Hasselpähkinää puutarhasta
Hasselpähkinäthän ostetaan kaupasta – ellei sitten omalla pihalla kasva euroopanpähkinäpensas, Corylus avellana. Kun se tulee satoikään, jäävät pähkinät usein huomaamatta, koska ne kasvavat eniten valoa saaville ylimmille oksille ja ehkä siksikin, että sitä pidetään ennen muuta koristekasvina. Mutta sen antimia ei kannata jättää hyödyntämättä.
Onhan pähkinäpensas toki hieno koristekasvinakin. Koristetarkoituksiin on jalostettu lajikkeita erikseenkin. Esimerkiksi peikonpähkinä (Corylus avellana ’Contorta’) on upea katseen kiinnittäjä kiemurtelevine oksineen etenkin lehdettömään aikaan ja punalehtiset muunnokset tuovat eloa vihreisiin kasviryhmiin.
Euroopanpähkinäpensas on nimensä mukaisesti levittäytynyt laajasti koko Euroopan alueelle. Meillä Suomessa on vasta viime vuosina kiinnostuttu sen satomahdollisuuksista ja ammattimaiset viljelmät ovat vielä kokeiluasteella ennemminkin kuin kaupallisesti merkityksellisiä. Kotipuutarhoissa sen viljelyä kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos pihasta löytyy sille sovelias kasvupaikka.
Luonnonkantoja kasvaa puutarhoissammekin, sillä ne kylväytyvät helposti. Oravillakin on pensaan yleistymisessä osuutta, sillä touhutessaan pähkinäpiilojensa kanssa ne tulevat kylväneeksi monet uudet pensaat.
Tämä isokokoinen, vehreä pensas viihtyy eteläisimmässä Suomessa aina III-vyöhykkeelle asti, erityisen suotuisalla kasvupaikalla se kasvaa jopa IV-vyöhykkeellä. Pähkinät ovat aivan yhtä maukkaita, elleivät parempiakin kuin kaupasta ostetut, pähkinän koko vain on pienempi. Tuoreempia ne ainakin ovat.
Valitse kasvupaikka huolella
Jos mielit pähkinäsatoa, valitse mahdollisimman aurinkoinen paikka, joka on lämmin ja suojaisa. Tarkkaile puutarhaasi eri vuorokauden aikoina ja eri vuodenaikoina. Kun oikeasti tunnet pihasi olosuhteet, on helpompi valita kasveille oikeanlainen kasvupaikka, jossa ne viihtyvät ja kukoistavat.
Erityisesti isoja pähkinöitä tuottavat, jalostetut lajikkeet hyötyvät paikan lämmöstä ja suojaisasta pienilmastosta. Vaikka itse pensas menestyy vähemmässäkin valossa, sato jää siimeksessä pieneksi tai se ei ehdi kypsyä riittävästi.
Kasvupaikan pitää olla hyvin kalkittu ja kosteahko, mutta silti läpäisevä. Älä siis valitse luontaisesti kuivaa paikkaa, sillä jatkuva kastelu voi pitkän päälle olla hankalaa. Kuivassa kasvanut pähkinäpensas ei myöskään tuota kunnon satoa.
Usein syvämultainen, loiva rinne on erinomainen kasvupaikka, koska siinä harvoin vesi seisoo. Vaikka pähkinäpensas rakastaa vettä, se ei halua sitä liikaa. Pitkään märkänä pysyvä maa on hapetonta, jossa juuristo alkaa voida huonosti.
Varmista pölytys – varmistat sadon
Pähkinäpensas on yksikotinen kasvi, jossa hede- ja emikukat ovat samassa kasvissa. Istuta kuitenkin enemmän kuin yksi taimi, sillä pölytyksen onnistumiseen tarvitaan toisen, perimältään erilaisen yksilön siitepölyä. Pölytykseen tarvitaan välttämättä kumppani, sillä pähkinäpensas on itsesteriili eikä pölyty omalla siitepölyllään.
Jos istutat lajia (Corylus avellana), riittää, kun istutat kaksi tai kolme eri yksilöä, sillä lajin perimä muuntelee yksilöiden välillä luonnostaan. Mutta jos istutat lajikkeita (esim. Corylus avellana ’Iso Filbert’), tarvitset pensaan kumppaniksi toisen lajikkeen tai luonnonlajin pensaita varmistamaan pölytyksen. Jos lähietäisyydellä kasvaa pähkinäpensaita, voi pölytys onnistua naapurinkin pensaan avulla.
Kotipuutarhassa ristiinpölytys onnistuu parhaiten, kun pensaat istutetaan lähelle toisiaan ryhmäksi, joka ei ole suora rivi. Suurikokoisiksi kasvavia pensaita ei kuitenkaan pidä istuttaa liian lähekkäin, jotta jokainen saa vielä täysikokoisinakin valoa ja sadon poiminta niiden välistä onnistuu. Sopiva istutusväli on esimerkiksi 2-4 metriä siitä riippuen, aiotaanko pensaiden kasvua hillitä leikkauksin.
