain kastelusta ja joskus sateista. Patiolla tai parvekkeen reunalla, jossa ruukut saavat sadettakin, ei sateen kasteluvoimaan voi kuitenkaan paljon luottaa, sillä lehdistö heittää sadeveden sivuille ja multa jääkin vain pinnalta kosteaksi. Kasteluun onkin satsattava, sillä vihannekset eivät kasva maukkaimmilleen kärsiessään kuivuudesta.
Entä mitkä ovat parvekeviljelyn sudenkuopat?
Liian pieneen ruukkuun istuttaminen on yleistä, koska pikkuruiset taimet näyttävät aluksi niin vähäisiltä. Mutta kun ne kasvavat, täynnä juurta oleva ruukku on vaikeasti hoidettava. Mitä suurempi multatila on, sitä helpompi hoito, sillä multa varastoi kosteutta ja luovuttaa sitä sopivasti kasvin käyttöön.
Vaaran paikka on myös liian innokas lannoittaminen tai lannoituksen unohtuminen. Maltillinen, mutta säännöllinen lannoittelu aloitettuna parin viikon päästä istuttamisesta sopii useimmille hyötytarhan ruukkukasveille. Kannattaa aina noudattaa lannoitepurkin ohjetta.
Epäsäännöllinen kastelu tai sen unohtuminen heikentävät kasvua ja satoa. Mutta yhtä vaarallista on liiallinen kastelu, sillä harva kasvi haluaa olla jatkuvasti litimärkä. Kasvien juuret tarvitsevat myös happea. Kastelun tarvetta kannattaa tunnustella työntämällä sormet multaan.
Muistilista ruukkuviljelyyn:
- Hanki suuret astiat, hoito helpottuu
- Käytä aina ravinteikasta, uutta multaa
- Kasvata mieluisia lajeja
- Kastele, lannoita ja käytä satoa
- Uudista istutukset niiltä osin, joista sato on jo korjattu
- Hyödynnä jatkuvasatoisia lajeja