Kirsikan kukkia ja hedelmiä
Kirsikkapuut (Prunus) ovat sulattaneet suomalaisten sydämet. Sukuun kuuluu sekä hedelmiä tuottavia lajeja ja lajikkeita että valkoisiin tai vaaleanpunaisiin kukkiin peittyviä koristepuita. Monet niistä menestyvät varsin hyvin eteläisessä Suomessa ja suotuisilla kasvupaikoilla pohjoisemmassakin.
Syöntihedelmillä tai ilman, kirsikkapuut ovat kukkiessaan upeita koristepuita. Satoa tuottavat ovat valkokukkaisia, mutta eivät yhtään vähemmän viehättäviä kuin punakukkaisetkaan. Punastuvat (tai keltaiset) marjat komistavat puita syyskesästä alkaen. Sadon voi poimia itselle tai antaa lintujen nauttia siitä.
Tässä artikkelissa kerrotaan
- koristekirsikoista
- hapankirsikoista
- makea- eli imeläkirsikoista
- kirsikkatyyppien eroista
Sivun alalaidasta löydät linkin kirsikkapuiden istutuksen ja hoidon ohjeisiin.
Koristekirsikat
Koristekirsikat ovat upeita kukkapuita tai -pensaita, jotka peittyvät valkoisen tai vaaleanpunaisen eri sävyisiin pilviin jo varhain keväällä. Ryhmä on monimuotoinen niin kasvutavaltaan kuin kukiltaankin. Osa lajeista kasvattaa kerrannaiset tai puolikerrannaiset kukat, osa on yksinkertaisin kukin koreilevia lajeja ja lajikkeita. Pienimmät ovat herkistä herkimpiä, pienikukkaisia ja siroja sekä kasvutavaltaan että kukinnaltaan.
Harrastajat odottavat ja arvuuttelevat kirsikankukkien puhkeamisen aikaa lähes yhtä innokkaasti kuin japanilaiset hanamiaan, omaa kirsikankukkajuhlaansa. Vaikka keväällä toki toivotaan kaunista ja lämpenevää, viileä kevät pidentää kirsikan kukintaa jopa useammalle viikolle. Lämpimässä säässä kukinta menee nopeammin ohi. Mutta mikä onkaan hienompaa kuin käyskennellä puiden alla terälehtien leijaillessa ympärillä.
Kirsikat hedelmäpuina
Satoa tuottavia kirsikkapuita ja -pensaita kutsutaan yleensä hedelmäpuiksi ja niiden satoa hedelmiksi, mutta kasvitieteellisesti ne ovat paremminkin luumarjoja. Jokaisessa marjassa on yksi suurehko kivi. Niin tai näin, molemmat termit kuvaavat kirsikoita mainiosti.
Joka tapauksessa hedelmäpuina kirsikkapuut kasvattavat vuosi vuodelta suosiotaan. Perinteisesti meillä on suosittu hapankirsikoita niiden ilmastollisen kestävyyden vuoksi. Nykyisin myös makeakirsikat menestyvät Etelä-Suomessa oikeanlaisella kasvupaikalla. Kirsikkapuiden kukinta on varhaisempi kuin omenapuiden kukinta.
Satoa tuottavat kirsikkapuut jaetaan hapankirsikoihin ja imelä- eli makeakirsikoihin:
Hapankirsikat
Hapankirsikoita on jo pitkään kasvatettu puutarhoissamme, vaikkakaan ne eivät ole niin monilukuisia kuin rakkaat omenapuumme. Kirsikkapuut ovat yhtä lailla kauniita kukkapuita kuin satoa tuottavia hedelmäpuita eikä olekaan tarpeellista sen kummemmin määritellä, kumpaan ryhmään niiden halutaan omassa puutarhassa kuuluvan. Satoa tuottavan kirsikkapuun voi vallan mainiosti istuttaa paraatipaikalle.
Hapankirsikat (Prunus cerasus) ovat yleensä kasvutavaltaan sirompia kuin makeakirsikat. Niiden lehdetkin ovat pienempiä. Kukinta on valkoinen ja runsas, mutta yhtä kaunis kuin koristekirsikkalajikkeilla, joista suuri osa markkinoilla olevista lajeista on punertavakukkaisia.
Hapankirsikat ovat nimensä mukaisesti happamampia kuin makeakirsikat. Lämpimässä kasvupaikassa ja runsaassa auringossa ne kypsyvät makeimmilleen. Täysin kypsinä ne ovat oivallisia tuorekäytössä, jos pieni kirpeys ei haittaa. Mutta parhaimmillaan niiden ominaisuudet ovat säilönnässä, leivonnassa ja jälkiruuissa, joissa hedelmän hapokkuus on vain eduksi.
