Kukkatarhurit kotipuutarhoissaan Träskändassa
Träskändan Kauppapuutarha toimii jo neljännessä polvessa nykyisen omistajansa, puutarhuri Niclas Hallgrenin huomassa. Kollegat ja yhteistyökumppanit tuntevat hänet paremmin lempinimellä Mosse, jopa niin hyvin, että hänen oikea etunimensä on jäänyt monille tuntemattomaksi.
Tarhan tuotantosuunnat ovat ajan saatossa vaihdelleet. Nykyisin se on erikoistunut monipuoliseen kesäkukkaviljelyyn, jonka tuotteita on jo vuosikymmeniä myyty myös Muhevaisen kukkapöydillä. Kauppapuutarha toimii historiallisessa miljöössä aivan Träskändan kartanon naapurissa.
Naapurustossa viettää eläkepäiviään samalla alalla työskennellyt elinkeinonharjoittaja Unto Meronen. Hänen yrityksensä toiminta loppui 1990-luvun alussa.
Ammatti yhdistää miehiä ja keskusteltavaa riittää ikäerosta huolimatta. Molemmilla ovat kotipihojensa käyntikortteina upeat, vanhat kartanokasvit ruukuissaan.
Historian siivet havisevat kahdessa puutarhassa
Hallgrenin luotsaaman Kauppapuutarhan maa-alue on alun perin kuulunut Träskändan kartanon maihin. Kartanon maineikas valtiatar Aurora Karamzin nosti alueen loistoonsa. Mutta kartanon päärakennuksen tuhonnut tulipalo ja vähän myöhemmin kartanonpuistoon rajautuvan, komean kuusimetsän myrskytuhot saivat Auroran myymään tilukset sisarensa tyttärentyttärelle Marielle ja hänen miehelleen Adolf Törngrenille. Heiltä Träskändan viimeinen ylipuutarhuri, Mossen isoisän isä Emil Hallgren osti kartanon kasvihuonealueen 1920-luvulla ja perusti siihen kauppapuutarhan samoihin aikoihin kuin koko kartano myytiin Espoon kunnalle. Paikan päällä huomaa, kuinka luontevaa on, että kartanomiljöön perinteikkäät kasvit vastaanottavat vierailijan Mossen kodin pihassa.
Pihan käytäviä komistavat muhkeat agavet ruukuissaan. Ne kasvavat vuosien saatossa hitaasti mutta varmasti uskomattoman kookkaiksi ja kärjistään kunnioitusta herättävän piikikkäiksi. Luontaisilla kasvupaikoillaan agavet kasvavat n. 70-vuotiaiksi, jolloin ne saavuttavat kukintaiän ja sen jälkeen kuolevat, mutta Suomessa ne ovat tiettävästi kukkineet vain Helsingin talvipuutarhassa. Mosse uudistaa agavensa n. 35 vuoden ikäisinä. Niiden hidaskasvuisuudesta kertoo, että ruukkukokoa kasvatetaan tarpeen mukaan, yleensä n. 10 vuoden välein.
Talven agavet viettävät kasvihuoneessa, jossa lämpötila ei laske alle 4°C. Siellä ne saavat riittävästi talvellakin valoa.
”Agavet sopivat yrittäjän työntäyteisiin päiviin mainiosti, sillä niiden hoidossa voi laiskotella. Kastelu silloin tällöin ja siinä välissä ne voi unohtaa”, toteaa Mosse Hallgren.
”Vuotuisiin hoitotoimiin kuuluvat vahingoittuneiden lehtien poisto, lannoitus kasvukaudella harvakseltaan ja siirto talveksi kasvihuoneisiin”, hän summaa.
Kartanotyylin kasvillisuus on näkyvissä Unto Merosenkin kotipuutarhassa. Hän vaalii siellä kookkaita pasuunakukkia (Brugmansia), joiden jättimäisiä, viehkosti nuokkuvia kukkia ei voi olla huomaamatta. Kellopasuunat ovat agaveja vaateliaampia hoidon suhteen, mutta nyt eläkepäivinä hänestä on mukava siihen panostaa.
