Sailan kukkiva niitty
Kasvit ovat olleet elämässäni oikeastaan aina. Kiinnostus itse kasvattamiseen on lapsuudenkotini peruja, mutta kyllä mukana on aina ollut aimo annos omaa kiinnostusta. Kasvimaan kitkemistä on varmaan lapsena tullut tehtyä, mutta siitä ei ole ikäviä muistikuvia, niin kuin joskus joillakin olen kuullut olevan. Pikkutytöstä asti minulla on ollut oma viljelypalsta, aluksi kotitalomme pihalla ihan pieni. Ja samalla tiellä ollaan. Viljelypalsta kuuluu itseoikeutetusti kesään.
Olen työskennellyt Muhevaisella jo vuosien ajan. Tällä hetkellä vastuualueenani ovat perennat. Perennat ovat kiinnostava ryhmä, koska valikoima on niin laaja. Niissä riittää aina uutta inspiraatiota ja opittavaa.
Saila, puutarhuri
Kasvit valitsevat paikkansa
Viljelen palstallani monivuotisia kukkia ihan vain kasvattamisen ilosta. Helsinkiläisellä viljelypalstallani olen häärinyt n. 15 vuotta. Täällä kasvaa toista sataa erilaista perennaa suloisessa sekamelskassa. Palstan ilme muuttuukin ihan viikoittain, sillä aina uusia lajeja puhkeaa kukkaan samalla kun toiset lopettelevat.
Joukossa on kirjava kokoelma kevään sipulikukkia, jotka aloittavat kukkakauden. Keväälle leimallisinta palstallani on ehkä kuitenkin lemmikkien kukkapilvet, jotka todellakin siellä viihtyvät ja kukkivat pitkälle kesään.
Istutan uuden lajin sellaiseen osaan palstaani, jossa uskon sen viihtyvän. Seuraavina vuosina saatan kuitenkin havaita, että ne ovat vaeltaneet ihan muualle ja levittäytyneet siementaimina mieluisammalle paikalle, kun alkuperäinen emokasvi onkin hävinnyt.
Minua ei haittaa lainkaan, että kasvit vaeltelevat. En harrasta jämptejä kukkapenkkejä, joten vain ilahdun, kun huomaan lajien valitsevan oman kasvupaikkansa. Siinä asiassa ne ovat minua viisaampia ja osaavat yllättää.
Dynaaminen puutarha
Nykyisin puhutaan paljon dynaamisen, muuntuvan puutarhan viljelymenetelmistä. No, näin olen toiminut palstallani ihan luonnostaan jo kauan ennen kuin termi tuli yleisemmin käyttöön.
Dynaamisella tarkoitetaan puutarhassa luontaista muuntelevuutta, jossa kasvipeitteisyys on suurta ja lajeja on paljon. Kun ne kasvavat toistensa lomassa ja vähän sikin sokin, ei yhden lajin katoaminen muuta tarhan ilmettä lainkaan. Toiset lajit ottavat sen tilan nopeasti haltuunsa.
Kun kasvit peittävät maan pinnan kokonaan, rikkakasvit eivät pääse ottamaan itselleen tilaa eikä muutama rikkaruoho jossain välissä haittaa, eikä edes kunnolla sitä huomaa.
Tarhassani kasvit saavat kasvaa siellä missä ne viihtyvät. Lemmikit ovat vallanneet paljon tilaa, mutta niiden lomasta kasvaa paljon muutakin sitten, kun lemmikkien kukinta alkaa hiipua. Esimerkiksi akileijat ovat kasvussaan varsin vallattomia ja risteytyvät helposti keskenään. Siksi niiden uutta kukintaa on jännittävä odottaa, sillä koskaan ei tiedä, millaisia kukkia on uusista taimista kasvamassa.
Kukkia koko kesäksi
Jaksan ihmetellä sitä, miten nopeasti palstan ilme muuttuu kesän edetessä. Jos jostain syystä olen vaikka viikon poissa, ovat uudet lajit valloittaneet estradin ja on kuin saapuisin eri palstalle kuin mistä lähdin.
Satoa kerätään kasvimaalta ja marjapensaista
Tottahan toki palstallani on myös hyötytarha. Keittiökasvit ovat ainoita, jotka kasvavat rajatussa ja kitkentääkin kaipaavissa penkeissä.
Tänä vuonna hyötykasveja onkin enemmän kuin ennen. Perunalajikkeitakin on kolme. Maukas kesälajike Annabelle kasvaa vakiona ja sen vastapainona syyslajike Afra. Uutena kokeilen Lady Feliciaa, joka on kesälajike, mutta hyvin säilyttämistäkin kestävä.
Porkkanat pidän harson alla heinäkuulle asti kirppojen torjumiseksi. Ja mansikka tarvitsee suojaa linnuilta, jotta itsekin niillä voisimme herkutella. Kasvimaan peruskasveihin kuuluvat myös punajuuret, joista suosikkejani ovat pyöreä ’Detroit’ ja pitkä, kapea lajike ’Egyptiläinen’. Se on taloudellinen viljeltävä, sillä siitä saan pienemmältä alalta suuremman sadon kuin enemmän tilaa vieviltä pyöreiltä lajikkeita. Sadonkorjuun sopivaa aikaa on punajuurilla helppo arvioida, koska niiden kanta työntyy ylös maasta, joten juureksen kokoa voi sen perusteella arvioida.
