Hurmaavat kukkapuut houkuttavat ja koukuttavat
Koristeelliset kukkapuut mahtuvat pieneenkin pihaan ja toimittavat muiden lehtipuiden tapaan tärkeää tehtäväänsä puutarhan viihtyisyyden ja kasvillisuuden korkeuserojen luomisessa. Ne houkuttelevat myös puutarhaan pölyttäjiä, jotka vuorostaan vetävät perässään suurempiakin luonnon eläimiä, vaikkapa siilejä, lintuja ja oravia.
Monet kukkapuut ovat luonnostaan hillittykasvuisia. Silti ne antavat suojaa paahteelta mutta myös tuulelta ja sateelta. Ne siivilöivät valoa muodostaen kevyen siimeksen, joten niiden läheisyyteen muodostuu monille muille kasveille suotuisaa mikroilmastoa. Siinä aratkin kasvit viihtyvät paremmin kuin avoimella kasvupaikalla. Kukkivat pikkupuut ovatkin oivallisia istutusryhmien kokoajina.
Onko puutarhahaaveenasi koko kesän kukinta?
Yhdistelemällä eri aikaan kukkivia lajeja pääset nauttimaan pitkästä kukinnasta vaihtuvissa väreissä. Pienenkin pihan omistajalla on valinnan varaa, sillä useat runsaasti kukkivat puut ovat pienikasvuisia. Sopivia lajeja löytyy ruukkuihinkin istutettavaksi.
Lajin valintaa ohjaava tekijä voi olla myös syysväritys, sillä keltaisen ja punaisen eri sävyissä leimuavat puut saavuttavat toisen kukoistuksen kesän vaihtuessa syksyyn. Ruska-aikaa voikin täydellä syyllä pitää toisena ”kukka-aikana”. Syysväritykseen tai sen puutteeseen havahdutaan harmillisen usein vasta syksyn tullen, kun istutukset on jo tehty. Katso ruskakasvivinkit.
Koristekirsikat (Prunus)
Herkimmän kukinnan tarjoavat jo varhain keväällä erilaiset koristekirsikat, jotka hurmaavat vaaleanpunaisin tai valkoisin kukin. Lajista riippuen kukat voivat olla kerrannaisia tai yksinkertaisia. Kirsikkapuiden tuhansien kukkien hehku on usein lyhyehkö, mutta sitäkin henkeä salpaavampi. Kukinnan lopuksi maahan leijailevat terälehdet luovat erityisen, aivan omanlaisensa tunnelman, jota kannattaa odottaa keväästä toiseen.
Suurikasvuisimmat koristekirsikat saavuttavat muutamien metrien korkeuden, kun varrennettujen, pienimpien lajien runko ei kasva lainkaan korkeutta. Niiden runko kasvaa tukevuutta, latvus kokoa.
Jos kaipaat puutarhaasi koristekirsikoiden herkkää kukintaa, tutustu erilaisiin ennen hankintapäätöstä.
Tuomipihlajat (Amelanchier)
Tuomipihlaja ei ole nimestään huolimatta tuomi eikä pihlaja, vaan aivan oma sukunsa. Siihen kuuluu niin puita kuin pensaitakin. Puina kasvatetaan erityisesti rusotuomi- tai sirotuomipihlajia. Puut ovat siroja, soikealehtisiä ja niiden valkoiset kukkatertut ovat löyhiä. Yksinkertaisten kukkien terälehdet ovat pitkät ja kapeat. Siksi puut kukkiessaan peittyvät ikään kuin pilveen ja ovat erityisen viehättäviä.
Tuomipihlajat ovat tarpeiltaan vaatimattomia ja menestyvät monenlaisissa oloissa. Ne kukkivat innokkaasti myös kevyessä siimeksessä, hajavalossa, jossa suoraa auringonvaloa on vain vähän.
Rungolliset syreenit (Syringa)
Varsinaisen kesän aloittavat syreenien tuoksuva kukinta. Runkoon varrennettujen jalosyreenien kukat ovat perinteikästä pihasyreeniä suuremmat ja värivaihtoehtoja on useita. Näissäkin pikku puissa vain latvus kasvaa eikä runkoon tule enää lisää pituutta, ainoastaan paksuutta.
Syreenit kukkivat edellisvuotena kasvaneeseen versoon, joten oksien leikkaamista vältetään, ellei se ole oikeasti tarpeellista. Leikkaamista ei seuraa sen vakavampaa kuin kenties yhden vuoden kukinnan menettäminen. Latvus kaipaakin aika ajoin keventämistä. Sen voi tehdä kertaleikkauksen sijaan osissa. Ensimmäisenä vuonna leikataan puolet tai kolmasosa oksista ja seuraavana vuonna jatketaan, kunnes koko kasvusto on uusiutunut.
Syreenejäkin voi yhdistellä eri aikaan kukkivilla lajeilla, sillä esimerkiksi likusterisyreenit kukkivat myöhään.
Jos syreenit sykähdyttävät, katso rungollisten syreenien valikoimaa.
