Sipulikukat kukkivat varhaiskeväästä pitkälle syksyyn
Kukkasipulit ovat syksyn sesonkituotteita ja saapuvat myymälöihimme elokuun lopulla tai syyskuun alussa. Toimitusaika on riippuvainen siitä, miten kasvukausi on Hollannissa edennyt esimerkiksi säiden suhteen, milloin ne ovat tuleentuneet ja päästy nostotöihin ja miten sipulien lajittelu ja kuivaus on sujunut.
Haluatko kukinnan kevätnurmelle heti lumien sulaessa vai koko kukkapenkillisen eri aikaan kukkivia lajeja? Kenties mielessäsi on tupsahdus väriä sinne tänne pensaiden lomaan. Mitä mielitkin, keväinen kukkaloisto istutetaan syksyllä.
Valitse mieluisat lajit, mutta ota aina huomioon kasvupaikan olosuhteet. Vain viihtyessään sipulikukat kukkivat pitkään ja uusivat kukintansa seuraavanakin vuonna. Sipulikukat viihtyvät kevätkosteassa mullassa, joka on riittävän kuohkea voimakkaan juuriston kasvattamiseen. Älä myöskään istuta kuivaan maahan, sillä juurtuminen onnistuu syksylläkin parhaiten kosteassa mullassa. Jos kevään tullen on kovin kuivaa, niitä kannattaa kastella, jotta kukinta jatkuu pitkään.
Yhdistämällä eri lajeja kukinta alkaa jo lumien sulaessa ja jatkuu heinäkuulle. Vuodesta toiseen kukinta uusiutuu useilla lajeilla, kunhan lehdet saavat lakastua paikoilleen. Nurmea ei siis leikata kovin varhain, mikäli pikkusipuleita kasvaa nurmikossa. Monet nurmikossa kasvavat pikkusipulit lisääntyvät myös siemenistä, joten siksikään ei kannata kiirehtiä nurmen leikkaamista. Siementen kypsyminen ottaa oman aikansa. Perennapenkissä tai havuryhmissä sipulikukkien lehdet peittyvät luonnostaan muun kasvillisuuden sekaan. Tulppaaneista kannattaa kuitenkin katkoa siemenkodat pois heti kukinnan lakastuttua, jotta kasvuvoima kohdistuu sipulin kasvattamiseen eikä siementen kypsyttämiseen.
Pääset nauttimaan pitkästä kukinnasta, kun valitset eri aikaan kukkivia lajeja. Kurjenmiekat, lumikellot, talventähdet ja kasvitieteelliset krookukset puhkeavat kukkaan jopa lumen läpi, säistä riippuen jopa maaliskuussa. Sen jälkeen jatkavat sinililjat eli scillat, puutarhakrookuukset ja kevättähdet. Tulppaaneista löytyy lajikkeita hyvin varhaisista kasvitieteellisistä tulppaaneista kesäkuussa kukkiviin liljankukkaisiin ja papukaijatulppaaneihin. Helmililjat ja narsissit seuraavat toukokuussa aikaisia tulppaaneja. Narsisseista pienikukkaiset lajikkeet ovat varhaisia kukkijoita, kun taas suuret ja kerrannaiskukkaiset lajikkeet kukkivat viimeiseksi vasta kesäkuussa. Hännänhuippuna, ehkäpä kaikkein viimeisimpänä avaavat kukkansa pallerolaukka kesä-heinäkuussa ja suuret laukat, kuten jättilaukka.
Varhaiset pikkusipulit
Lumikello (Galanthus) työntää päänsä jo lumen läpi. Se lisääntyy mukavasti, mikäli maa ei ole kovin kovaa. Siksi se ei aina viihdy nurmikossa. Pensaiden alustat ovat usein mainio kasvupaikka lumikellolle.
Kevätkurjenmiekka (Iris reticulata) nousee maasta kuin varkain aukaistessaan kukkansa vielä muuten uinuvassa maassa. Kevätkurjenmiekkoja kannattaa istuttaa lisää joka vuosi ja yhdistellä eri sävyisiä lajikkeita. Kasvualustan pitäisi olla keväällä kostea, mutta kesällä kuiva.
Idänsinililja (Scilla siberica) viihtyy auringossa ja varjossa. Se leviää nopeasti siementämällä ja sivusipuleita kasvattamalla siniseksi matoksi. Kun suuri kasvusto on kukassa, leviää ympäristöön huumaava tuoksu. Sinililjat ovatkin varhaisten pölyttäjien suosiossa ja tärkeää ravintoa aikana, jolloin muita kukkia ei vielä paljon ole.
