Houkuttelevat magnoliat huokuvat eksotiikkaa
Magnoliat olivat vuosimiljoonia sitten maapallomme varhaisimpien kukkakasvien joukossa. Niiden olemuksesta sen voikin hyvin uskoa, mutta tämä on päätelty kukkien rakenteellisista ominaisuuksista, jotka ovat samankaltaisia kuin ensimmäisillä koppisiemenisillä kukkakasveilla. Magnoliametsät hallitsivat yhdessä dinosaurusten kanssa. Mahtoivatkohan kasvinsyöjädinot lumoutua magnoliankukkien tuoksusta, joka lienee jo tuolloin ollut niille ominaista. Kukkien ulkomuodossa onkin jotain dinosauriaalista eksotiikkaa, jos tällaista ilmaisua sopii käyttää.
Magnoliat sykähdyttävät pitkän talven jälkeen erityisesti meitä suomalaisia. Kun suuret kukat puhkeavat vielä lehdettömiin magnolioihin, soittelevat ne todella sielun kannelta kuin merkiksi siitä, että kesä on lopultakin lähellä. Enempää perusteluja ei varmaan tarvita syyksi keväällä näyttävästi kukkivien magnolioiden lisääntyvälle suosiolle. Niistä kestävimmät talvehtivat ainakin eteläisimmän Suomen oloissa jo varsin mallikkaasti, kunhan kasvupaikka on niille suotuisa.
Suuret, usein pehmeän karvanukan peitteiset nuput suojaavat kukka-aiheita kylmältä.
Karvapeitteen alta puhkeavat lajista riippuen kuppimaiset, tulppaania muistuttavat tai tähtimäiset kukat. Jotkut näyttävät hieman vahapintaisilta mattamaista valoa hehkuen. Toiset järjestävät terälehtensä kauniisti kerroksittain, toiset ojentelevat ne vallattomasti eri suuntiin. Kukkien värityksenä on useimmiten valkea tai vaaleanpunainen, joillakin lajikkeilla jopa hyvin tumma purppura ja joskus harvoin keltainen.
Kuvan ’Leonard Messel’ -lajikkeen nuppu on tumman pinkki, mutta kukka vaalenee hempeämmäksi avautuessaan.
Magnoliat kasvavat usein pensasmaisiksi puiksi tai puumaisiksi pensaiksi – mutta rajanveto on häilyvää. Niillä on usein suuret lehdet, jotka ovat osa magnolioiden viehätystä. Suurimmat lehdet ovat sateenvarjomagnolialla (Magnolia tripetala). Ne voivat olla jopa 50 cm pitkiä, vaikka jäävätkin usein Suomen oloissa jonkin verran pienemmiksi.
Talvellakin magnolioista voi nauttia ja tarkkailla niiden olemusta. Lehdettöminä niiden kasvutapa tulee hyvin esiin. Talvitunnistusta harrastavalle yksi hyvä tuntomerkki ovat magnolioiden valkokarvaiset talvisilmut.
Magnolioiden suuret kukat sävähdyttävät auetessaan talvenpaljaisiin oksiin. Jo ennen lehtien puhkeamista kukkivat lajit ovat juuri niitä, jotka suomalaisia sykähdyttävät. Bonuksena on vielä hienostunut tuoksu, joka useiden lajien kukkien ympärillä leijailee.
Myös itse puuaines on tuoksuvaa. Metsäinen tai myskimäinen tuoksu tulee esiin oksia käsiteltäessä esim. leikkaamisen yhteydessä. Magnoliat kuitenkin harvoin tarvitsevat leikkaamista.
Osa lajeista kukkii vasta myöhemmin kesällä. Sellaisia ovat mm. poppelimagnolia (Magnolia acuminata) ja sateenvarjomagnolia (M. tripetala). Niiden kukat ovat toki myös hienoja, mutta saattavat jäädä huomaamatta niiden piilotellessa lehdistössä. Molemmilla lajeilla on suuret ja vehmaat lehdet, jotka jo sinällään tekevät niiden olemuksista eksoottisia. Pensasmagnolialla (Magnolia sieboldii) on upeat, laakean kuppimaiset kukat, jotka puhkeavat jo lehdessä oleviin versoihin.
Vaateliaita kasvatettavia
Magnoliat ovat vaateliaita kasvupaikan ja kasvuolojen suhteen. Siksi niiden istutukseen kannattaa hieman paneutua. Huolellisuus palkitaan hyvinvoivana pensaana tai pikku puuna, joka kukkii uskollisesti vuodesta toiseen.
Tutustu eri lajeihin ja lajikkeisiin:
Pensasmaiset magnoliat
Puumaiset magnoliat
Näin onnistut
Istutus:
- Valitse kasvupaikaksi lämminpohjainen, esim. hiekansekainen perusmaa. Paikan pitää olla syvämultainen, kosteutta pidättävä mutta silti läpäisevä. Magnoliat eivät siedä seisovaa vettä.
- Kaiva laaja ja syvä istutuskuoppa, joka voi olla ylöspäin laajeneva. Koko 50-75 cm x 1-1,5 m.
- Kastele kuoppa hyvin ja tarkista, että vesi ei jää siihen seisomaan.
- Täytä kuoppa havurodomullan ja kaivamasi perusmaan ja/tai lehtikompostin seoksella.
- Kastele multa läpikotaisin ja tiivistä erityisesti paakun alle tuleva maa, jotta se ei ala myöhemmin painua.
- Kastele taimi hyvin ennen istuttamista.
- Istuta taimi niin, että juurenniska (varren ja juuren yhtymäkohta) jää maan pinnalle. Jos istutat kohopenkkiin, tee siitä laaja. Juuripaakun pinta ei saa jäädä ympäröivää maata korkeammalle.
- Lisää juuriston suojaksi 5-7 cm paksuinen katekerros, joka ei saa ulottua kiinni versoihin tai runkoon.
Hoito:
- Kastele tarpeen mukaan. Saat tarpeen selville tunnustelemalla maata juuriston vierestä pintaa syvemmältä. Kun kastelet, varmista, että maa kastuu koko juuriston syvyydeltä. Pidä sitten taukoa ja kastele uudelleen, kun maa alkaa kuivahtaa. Magnoliat eivät pidä jatkuvasta märkyydestä, mutta ne eivät saa kuivahtaakaan.
- Lannoita maltillisesti. Varsinkin nuoret yksilöt kestävät lannoitusta rajallisesti. Liikalannoitus heikentää talvenkestävyyttä. Anna typetön syyslannos viimeistään elokuun puolivälissä.
- Suojaa kasvi ainakin ensimmäisinä talvina. Niiden talvenkestävyys paranee iän myötä.