Hapankirsikat jaotellaan amarelleihin eli kuulasmarjoihin ja morelleihin:
Amarellit
Amarellilajikkeet ovat useimmiten kypsänäkin heleän punamarjaisia lajikkeita, joiden mehu on lähes kirkasta, läpikuultavaa. Monet niistä tarvitsevat morellilajikkeen pölytystä satoa tuottaakseen. Itsepölytteistenkin amarellien sadon määrä ja laatu paranee ristipölytyksessä toisen lajikkeen kanssa. Amarellien runsaan sadon jälkeisen seuraavan vuoden sato voi olla niukahko. Amarellit poimitaan vasta, kun ne ovat täysin värittyneet, sillä vasta silloin ne ovat makeimmillaan. Yleensä ne ovat kypsinä kirkkaanpunaisia, mutta lajikekohtaisia eroja värin tummuudessa toki on.
Morellit
Morellilajikkeet ovat kypsyttyään tummanpuhuvia, ruskeanpunaisia. Niiden mehu on myös tummaa. Kun morellilajike on herkullisen kirkkaanpunainen, se on vielä raaka eikä suinkaan poimintakypsä.
Morellit ovat usein itsepölyttteisiä eivätkä satoa tuottaakseen tarvitse välttämättä toisen lajikkeen pölytysapua. Silti morellitkin hyötyvät ristipölytyksestä. Morellit sopivat myös hyvin kuulasmarjojen pölyttäjiksi. Molempien sadon määrä kasvaa ja laatu paranee, jos lähistöllä on kuulasmarja tai toinen morellilajike. Morellit tuottavat satoa tasaisesti eri vuosina, kunhan pölytys muuten onnistuu. Kylminä keväinä pölyttäjiä saattaa olla liikkeellä vain vähän ja se tietenkin vaikuttaa myös itsepölytteisen lajikkeen satoon.
Makeakirsikat
Makea- eli imeläkirsikoiden (Prunus avium) istutus kotipuutarhoihin on kasvussa, sillä toisaalta ilmastonmuutos ja toisaalta lajikkeiden jalostuksen myötä kasvanut ilmastollinen kestävyys ovat nostaneet niiden suosiota ja kokemukset ovat olleet myönteisiä. On kuitenkin syytä muistaa, että makeakirsikka tarvitsee talvehtiakseen huolellisesti valitun, lämpimän, suojaisan ja aurinkoisen kasvupaikan sekä läpäisevän, syvämultaisen kasvualustan.
Hedelmät ovat suuria, makeita ja vähähappoisia. Siksi ne soveltuvat erinomaisesti tuoreena syötäväksi. Säilöntäänkin ne toki soveltuvat, mutta kaipaavat silloin mukaan jonkun toisen marjalajin hapokkuutta. Sopivia voisivat olla esimerkiksi makeasinikuusamat, puolukat ja karpalot.
Makeakirsikat ovat suurikasvuisia puita. Kokonsa vuoksi ne eivät kuitenkaan aina mahdu pieneen pihaan. Hillittykasvuiseen perusrunkoon varrennetut makeakirsikat sen sijaan jäävät pienemmiksi. Niiden etuna on sekin, että ne tulevat nuorempina satoikään ja talvenkestävyys on normaalirunkoista makeakirsikkaa parempi. Toisaalta niiden hoito on hieman vaativampaa, sillä niiden kastelusta ja tuennasta on huolehdittava tarkemmin. Makeakirsikoiden näyttävyyttä lisää upea syysväritys.
Monet makeakirsikat tarvitsevat pölyttyäkseen toisen makeakirsikkalajikkeen läheisyyttä. Kaikki toiset lajikkeet eivät kuitenkaan sovellu tarkoitukseen eikä aina ole selvää, mikä lajike kullekin on sopiva. Onneksi osa makeakirsikoista on itsepölytteisiä ja ne pölyttävät hyvin muita lajikkeita. Kanadassa jalostettu ’Stella’ ja myös sen jälkeläiset ovat hyviä yleispölyttäjiä.
Harmillisesti makeakirsikkalajikkeista on toisinaan pulaa, sillä tuotantomäärien kasvattaminen kysyntää vastaavaksi vie useita vuosia. Saatavilla olevat lajikkeet voivat vaihdella vuosittain ja kasvukauden aikanakin. Usein tarjonta paranee kesällä, kun uudet erät taimistoilla kasvavat myyntikuntoisiksi.
Kirsikkapuiden kasvupaikan valinnassa ja istutuksessa on muutamia seikkoja, joiden huomioimisella onnistut kirsikkapuiden kasvattamisessa.
Tutustu kirsikkapuiden istutus- ja hoito-ohjeisiin