Istutuksen niksit
Maan kosteuden pidätyskykyä voi parantaa sekoittamalla istutusmultaan biohiiltä. Se ilmavoittaa maata ja sitoo itseensä kosteutta luovuttaen sitä tarpeen mukaan kasvin käyttöön. Ravinteilla ladattu biohiili toimii myös lannoituksena.
Istuta matalahkoon kumpuun etenkin, jos on tarvetta kasvattaa istutusalustan syvyyttä. Kummussa on lämpimämpääkin kuin tasamaalla. Kummun pitää olla laaja ja loivareunainen (keskellä n. 15-20 cm korkea, leveyttä yli metri). Pieni ja jyrkkäreunainen kumpu altistaa juuriston kuivumiselle ja talvella kylmyydelle eikä siis toimita sille asetettua tehtävää lainkaan.
Haihduntaa ja pintamaan kuivumista voi vähentää eloperäisellä katteella pensaan ympärillä. Katteesta on hyötyä sikälikin, että se ehkäisee rikkakasvien kasvua. Rikat vievät osan maan kasvuvoimasta ja kilpailevat myös kosteudesta.
Sato säkkiin ja pähkinät purtaviksi
Hasselpähkinät kypsyvät syys–lokakuussa. Suomalaisia kantoja voi poimia jo elokuun puolella. Kun pähkinän suojuslehdet ruskettuvat, on pähkinäkin kypsää. Kypsät pähkinät irtoavat suojuslehdistä helposti tai jopa itsekseen. Ne myös putoavat puusta ravistelemalla, jolloin sadon voi korjata suoraan maasta.
Jos oravia on runsaasti, on sadonkorjuussa hyvä olla ajoissa liikkeellä eikä kannata odottaa pähkinöiden kypsymiseen asti. Oikea ajoitus on tärkeää, sillä pähkinän kuori kasvaa täyteen kokoonsa varhain, mutta sen sisällä pähkinä kasvaa myöhemmin ja käyttää siihen muutaman viikon. Raakoina poimitut, täyteen kokoonsa kasvaneet pähkinät kypsyvät muutamassa viikossa ilmavassa, viileässä ja kosteassa tilassa esimerkiksi ulkona, eläimiltä suojattuna.
Jos satoa saadaan runsaasti ja sitä halutaan varastoida, tarvitsevat pähkinät vielä kuivattamisen. Se vie lämpimässä paikassa, pähkinät ilmavasti levitettynä, muutaman viikon. Vihanneskuivurilla (40°C) aikaa menee muutama päivä.
Pulmia matkan varrella?
Pähkinät putoavat ennenaikaisesti.
- Vioittuneet ja ontot pähkinät putoavat varhain. Ne tunnistaa usein jo pensaassakin sameasta värityksestä.
Pähkinät ovat onttoja.
- Pölytys ei ole onnistunut hedekukintojen pakkasvaurioiden, tuuliolojen tai esim. pölyttäjäkasvin puutteessa.
- Vaikka pölytys onnistuu, hedelmöitys ei aina niin tee. Pölytys ja hedelmöittyminen tapahtuvat pähkinäpensailla eri aikaan. Hedelmöittymisen aikaiset huonot olosuhteet voivat haitata hedelmöittymistä.
Pähkinät ovat normaalia pienempiä
- Kuivuus on yleisin syy pähkinöiden pienuuteen.
Sato ei ehdi kypsyä
- Kesän pituus ei aina riitä kypsyttämään myöhään kypsyvien kantojen pähkinöitä. Ne ovat käyttökelpoisia ja hyviä vihreinäkin, koostumukseltaan mehukkaita ja rapeita.
- Vihreät pähkinät eivät säily kovin pitkään. Jääkaapissa voi pidentää niiden säilyvyyttä jopa muutamaan kuukauteen.
Herkullista terveysruokaa
Hasselpähkinät, ja pähkinät yleensäkin, ovat hyödyllisten rasvojensa, kuitujensa ja ravintosisältönsä vuoksi oivallisia täydennyksiä ruokavalioomme. Hasselpähkinät antavat rakennetta vaikkapa salaattiin, jossa ne ovat erityisen herkullisia karkeaksi rouhittuina ja pannulla kevyesti paahdettuina.
Hasselit voi paahtaa myös kokonaisina kuorineen. Paahtaminen tummentaa sisusta ja maku muuttuu entistä täyteläisemmäksi. Paahda uunissa 150°C 15-20 min pähkinän koosta riippuen. Tarkkaile paahtumista, että kuoret eivät tummu liikaa. Paahdettuna kuori on helppo rikkoa pähkinänsärkijällä.