Paranna talvenkestävyyttä - kasvata sadon määrää

Kasvukauden loppupuolella luonnollinen kasvu hidastuu, eivätkä typpipitoiset kevät- ja kesälannoitteet enää sovellu monivuotisille kasveille. Typpi ylläpitää ja kiihottaa kasvua eivätkä kasvit pääse valmistautumaan talvilepoon luonnollisessa rytmissä. Liian myöhään jatkuva kasvu heikentää talvenkestävyyttä.

Kasveja voi auttaa valmistautumaan talveen syyslannoituksen avulla. Kukkivat ja erityisesti satoa tuottavat kasvit hyötyvät siitä erityisesti, sillä nuppuaiheet kehittyvät jo syyskesällä seuraavaa vuotta varten. Kun syyslannoitusta edeltää kalkitus, hyödyntävät kasvit tehokkaasti annetut ravinteet. Lannoittamalla palautetaan maahan ravinteita, joita kasvu, kukinta ja sadonkorjuu vievät maaperästä.

Kalkitseminen valmistaa kasveja hyödyntämään ravinteet

Suomen maaperä on usein luontaisesti hapahko, vaikka neutraali pH on useimmille kasveille paras. Kalkituksella hapanta maata neutralisoidaan ja autetaan kasveja hyödyntämään maassa olevat tai niille lannoittamalla annettavat ravinteet, sillä liian happamassa maassa kasvit eivät kykene ravinteita parhaalla tavalla hyödyntämään. Maan pH:ta voi arvioida yksinkertaisimmillaan apteekeista ostettavien pH-liuskojen avulla. Tulos ei ole yhtä tarkka kuin maa-analyysin avulla tehty tutkimus, mutta on kuitenkin suuntaa antava.

Bonuksena kalkitus auttaa maan eliöstön viihtymistä. Lierot viihtyvät sopivasti kalkitussa maassa, jossa ne ilmastoivat ja muokkaavat maan mururakennetta kasveille otolliseksi. Sopiva pH edistää myös kasveille edullisten maan bakteerien toimintaa ja edesauttavat näin kasvien hyvinvointia. Liian happamassa maassa kasvit eivät saa siinä olevia ravinteita käyttöönsä.

Kalkituksessa kannattaa muistaa ainakin nämä:

• Kalkitse sopivasti, älä ylenpalttisesti. Arvioi siis tarve ensin, kuten yllä on kerrottu. Noudata kalkkipussin annosteluohjeita.
• Happamassa maassa viihtyviä kasveja, kuten alppiruusuja, hortensioita ja pensasmustikoita, ei kalkita.
• Kalkitse ensin ja kastele, jos maa on kuiva. Kalkki liukenee vasta kosteuden avulla. Parin viikon päästä kannattaa lannoittaa.
• Syyslannoitus valmistelee kasvit talven tuloon. Kalkitus edesauttaa mm. syyslannoitteissa olevan fosforin imeytymistä.

Syyslannoitus hoivaa ja huoltaa – ajoissa annettu lannos vaikuttaa

Syyslannoitteet sisältävät

• fosforia, joka auttaa kasveja tuleentumaan ja edistää kukkasilmujen muodostumista. Hyvin kehittyneet kukka-aihiot ovat ensi vuoden kukinnan ja sitä kautta sadon edellytys.
• kaliumia, joka parantaa kylmänkestävyyttä. Kalium vahvistaa kasveja pakkasia vastaan parantamalla nesteenottoa, vähentämällä haihduntaa ja sitä kautta alentamalla solunesteiden jäätymispistettä.
• hivenravinteita, jotka varmistavat kasvualustaan tasapainoisen ravinnetilanteen ja paikkaavat puutoksia.

Syyslannoitus on erityisen tärkeä

• kukkiville puille, pensaile ja perennoille
• talvenaroille kasveille, esimerkiksi alppiruusuille, kärhöille, ryhmä- ja köynnösruusuille
• vähäravinteisessa maassa viihtyville kasveille, esimerkiksi havu- ja kivikkokasveille.
• uusille istutuksille, sillä ne eivät vielä ole vakiintuneet kasvupaikkaansa. Niiden kylmänkestävyys joutuu vanhempaa kasvia suuremmalle koetukselle ensimmäisenä talvena.

Lannoita ajoissa

• Satoa tuottavat lannoitetaan heti sadonkorjuun jälkeen, mutta myöhään hedelmänsä kypsyttäville hedelmäpuille jo aiemmin.
• Hyvä aika syyslannoitukselle on elo-syyskuu. Jos mahdollista, lannoita mieluummin jakson alku- kuin loppuppuolella.
• Lannoita kuitenkin aina ennen tuleentumista, eli ennen kuin lehdet kellastuvat, jotta ravinteet tulevat heti kasvin hyödyksi.

Kastele lannoituksen jälkeen, mikäli maa on kuivaa. Vasta liuetessaan lannoite vaikuttaa. Veteen sekoitettava syyslannoite on jo valmiiksi liuenneessa muodossa, joten sen ravinteet ovat heti kasvin käytettävissä. Kastelulannoite soveltuu pienehköjen alueiden käsittelyyn, sillä se on melko työlästä levittää.

Jos kesä on sateinen, syyslannoitus on erityisen tärkeää, sillä maasta on huuhtoutunut ravinteita pois. Kuiva kesä taas stressaa kasveja toisella tavalla, jolloin ne ovat alttiimpia muille häiriötekijöille. Myöhemmin syksyllä tulee joskus lämpimiä kausia sekoittamaan kasvien tuleentumisrytmiä, jolloin niiden talvehtiminen heikkenee. Ajoissa annettu syyslannoite auttaa silloinkin kasvia säilyttämään rytmiänsä.