Pihlajat (Sorbus)
Pihlajien kesäkuinen kukinta on kuin pienet poutapilvet täyttäisivät puun. Vaikutelma syntyy tiheistä kukkatertuista ja kukkien pitkistä heteistä, jotka antavat kukkaterttuihin pörröisen vaikutelman.
Pihlajan kukkien hunajainen tuoksu on pikkupölyttäjien herkkulautanen. Syyskesällä kypsyvät marjat ovat paitsi upeita, houkuttavat paikalle monia lintuja herkuttelemaan antimillaan.
Pihlajien suku on paljon muutakin kuin tuttu kotipihlaja. Variaatiot eri pihlajalajien välillä ovatkin suuret. Puiden kasvutavat, lehdyköiden koko ja muoto vaihtelevat. Monien marjat arjat kypsyvät heleän punaisina, mutta joukkoon mahtuu myös valkoisia, keltaisia, vaaleanpunaisia tai tumman viininpunaisia lajeja.
Jos pihlajat viehättävät, tutustu erilaisiin.
Koristeomenapuut (Malus)
Koulujen päättymisen aikoihin puutarhat täyttyvät koristeomenapuiden kukinnalla. Ne puhkeavat kukkaan uskollisesti joka vuosi. Kukat ovat usein tumman- ja vaaleanpunaisen eri sävyissä, osa kevyesti kerrannaisiakin. Osa kukkii valkoisinkin kukin. Talvenkestävyytensä vuoksi ne ovat aivan ylivertaisia puutarhan koristepuita, etenkin kun joukkoon mahtuvat täysikasvuisina hyvinkin eri kokoisia puita.
Syksyllä koristeomenapuut saavat oksilleen sievät hedelmät. Niiden väri ja koko vaihtelee ja osa on hyödynnettävissä talousomenana. Pienimmät hedelmät ovat puisevia ja kovia ja siksi käyttökelvottomia. Ne saavatkin kaunistaa puuta pitkälle syksyyn.
Ruusuorapihlajat (Crataegus)
Varmasti unohdetuin, vaan ei suinkaan vähäisin kukkapuista ovat orapihlajat. Ruusu- ja helmiorapihlaja kuuluvat puihin, jotka ovat kenties huomaamattomia, kunnes puhkaisevat valkoiset tai punaiset kukkaterttunsa. Silloin nämä tanakan rungon ja pyöreän latvuksen kasvattavat puut keräävät kaiken huomion.
Pikkuruiset, kerrannaiset kukat ovat ruusuorapihlajan nimen taustalla. Helmiorapihlaja on aivan yhtä soma, lähes valkokukkainen lajike.
Juurruttuaan kunnolla orapihlajat kasvavat uskollisesti kestäen paahdetta, tuulta ja kuivuuttakin. Vaikka ne ovat tarpeiltaan vaatimattomia, kannattaa ne istuttaa multavaan maahan ja aurinkoiselle paikalle.
Rungolliset syyshortensiat (Hydrangea)
Syyshortensian kukinta on puutarhan aatelistoa. Kukinnan pituus ja näyttävyys on vertaansa vailla ja takaa huomion puutarhan keskipisteenä elokuulta syksyyn.
Runkoon varrennetut hortensiat kuuluvat näyttävyydestään huolimatta kukkapuiden minipuihin, jotka ovat edukseen matalien pensaiden, perennojen ja pienien havukasvien ympäröiminä.
Hortensian oksat hauraita ja kasvavat pitkiksi. Siksi niitä kannattaa leikata vuosittain voimakkaasti ja jättää vain yhden tai kahden silmuparin verran pituutta kuhunkin oksaan. Sopiva leikkausaika on keväällä ennen kasvun alkua. Jo syksyllä leikataan kuihtuneet kukinnot pois, jotta lumen paino ei revi oksia hallitsemattomasti.
Moni syyshortensian lajike vaihtaa kukan väriä syysviileän puhkuessa pihaan. Värisävyn vaihto on lajikkeesta riippuen joko hyvin hillitty tai melkoisen rohkea.
Millaiselle kasvupaikalle
Kukkapuut rakastavat aurinkoa ja valoisaa kasvupaikkaa. Ne tarvitsevat valoa muodostaakseen runsaasti kukkasilmuja. Siksi ne eivät viihdy varjoisalla seinustalla, jossa kasvu ei muodostu lajilleen tyypillisiksi.
Kuten useimmat puutarhakasvit, kukkapuutkin tarvitsevat syvämultaisen, ravinteikkaan kasvualustan. Nuori puu saattaa kaivata aluksi tuentaa, joka helpottaa puun juurtumista. Latvuksen tulisi saada heilua, mutta juurten pysyä paikoillaan. Siksi tukikepin sidokset tehdään rungon puoliväliin.
Leikkaustarve on lähes kaikilla lajeilla vähäinen. Runkoon kasvatettu syyshortensia sen sijaan hyötyy vuosittaisesta, voimakkaastakin leikkaamisesta, jotta latvus ei kasva liian raskaaksi. Latvaan varrennetuista, riippuvaoksaisista lajeista karsitaan varrennuskohdan alapuolelle kasvavat oksanalut. Katso ohjeet.