Kasvatan myös erilaisia kaaleja, herneitä ja papuja. Jonkinlaista viljelykiertoakin yritän noudattaa, mutta koska hyötytarhan ala on pieni, ei kummoista kiertoa ole mahdollista järjestää. Siitä huolimatta suuremmilta ongelmilta on vältytty.
Valkosipulin kasvatukseen palstani multava maa on omiaan. Lajikkeeni on ’Alexandra’. Lisään vuosittain sen kasvualustaan kompostia, rannalta jo syksyllä keräämääni rakkolevää ja Kekkilän luomulannoitetta. Rakkolevä odottaa suljetussa säkissä kevättä ja samalla sen rakenne pehmenee kasvien helpommin hyödynnettäväksi.
Valkosipulin arominen suosikkikasvini on karhunlaukka, Allium ursinum. Sen lehdet ovat maukkaimmillaan ja mehukkaimmillaan ennen kukintaa. Mutta myös sen voimakkaan makuiset kukat ovat herkullisia. Ne pidentävätkin mainiosti karhunlaukan satoaikaa.
Käytän lehdet tuoreena salaateissa ja leivän päällä. Kuumentaminen laimistaa karhunlaukan maun nopeasti, joten lämpimiin ruokiin se kannattaa lisätä aivan viimeiseksi.
Marjapensaani ovat vaaleamarjaisia herukoita, ’Valkoinen Suomalainen’ ja vaaleanpunamarjainen ’Aili’. Varsinkin ’Aili’ on hyvin tuottoisa. Teen siitä tuoremehua äitini reseptin mukaan.
Vaaleat herukat ovat maultaan miedompia kuin punaiset ja mustat. Siksi teen niistä tuoremehua, sillä mielestäni siinä säilyy vaaleiden herukoiden raikas ja marjaisa maku. Se sopii hyvin pakastettavaksi, jolloin vitamiinitkin säilyvät hyvin.
Tuoremehu Aili-herukoista
1 kg marjoja, 6 dl vettä, 1,5 tl sitruunahappoa ja 3-5 dl sokeria.
- Murskaa marjoja astiassa, lisää happo ja 1,5 dl vettä. Sekoita ja lisää loput vedestä. Sekoita vielä uudelleen.
- Seisota jääkaapissa yksi vrk.
- Valuta mehu harson läpi, lisää sokeri, sekoita ja maista kun sokeri on liuennut.
- Purkita.
Kaikki kierrätetään
Kaikki eloperäinen materiaali kiertää palstallani. Komposti on tietysti ihan perusjuttu, josta saan uutta humusta, jota aina tarvitaan. En kuitenkaan heitä kompostiin ihan kaikkea kasvijätettä. Esimerkiksi käytän maan kattamiseen perennoiden kuivuneita varsia – pätkin niitä vähän, mutta aika suurpiirteisesti.
Innokkaasti leviävä maahumala on palstallani oikeastaan ainoa rikkariesa. Sitä kitken ja mädätän mustassa säkissä ennen kompostiin laittamista. Muuten on vaarana, että se alkaa uudelleen kasvaa.
Arvostan helppohoitoisuutta
Kukkakasvit saavat aika lailla pärjätä omillaan. En kastele niitä juuri lainkaan edes kuivina kausina. Vihannestarhaa sen sijaan kastelen huolellisesti. Kuivina jaksoina ne tarvitsevat vettä joka toinen päivä. Kastelu on kasvimaan hoidossa ihan ykkösjuttu. Jos siitä tinkii, sadon määrä ja laatu todella kärsii, ja jo tehty työ valuu aivan hukkaan.
Kitkemisen pidän minimissä. Lähinnä maahumala tarvitsee hillitsemistä, sillä sen kasvuvoima on ilmiömäinen. Ja kuten sanottu, kukkien siementaimia en juurikaan hillitse, vaikka ainahan on pidettävä silmät auki, etteivät kasvit karkaa hallitsemattomasti ympäristöön. Omalla palstalla ne saavat kukoistaa siellä missä haluavat. Ainoastaan töyhtöangervon kukat katkaisen kukinnan jälkeen, jotta ne eivät pääse valtaamaan alaa muilta lajeilta eivätkä karkaamaan naapuripalstoille.
Istuttamillani lajeilla on tarina
Pienellä palstallani on perennoita toista sataa eri lajia tai lajiketta. Mutta en suinkaan keräile lajeja, vaan kaikilla istuttamillani perennoilla on tarina. Yksi on saatu ystävältä jakotaimena tai lahjaksi merkkipäivänä, kolmas ihan muuten vain. Palstanaapureiden kesken jaamme taimia toisillemme samalla kun vaihdamme niistä kokemuksia. Aika paljon niitä on näin kertynytkin. Ja aina on tilaa vielä yhdelle.
