Koristeomenapuut syysloistossaan
Koristeomenapuita arvostetaan kesän alkuun osuvan, upean kukintansa vuoksi, ja todellakin aivan syystä. Mutta niillä on toinenkin hieno sesonki syksyllä, kun lukemattomat pikku omenat kypsyvät hehkuunsa. Ne myös säilyvät puissa pitkään, joten usein oksia koristavat pikkuruiset omenat vielä pitkään lehtensä jo pudottaneissa puissa.
Paratiisista pohjolaan
Ilmastollisesti kestävät paratiisiomenapuut (Malus Prunifolia-Ryhmä) ovat valko- tai lähes valkokukkaisia puita, joiden hedelmät ovat usein käyttökelpoisia talousomenoina. Vaikka niiden hedelmät ovatkin pieniä, ne ovat kuitenkin 2,5-3,5 cm:n kokoisia ja malloltaan mehukkaita. Niiden maku on kirpeä, joten ne soveltuvat erinomaisesti hilloihin ja marmeladeihin. Hedelmien suuri pektiinipitoisuus edistää hyytelöitymistä, joten suurta sokerimäärää ei välttämättä tarvita. Tutustu artikkelin lopussa olevaan vinkkiin koristeomenoiden käytöstä.
Paratiisiomenoihin lasketaan joukko vanhoja lajikkeita, joiden perimässä oletetaan olevan siperianomenapuuta (Malus prunifolia). Siperianomenapuu ei tosin ole kotoisin Siperiasta lainkaan, vaan se lienee lähtöisin Itä-Aasiasta. Asiasta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta, sillä siitä ei tunneta luonnonvaraista kantaa.
’Erstaa’ kukkii auetessaan hivenen vaaleanpunaiseen vivahtavin kukin. Kukinnan edetessä ne muuttuvat valkoisiksi. Kellanoranssit, osittain tai kokonaan punaposkiset hedelmät somistavat puun syksyllä. Hedelmät sopivat talouskäyttöön. Hyvin talvenkestävä lajike (vyöhykkeet I-V).
’Dolgo’ on valkokukkainen koristeomenapuu, jonka kukat ovat sirot ja hivenen kuppimaiset. Puu tuottaa uskomattoman syvän verenpunaisia, soikeita hedelmiä. Hedelmät loistavat puusta kauas, niitä on runsaasti ja ne ovat käyttökelpoisia talouskäytössä. Itse puu on ilmastollisesti erittäin kestävä (vyöhykkeet I-V) ja sen kasvutapa on pyöreähkö.
Riippuvaoksainen ’Rautatienpuu’ notkuu keväällä valkoisista kukista ja syksyllä kellanoranssien, suurten omenien painosta. Hedelmät ovat suurempia kuin muilla koristeomenapuilla, halkaisijaltaan 4-5 cm. Ne ovat pehmeälihaisia, sisältävät runsaasti hyytymistä edistävää pektiiniä ja ovat siksi erinomaisia talouskäytössä. Lajike on ilmastollisesti kestävä (vyöhykkeet I-V).
Rautatienpuut on kasvatettu varttamalla ne runkoon, joka ei enää kasva korkeutta mutta tukevoituu. Latvus kasvaa tuuheaksi ja on erityisen kaunis kukinta-aikaan ja syksyllä hedelmäsesongissa.
Punaista ja purppuraa
Purppuraomenapuiden (Malus Purpurea-Ryhmä) perimä on monilajinen ja siksi hankalasti määriteltävissä. Niiden kukat pukeutuvat monenlaisiin punaisen eri sävyihin ja koristeelliset pikku hedelmät ovat pieniä ja melko kovia. Lehdistöltään monet purppuraomenapuut ovat punertavia tai jopa tummanpunaisia. Vähintäänkin niissä on lehtien puhkeamisen aikaan häivähdys punaista.
Punakukkaiset koristeomenapuut ovat monen mielestä kauneimpia kukkapuita ja vetävät vertoja ilmastollisesti aremmille koristekirsikkapuille. Siksi niitä soisi kasvavan nykyistä runsaammin ja useammassa puutarhassa.
Tanakkakasvuisella ’Makamik’-lajikkeella on avautuessaan tumman roosanväriset kukat. Syksyllä siinä on runsaasti 2–3 cm:n kokoisia, tumman punaisia omenia. Lehdet ovat avautuessaan punertavia. Hiven punaisuutta on jäljellä myös täysikokoisissa, muuten vihreissä lehdissä. Puu kasvaa 3–5 m korkeaksi. Ilmastollisesti kestävä lajike menesstyy vyöhykkeillä I-V.
’Linnanmäki’ on erityisen kaunis, pieni ja siro, miltei pensasmainen pikku puu, joka kasvaa 2–4 m korkeaksi. Tummat kukat ovat puolikerrannaiset. Sen kovat, viininpunaiset hedelmät ovat kuin puuhelmiä mattamaisine pintoineen. Viehkot pikku omenat piiloutuvat osittain punertavan lehdistön joukkoon. ’Linnanmäki’ menestyy vyöhykkeillä I-III.
