Hortensiat – kypsyvän kesän kuninkaalliset
Hortensioiden (Hydrangea) näyttävät kukkatertut ja pitkä kukinta tekevät niistä yhden suosituimmista kasviryhmistä puutarhoissa – eikä syyttä. Ryhmä on monimuotoinen, paljon kukinnaltaan erilaisia, eri värejä ja tyylejä sisältävä ryhmä köynnöksistä pensaisiin. Kukkien väri on perinteisesti kermanvalkoinen, mutta uusien jalosteiden kautta voimme valita myös muita värejä, punaisen eri sävyjää, lilahtavia, sinisiä ja vihertäviä.
Hortensiat viihtyvät kosteutta pidättävässä, ravinteikkaassa ja hapahkossa maassa. Valoisassa tai puolivaloisassa paikassa kukinta muodostuu runsaaksi, kun taas varjossa kukkanuppujen kehittyminen jää vähäiseksi ja kasvu hennoksi.
Aikaiset arborescens-lajikkeet (pallohortensiat)
Hortensioiden näyttävän kukinta-ajan aloittavat pallohortensiat, jotka ovat saaneet nimensä puolipallomaisen kukintonsa vuoksi. Mutta itse pensaatkin ovat pyöreitä ja pallomaisia. Ne ovat kestäviä lajikkeesta riippuen I- ja IV-vyöhykkeille asti, mutta oksien päät saattavat talvella hieman kuivahtaa kärjistään. Siksi niitä kannattaa leikata vuosittain. Ne kestävät voimakkaankin vuosittaisen leikkauksen. Leikkauksen avulla niiden muoto pysyy tiiviinä ja kukinnot suurina.
Yhteistä pallohortensioille on todella pitkä kukinta-aika ja pienehkö, noin metrin, puolentoista kasvukorkeus. Tässä muutamia esimerkkejä lajikkeistosta:
’Grandiflora’ ja ’Annabelle’-lajikkeet ovat keskenään samantyyppisiä, mutta Annabellen kukinnot ovat suurempia. Toisaalta Grandiflorat kestävät napakammin pystyssä, koska kukinnot eivät ole niin painavia. Annabelle sen sijaan kaipaa jonkin verran tuentaa suurille kukinnoilleen. Molemmat ovat kestäviä III-vyöhykkeelle asti.
Invincibelle ® Spirit II (’Pink Annabelle’) -lajikkeen kukkatertut ovat vanhan roosan väriset. Yksittäiset kukat ovat monia muita hortensioita pienemmät, mutta niitä on kukinnossa sitäkin runsaammin. Pensas on ilmavan tyylikäs ja kukkavarret jaksavat kannatella kukintonsa. Kukka-aika alkaa heinäkuussa ja jatkuu pitkälle syksyyn. Vanhetessaan kukat vaalenevat. Lajikkeen talvenkestävyyttä parantaa, mikäli kasvualusta on kosteutta pidättävä, mutta ei märkä. Se on kestävä III-, jopa IV-vyöhykkeelle asti.
’Incrediball’ (’Strong Annabelle’, ’Abetwo’) -lajikkeen kukkapallot ovat todella suuret, halkaisijaltaan jopa 30 cm. Onneksi pensaalla on vahvat versot, jotka jaksavat kannatella raskaista kukintoja. Kuten kaikkia pallohortensioita, myös tätä kannattaa leikata voimakkaasti joka kevät. Näin pensas säilyttää kauniin muotonsa ja kukkatertut kasvavat suuriksi. Pensas on luultavasti kestävämpi kuin sille annetut ilmastovyöhykkeet. Tieto täsmentyy kun kokemukset pensaasta kasvavat. Olemme määritelleet sille nyt varovaiset I-II.
’Lime Rickey’ -lajikkeella on vihertävät kukinnot, jotka muuttuvat lähes valkoisiksi ikääntyessään. Kuten muutkin pallohortensiat, tämäkin kukkii todella pitkään. Lajike on tukevavartinen ja pystykasvuinen. Talvenkestävä III-vyöhykkeellä.