Kasvitieteelliset ja kestävät lajit
Varhaisiin kukkijoihin kuuluvat kasvitieteelliset tulppaanit ja narsissit ovat viehkoja ja varmoja kevään sanansaattajia. Kasvitieteelliset lajikkeet ovat puutarhalajeja pienempikukkaisia, vähemmän jalostettuina lähempänä luonnonlajeja kuin isokukkaiset serkkunsa. Narsissit ovat aina uskollisia kukkijoita, mutta tulppaani vaatii kuivan lepokauden kesällä jaksaakseen kukkia vuodesta toiseen. Kasvitieteelliset lajikkeet eivät ole kovin vaateliaita ja saattavat levitä myös siementämällä.
Suven sulostuttajat
Pääset nauttimaan pitkästä kukinnasta, kun valitset eri aikaan kukkivia lajeja. Kurjenmiekat, lumikellot, talventähdet ja kasvitieteelliset krookukset puhkeavat kukkaan jopa lumen läpi, säistä riippuen jopa maaliskuussa. Sen jälkeen jatkavat sinililjat eli scillat, puutarhakrookuukset ja kevättähdet. Tulppaaneista löytyy lajikkeita hyvin varhaisista kasvitieteellisistä tulppaaneista kesäkuussa kukkiviin liljankukkaisiin ja papukaijatulppaaneihin. Helmililjat ja narsissit seuraavat toukokuussa aikaisia tulppaaneja. Narsisseista pienikukkaiset lajikkeet ovat varhaisia kukkijoita, kun taas suuret ja kerrannaiskukkaiset lajikkeet kukkivat viimeiseksi vasta kesäkuussa. Hännänhuippuna, ehkäpä kaikkein viimeisimpänä avaavat kukkansa pallerolaukka kesä-heinäkuussa ja suuret laukat, kuten jättilaukka.
Kevään vaihtuessa kesäksi aloittavat puutarhatulppaanit kukintansa. Tulppaaneissa riittää valinnan varaa, tarjolla on lajikkeita yksinkertaisista ja aikaisista lajikkeista myöhäisiin kukkijoihin. Kerrannaiskukkaiset ja liljankukkaiset tulppaanit kukkivat vasta myöhään kesäkuussa venyttäen tulppaanikauden pitkäksi. Runsaasta väri- ja muotovalikoimasta jokainen löytää varmasti suosikkinsa.
Kesän kypsyessä
Laukoista (Allium) löytyvät kesän myöhäisimmät kukkijat, vaikka ryhmään kuuluu myös varhaisempia kukkijoita. Laukoille on yhteistä kukinnot, jotka muodostuvat tähtimäisistä, pienistä kukista. Laukoissa on usein sipulimainen tuoksu, onhan tuttu ruohosipulikin laukkoihin kuuluva mausteyrtti. Tuoksun takia ne eivät ole ensimmäisenä jyrsijöiden ruokalistalla. Matalimpien lajien kukinnot muodostuvat muutamasta kukasta, kun jättilaukan suurissa kukinnoissa on satoja yksittäisiä kukkia.
Pallerolaukka (Allium sphaerocephalon) kukkii kesä-heinäkuussa sekä jättilaukka (Allium giganteum) ihastuttavat vielä myöhään heinäkuussa.
Pallomaisten laukkojen kukinnot ovat koristeellisia vielä pitkään kukinnan jälkeen.
Pallomaiset laukat ovatkin myös mainioita kuvakukka-asetelmissa kukinnan jälkeen, sillä siemenkodat pysyvät pitkään koossa.
Jos jyrsijät eivät ole järin innostuneita laukoista, sitä kiinnostuneempia niistä ovat perhoset ja pölyttäjät. Ne oivallisesti pidentävät erityisesti päiväperhosten lentoaikaa puutarhassa, sillä kukinta osuu sopivasti juuri keskikesän tienoille, jolloin syyskukkijat eivät vielä ole aloittaneet kukintaansa.
Syksyn koittaessa
Kun lehdet jo putoilevat ja luonto hehkuu syysväreissään, puhkeavat kukkaan syyskrookukset ja myrkkyliljat. Ne ihastuttavat hempeillä väreillään juuri kun muu luonto valmistautuu talviuneen. Istuta syyskukkijat mahdollisimman aikaisin ja saat nauttia niiden kukista jo tänä syksynä. Mutta ei hätää, jos ehdit istutuspuuhiin myöhemmin. Vuoden päästä saatat ilahtua ja ihastua maasta puskevien nupujen avautuessa.
Syysmyrkkylilja Colchicum autumnale on hempeän värinen kaunotar syyspuutarhassa. Sitä on usein saatavissa paitsi yksinkertaisin, myös kerrannaisin tai valkoisin kukin kukkivana sipulina. Syksyllä kasvavat ainoastaan kukkavanat, siitä se on saanut lisänimen Alaston impi. Kevään tullen kasvaa leveälehtinen ruusuke, jonka on syytä antaa kasvaa rauhassa, jotta sipuli kasvaa ja voimistuu. Kesän mittaan lehdet kuihtuvat kunnes syksyn koittaessa kukkavanat työntyvät esiin.
Katso oppaasta, miten valitset terveet sipulit ja miten istutat ne oikein.