Kellopasuunat tuottavat lämpöisenä kesänä kukkia runsaasti ja pitkään. Kukinta uusiutuu hyvin ja kasvien ulkoasu pysyy siistinä, kunhan ohikukkineet poistetaan ja kasveja lannoitetaan säännöllisesti, ohjeistaa Unto Meronen.
Hän kertoo, että pasuunoiden hoidossa on tärkeää pitää ne koko ajan mahdollisimman hyväkuntoisina, jotta punkit, niiden pahin riesa, eivät pääse pesiytymään kasvustoon. Syksyisin pasuunan varret typistetään ja siirretään viileään autotalliin. Ne talvehtivat mainiosti pimeässä, sillä kasvusto on talven ajan lehdetön.
”Nämä kärsivät tänä kesänä myrskystä, vaikka yleensä sade ei niitä juuri haittaa. Onneksi vielä uudet nuput jaksoivat aueta, koska lämpimät säät ovat jatkuneet”, toteaa Unto.
Puutarhaa kehystävät suuret havukasvit
Mosse Hallgrenin kotipiha on suojaisa tielle päin, kun taas kauppapuutarhan ja järven suuntaan näkymät ovat avarat. Vanhat kanadantuijat ja komeat serbiankuuset kurkottelevat korkeuksiinsa. Suuret puut luovat suotuisan mikroilmaston lukuisille vanhoille omenapuille.
Mossen puoliso Susanne Nicol kertoo omenapuiden olevan uskomattoman kaunis näky, kun omenankukat peittävät lähes koko puutarhan valkeaan kukkapilveen.
Puut tuottavat edelleen hyvää satoa iästään huolimatta. Mikä mahtaa olla niiden salaisuus?
”Pidän omenapuiden latvukset ilmavina leikkaamalla niitä säännöllisesti. Silloin voi leikata maltillisesti, vain vähän kerrallaan. Se on satoisuuden kannalta tärkeää”, hän kertoo.
Aurinkoisen pihan saniaispiilo
Unto Merosen puutarha sijaitsee aurinkoisella, loivalla rinteellä. Talon läheisyyteen on istutettu mielenkiintoisia puulajeja, kuten pikkulehtikatsura (Cercidiphyllum japonicum) ja lännenhemlokki (Tsuga heterophylla). Ne kehystävät pientä oleskelualuetta ja tekevät siitä suojaisan sopen aamukahvitteluun ja muuhun istuskeluun.
Todellinen salainen puutarha paljastuu kyynelkoivujen helmojen alta. Siellä on tunnelmallinen pieni lampi vesikasveineen ja juuri sopivasti varjoa reheville saniaisille lammen takana. Se on hieno esimerkki siitä, miten kasvillisuudella voidaan muokata vallitsevia olosuhteita. Saniaiset eivät viihtyisi lainkaan avoimella ja aurinkoisella pihalla ilman suojaavaa kasvustoa ja sopivan kosteaa maata.
Koivun juuristo on tunnetusti tehokas kosteuden imijä, joten ei ole itsestään selvää sekään, että kostean maan kasvit viihtyvät koivun juurella. Kasvualusta on tällä kohdalla todella paksu ja maalaji hikevää. Siksi saniaisetkin viihtyvät niin hyvin. Ja tietenkin tarvittaessa kastellaan runsain kerta-annoksin.
Kukkaviljelijän kartanotyylinen keidas
Mossen puutarhan vesiaihe ei piilottele, vaan se kohoaa näyttävästi rinnettä ylös – tai ehkä paremminkin ylhäältä alas, sillä pumppu kierrättää vettä puron alkulähteeseen yläpihalle, josta se valuu purona altaaseen ja suihkulähteeseen. Vierailupäivänä lähde oli harmi kyllä huollossa. Mutta ilman virtaavaa vettäkin se huokui kartanoromantiikkaa, joka sopii niin hyvin tähän yksityiseen puutarhaankin aivan kuin kunnianosoituksena alueen ja Träskändan kartanon historialle.
