Isan monimuotoinen puutarha
Olen työskennellyt puutarha-alalla pitkään eri tehtävissä. Nykyisin opetan Axxell Överbyssä puutarhuriopiskelijoille mm. kasvien lisäämistä, varttamista ja kasvintunnistusta.
Työskennellessäni aiemmin pitkään Björkvallin taimistolla Muhevaisen puutarhamyymälät tulivat tutuksi asiakkaanamme. Nykyisin piipahdan Muhevaisella silloin tällöin itse asiakkaana.
Perheemme hoitaa keltaisen rintamamiestalomme puutarhaa vanhan tammen rinnalla nyt kolmannessa polvessa. Mummini kasvatti sotien jälkeen pääasiassa vihanneksia, mansikkaa ja omenia perheen tarpeisiin ja myyntiinkin. Nyt hyötytarha on pienentynyt, mutta mummin perintökasveja löytyy edelleen puutarhastamme.
Isa Palmén, puutarhasuunnittelun hortonomi
Motto: Mikä viihtyy, saa kasvaa.
Rakkaudesta perennoihin
Isan tunnelmallisessa ja monilajisessa puutarhassa tulijaa tervehtivät ennen kaikkea lukemattomat perennalajit. Kulkuväyliä reunustavat lehtevät ja näyttävät lajit, jotka rauhoittavat näkymiä ja ikään kuin tarjoavat monilajisuudelle tilaa niin, että tunnelma säilyy seesteisenä ja tasapainoisena runsaan monilajisuuden keskellä. Puutarhassa on yhtäällä aurinkoa, valoa ja avaruutta, toisaalla siimestä ja suojaisuutta.
”Haluan säilyttää mahdollisimman paljon vanhoja, pihassa aina kasvaneita lajeja, mutta laajennan istutusalueita ja otan mukaan uutta. Minusta kasvit saavat kasvaa siellä, missä ne viihtyvät, enkä halua rajoittaa niitä ainakaan kovin paljoa.”
Selkeät ja huolella rajatut istutusalueet antavat ryhtiä Isan puutarhaan, mutta hän kertoo, että alueiden sisällä kasvit voivat vaeltaa. Joskus joku laji taantuu ja joku toinen intoutuu rehevöimään. Luontaisen muuntelun hyväksyminen tekee puutarhasta helppohoitoisen ja ehkä vähän villinkin.
Tarkkaavainen katselija löytää penkeistä yhä uusia yksityiskohtia. Osa perennaistutuksista on todella monilajisia. Siihen on syynä Isan oma rakkaus perennoihin, mutta yhtä lailla ystävät, jotka tämän viehtymyksen tuntevat. Kasvilahjat ystäviltä ovatkin usein monivuotisten kukkien taimia, jotka päätyvät Isan perinnepenkkiin. Siinä kukoistavat edelleen isoäidiltä perityt pionilajit ’Monsieur Jules Elie’ ja ’Duchesse de Nemours’ sulassa sovussa uusien lajien kanssa.
Poimintoja Isan keväisistä kukkijoista:
” Tiiviisti istutetut perennat eivät anna sijaa rikkakasveille, joten penkin hoito on helppoa. Ylipäätään hoidan puutarhaani luonnonmukaisesti ja valitse sinne mielelläni pölyttäjiä houkuttelevia kasveja. Ja jotkut kasvit, kuten puna-ailakki, valitsevat itse kasvupaikkansa eikä se minua haittaa,” naurahtaa Isa.
Kesän kukkijoista muutama poiminta:
Uudempaa twistiä Isan perinnepuutarhaan tuovat magnoliat, jotka menestyvät hienosti eri puolilla taloa. Kesällä ne ovat olemukseltaan ehkä ujon vaatimattomia. Mutta keväällä niitä ei voi olla huomaamatta, niin ihastuttavia ovat valkeat ja suuret kukat, jotka täyttävät oksat kiinnittäen huomion itseensä jo kaukaa.
Kuvassa on pajumagnolia ’Neitonen’, joka kasvaa usein monirunkoisena, pensasmaisesti ja kukkii jo varsin nuorena. Kukat avautuvat pörheistä, karvaisista nupuista ja ojentelevat pitkiä terälehtiään leveälle.
Magnoliat pitävät kasvurauhasta, eli niiden paikka kannattaa valita huolella, jotta niitä ei tarvitse siirrellä. Ravinteikas, syvämultainen ja läpäisevä kasvualusta ja suojainen kasvupaikka edistävät magnolioiden menestystä.
Vihannekset ja yrtit omasta tarhasta
Isoäitinsä jalanjäljissä Isa kasvattaa perheelleen vihanneksia kasvimaalla. Sipulit, valkosipulit, salaatit, yrttimaa, perunat ja parsa ovat tämän keittiöpuutarhan ydintä, joista riittää satoa myös talveen.
Alueen rusakot ovat osoittaneet kiinnostusta viljelyksiin, joten kasvimaa on saanut suojaksi reilun metrin korkuisen aidan. ”Aiempi, matalampi aita ei riittänyt suojaamaan viljelmää, joten korotus tuli todella tarpeeseen”, kertoo Isa. ”Onneksi kaneista ei ole ollut haittaa, ne pääsisivätkin helposti aidan silmistä lävitse tai kaivamalla alitse.”