Ihanat paniculata-lajikkeet
Yksi monipuolisimmista hortensiaryhmistä on Hydrangea paniculata -lajikeryhmä. Tähän ryhmään kuuluvat tutut syyshortensiat, joiden alkuperä on luonnonvaraisessa japaninhortensiassa (Hydrangea paniculata). Suosion myötä ryhmään saadaan jatkuvasti uusia lajikkeita, jotka aloittavat kukintansa perinteistä syyshortensiaa aiemmin. Siksi syyshortensia-nimitys ei ehkä enää ole aivan kuvaava. Monissa ryhmän lajikkeissa kukkien väri vaihtelee kukinnan edetessä. Tässä muutamia erilaisia:
Perinteikäs ja tuttu on syyshortensian lajike, Hydrangea paniculata ’Grandiflora’, jonka suuret kukkatertut muuttuvat syysviileissä säissä punertaviksi.
Vihertäväkukkaisina aukeavat Hydrangea paniculata ’Limelight’-hortensiat ovat tyylikkäitä. Kukat ovat suuria ja kartiomaisia ja niiden väritys vaalenee vanhetessaan.
’Magical Candle’ aloittaa kukintansa vihertävänä, mutta kukat muuttuvat nopeasti heleän punertaviksi. Vaikutelma on ilmeikäs, kun pensaassa on monessa eri vaalean ja punertavan vaiheissa olevia kukintoja. Pensaan kukinta jatkuu jopa lokakuulle.
Loistavan punakukkaiseksi muuttuva Hydrangea paniculata ’Wim’s Red’ on piristävä, varhain kukintansa aloittava lajike hortensiaperheessä. Tämänkin lajikkeen kukat aukeavat kermanvalkeina. Kukinnot ovat pystyjä ja erityisen suuria. Lajike on talvenkestävä ainakin III-vyöhykkeellä.
Värikkäät jalohortensiat
Värikkäät jalohortensiat ovat upea näky puutarhassa voimakasväristen kukkaterttujensa vuoksi. Lajikkeesta riippuen värit vaihtelevat erilaisissa punaisen, sinisen ja lilan sävyissä. Jotkut lajikkeet vaihtavat väriä maan happamuuden mukaan. Koska hortensiat ovat lähtökohtaisesti happaman maan kasveja, kalkitsemisessa (tai mullan valitsemisessa) kukan värin muuttamiseksi kannattaa olla maltillinen.
Jalohortensiat ovat oloissamme arahkoja kasveja. Versot saattavat paleltua talvella, mutta usein ne lähtevät juuresta uudelleen kasvuun ja kukkivat vielä samana kesänä. Jalohortensiat kannattaakin istuttaa lämminpohjaiseen hiekkamultamaahan, joka ei kuitenkaan saa olla kuiva. Kasvupaikan suojaisuus ja talvisuojaus edesauttavat talvehtimista.
Monille jalohortensioille on tyypillistä, että niiden kukkatertuissa on sekä suvuttomia laitakukkia että pieniä, suvullisia keskuskukkia.
Suvulliset kukat ovat kuin pitsiä laitakukkien joukossa. Vaikka kukat ovat pieniä, tarkkaavainen katsoja huomaa ne tavattoman somiksi. Myös pölyttäjät pitävät niistä.
Hortensiaperhe on kiitollinen jalostuksen kohde, joten uusia lajikkeita ja vanhojen paranneltuja versioita saadaan myyntiin tämän tästä. Perheen monimuotoisuutta lisäävät ilmastollisesti aremmista jalohortensioista jalostetut, meilläkin kokeilemisen arvoiset lajit.
Hunajainen köynnöshortensia
Reheväkasvuinen köynnöshortensia, Hydrangea anomala ssp. petiolaris, kukkii suurin kukinnoin keskikesästä alkaen. Kukinnot ovat keveän pitsimäiset ja tuoksuvat makealta hunajalta. Sen tietävät myös pölyttävät hyönteiset, jotka ovat köynnökseen kovin mieltyneitä.
Köynnöshortensian lehdet ovat kiiltävät ja nahkamaiset ja se kiipeää ilmajuurillaan kiviä, muureja ja tiiliseinää pitkin. Se kannattaa istuttaa valoisaan, mutta ei kovin paahteiseen paikkaan. Kevyt siimes, hajavalo tai siirtyvä varjo on sille mieluinen. Kuten muutkaan hortensiat, se ei pidä kuivuudesta, vaan syvämultaisesta, tuoreesta ja ravinteikkaasta maasta.