’Aamurusko’-lajike nuokkuvine kukkineen muistuttaa koristekirsikoiden kukintaa. Nuput ovat tumman vaaleanpunaiset, avautuessaan hennon vaaleanpunaiset ja puolikerrannaiset. Puu kasvaa 4–6 m korkeaksi, sirolatvuksiseksi puuksi, johon kehittyy harvakseltaan oranssinpunaisia, 1,5 cm:n kokoisia hedelmiä, kuin kypsyviä pikku kirsikoita. Puu menestyy vyöhykkeillä I-III.
’Kadetti’-lajikkeen kukinta on hempeän vaaleanpunainen ja puun ilme romanttinenkin. Yksittäiset kukat ovat suuria, halkaisijaltaan jopa 5 cm. Pieniä, kirkkaan punaisia, 3 cm kokoisia hedelmiä kehittyy runsaasti. Ne antavat vuorostaan puulle pirteän ilmeen. Puu on leveäkasvuinen, korkeutta tulee 4–6 m. Puu menestyy vyöhykkeillä I-III.
Kesä alkaa ja päättyy koristeomenapuiden kera
Monen mielestä kesä alkaa koristeomenapuiden kukinnan aikaan. Ne keräävät ympärilleen pölyttäjiä samaan tapaan kuin puutarhaomenapuiden kukat. Aurinkoisena päivänä niiden ympärillä hyörii monenmoista pikkulentäjää kimalaisista kukkakärpäsiin.
Näillekin puille pölytyksen onnistuminen on tärkeää, sillä sen myötä puihin kehittyy runsaasti koristeellisia pikkuomenia. Monia niistä voi käyttää hyödyksi talousomenana hilloissa ja leivonnaisissa, mutta runsassatoisina niitä riittää puun oksia koristamaan pitkälle talveen.
Näin onnistut kasvatuksessa:
- Valitse tarkoituksiisi sopiva lajike. Puun lopullinen koko on tärkeä valintakriteeri, jotta se mahtuu kasvamaan paikallaan myös täysikokoisena. Koska koristeomenapuut ovat kauneimmillaan saadessaan kasvaa lajikkeelle luonteenomaiseen tapaan, ne eivät tarvitse juurikaan leikkaamista. Hedelmän koko voi olla tärkeä valintakriteeri, jos on tarkoitus hyödyntää niitä elintarvikkeena.
- Valitse koristeomenapuun kasvupaikka huolella, sillä vain valoisassa paikassa kukkanuppuja kehittyy runsaasti.
- Perusta kasvualusta huolella. Koristeomenapuut ovat tarpeiltaan aika vaatimattomia, mutta kukoistavat parhaiten syvämultaisessa, tuoreessa ja ravinteikkaassa maassa, jossa ei vesi seiso. Savimaalla voit istuttaa laajaan kumpuun (leveys 2-4 m ja korkein kohta n. 20 cm).
- Kata juuristoalue haihdunnan ja rikkaruohokasvun estämiseksi kuori-, koriste- tai istutuskatteella. Voit myös istuttaa puun tyvelle matalaa maanpeitekasvillisuutta, esimerkiksi rönsyansikkaa (Waldsteinia), ajuruohoa (Thymus) akankaaleja (Ajuga), tai täpläpeippejä (Lamium maculatum).
Koristeomenakompotti
Ainekset:
litra koristeomenoita
1 dl taloussokeria, 1 dl fariinisokeria
kanelitanko
1-2 dl vettä (laita ensin pienempi määrä ja lisää tarvittaessa, jos omenista ei irtoa riittävästi mehua peittämään omenat juuri ja juuri)
2 rkl calvadosta
Ohje:
– Käytä pienet omenat kokonaisina, halkaise tai lohko hieman suuremmat. Poista siemenet, jos paloittelet hedelmät.
– Kiehauta omenat, sokerit, kanelitanko ja vesi. Lisää calvados joukkoon.
– Hauduta kypsäksi omenien koosta riippuen 5-15 minuuttia. Lisää tilkka vettä, jos omenista ei irtoa tarpeeksi mehua. Varo hämmentämästä liikaa, jotta hedelmät eivät rikkoudu.
Kompotti sopii lisukkeeksi mm. jälkiruokiin, kakkuihin, puuroon, jäätelöön. Kannattaa kokeilla myös liharuokien oheen, esim paistin kera.
Vinkki: Vähennä hieman sokeria, lisää joukkoon maun mukaan chiliä tai chilikastiketta ja valkosipulin kynsiä ennen hauduttamista ja saat tymäkämpää mausteisuutta vaikka tapas-pöydän tarjoomisiin.