Tomaatit ja basilika kasvavat talon seinustan kasvihuoneessa yhdessä muutamien chililajikkeiden kanssa. ”Aiemmin kasvatin monen kokoisia ja muotoisia tomaattilajikkeita, mutta nyttemmin kaikki ovat erilaisia kirsikkatomaatteja. Niiden hyvä puoli on se, että satoa tulee jo aikaisin, sillä pienet tomaatit kypsyvät suuria nopeammin.”
Hedelmätarhan herkut
Ei ole ihme, että varttamisen taitajana Isan hedelmätarhan puut ovat hänen itsensä varrentamia. Varrentaminen tarkoittaa hedelmäpuiden kasvatustapaa, jossa hedelmää tuottava jalo-osa liitetään kestävään perusrunkoon.
”Melkein kaikki hedelmäpuuni ovat hillittykasvuiseen perusrunkoon varrennettuja. On kätevää, kun puut ovat matalia ja sadonkorjuu helppoa”, kertoo Isa.
Hillittykasvuiset puut jäävät normaalirunkoista puuta pienemmiksi eikä leikkaamisen tarve ole kovin suuri. Pienen juuren haittapuolena on se, että kuivina kausina puita on kasteltava. Ja jos niihin kasvaa runsas sato, ne saattavat taipua vinoon ilman tuentaa, muistuttaa Isa hoitotoimista.
Hedelmätarhassa kasvavat eri aikaan kypsyvät omenalajikkeet, päärynäpuita ja kirsikkapuu ’Fanal’.
”Se kukkii hieman myöhemmin kuin monet muut hapankirsikat, joten pölytys onnistuu varmemmin, kun pölyttäjiä on enemmän liikkeellä”.
Hauska hedelmätarhan yksityiskohta on tuomipihlaja (Amelanchier), jonka oksaan Isan puoliso on ympännyt päärynäpuun oksan. Tarkkaavainen ohikulkija viereisellä kujalla onkin saattanut puuta joskus ihmetellä. ”Sattui jäämään ylimääräinen varte ja mieheni tuikkasi sen sitten tuomipihlajaan” muistelee Isa.
Kompostin kolmivuotinen kierto
Saunan takana köllöttää kolme muhkeaa kompostikehikkoa, joista saadaan multaa maan parantamiseen. ”Puutarhajätettä tulee paljon ja sen pois kuljettaminen olisi turhan työlästä ja sikäli hullua, että uutta multaa pitäisi joka tapauksessa ostaa”, Isa pohtii.
Vanhimmassa kehikossa multa on käyttövalmista, kunhan se ennen käyttöä lannoitetaan yleislannoitteella ja kalkitaan. Keskimmäinen on tekeytymässä ja sen päällä kasvaa joka vuosi kurkkua tai kurpitsaa. Ja viimeinen on sitten se, jota täytetään tämän kesän puutarhajätteellä.
”Kompostointi on näissä vaivatonta, sillä massaa on tarpeeksi ja eri karkeusasteiset puutarhajätteet hoitavat kerroksien välistä ilmastointia. Siksi väliaineita ei tarvita lainkaan ja valmista multaa saadaan kahdessa kesässä”, kertoo Isa.
Tammen lehdet ovat Isan mukaan sen verran kovia, että niitä joutuu hieman jälkikompostoimaan. Se hoituu keskimmäisessä kompostissa, johon ne päätyvät päällimmäisiksi kurkkujen kasvualustana.
Metsäpuutarha tammen alla
Tammen juurella on kaunis metsäpuutarha kevätlinnunherneineen, lehtoängelmineen (Thalictrum aquilegifolium) ja monine muine lajeineen. ” Tämä Woodland-puutarha on laajentunut lähes vuosittain ja suunnitelmissa on edelleen levittää sitä varjoista reunaa kohti, jossa nurmikko ei oikein viihdy”, kertoo Isa pohdinnoistaan.
”Suurilehtiset kilpiangervot (Astilboides tabularis) ja sirot jumaltenkukat (Dodecatheon) ovat metsäpuutarhan modernisteja ja sopivat mukavasti yhteen mummin puutarhakielojen kanssa, jotka edelleen viihtyvät paikoillaan.”
Tammen puhkeamassa olevat lehdet päästävät keväällä kauniisti valon lävitseen. Sen juurella on hyvä ja valoisa paikka varhain kukkiville sipulikasveille. Valoa riittää siksikin, että tammi puhkaisee lehtensä monia muita lehtipuita myöhemmin. Kun puun lehdet kasvavat täyteen kokoonsa ja luovat alleen siimeksen, siirtyvät sipulikukat jo lepoon odottamaan seuraavaa kasvukautta.
Vanha tammi on kuin oma persoonansa, joka määrittelee koko puutarhaa, vaikka kasvaakin hieman sivussa. Suopeasti se varjostaa liialliselta paahteelta ja tarjoaa kodin lukemattomille luonnon hyvinvoinnin kannalta välttämättömille eliöille.
Suurista puista alkaa olla pientaloalueillakin jo pulaa, koska niitä joudutaan kaatamaan tiivistyvän rakentamisen tieltä. Vanha puu on kuitenkin jo nähnyt sukupolvien ketjua, kun taas uuden puun kasvaminen täyteen mittaansa kestää vuosikymmeniä.
