Maalajit ja maanparannus
Kasvit kiinnittyvät juuristollaan kiinni maahan ja ottavat siitä ravinteita, joita ne tarvitsevat kasvuun, sadon tuotantoon ja lisääntymiseen. Osa kasveista viihtyy läpäisevässä ja kuivassa, osa kosteassa ja ravinteikkaassa maassa, mutta valtaosa viihtyy siltä väliltä olevassa maassa. Harvoin maaperä on puhtaasti jotain tiettyä lajia, vaan se on sekoitus eri maalajeista.
Perusmaalajeja ovat savi, hieta hiesu ja moreeni. Maalaji määritellään sen perusteella, mitä siinä on eniten, mutta rajankäynnissä lajia ei aina ole helppoa tunnistaa. Hyvässä puutarhamaassa kunnollisen multakerroksen syvyys on n. puoli metriä. On tärkeää tunnistaa multakerroksen alla oleva perusmaalaji, sillä se määrittelee mm. veden ja ravinteiden läpäisyä ja vaikuttaa sitä kautta kasvien olosuhteisiin.
Kivennäismaalajit ovat eri karkeusasteella olevia kiviaineksia, jotka ovat jauhautuneet olomuotoonsa vuosimiljoonien kuluessa. Niissä ei itsessään ole ravinteita eikä kosteutta, mutta ne johtavat kapillaarisesti kosteutta ja enemmän tai vähemmän pidättävät eloperäisestä aineksesta muodostunutta humusta ja siinä olevia ravinteita, joita useimmat kasvit tarvitsevat kasvuunsa.
Kaikilla maalajeilla on hyviä ja huonoja puolia ja kaikkia voidaan parantaa. Jos maan laatu ja muut vallitsevat olosuhteet otetaan kasvivalinnoissa huomioon, kasvien hoito on helppoa ja kasvit kasvavat kauneimmilleen.
Hiekkamaa
Hiekka on hyvin läpäisevää eikä kerää vettä. Se on siksi kasvualustana lämmin, mutta saattaa olla ravinteiltaan köyhää, sillä hiekkamaa päästää ravinteet lävitseen. Hiekkamaa sulaa keväällä aikaisin, lämpenee nopeasti ja istutustöihin päästään varhain keväällä.
- Hiekkamaan pidätyskykyä parannetaan savipitoisilla aineksilla. Myös komposti ja valmis multa parantavat hiekkamaan ominaisuuksia.
- Nurmisilppu ja syksyn lehtien sekoittaminen hiekkamaan joukkoon parantaa sen ominaisuuksia.
Savimaa
Savi on hyvää kasvualustaa, jos se ei ole liian tiivistä ja tiukkaa. Juurten pitää pystyä läpäisemään savikerros. Savi pidättää ravinteita ja kosteutta, mutta on toisaalta tiivistä ja kylmää. Läpäisevästä maasta pitävät kasvit saattavat kärsiä liiasta märkyydestä. Kuivina kausina savi voi kovettua eivätkä juuret saa tilaa kasvaa. Toisaalta savimaa ei aivan heti kuivu.
- Savimaata parannetaan lisäämällä hiekkaa, kasvuturvetta tai kompostia. Salaojitus parantaa maan läpäisykykyä.
- Laajaan kumpuun tai kohopenkkiin istuttamalla helpotetaan juurien hapen saantia.
- Laajat, ylöspäin levenevät istutuskuopat ehkäisevät veden kerääntymistä istutuskuoppaan.
Hiesumaa
Hiesua syntyy, kun maa-aineksen hiekanjyvät ovat pienenpieniä, tuskin toisistaan erottuvia. Märkänä se on hyllyvää tai juoksevaa ja kuivana pölisevää.Kosteus ei oikein pääse hiesun läpi, joten vesi kerääntyy maan pinnalle. Harvat kasvit menestyvät jatkuvassa märkyydessä, jossa juuret saattavat silti kärsiä kuivuudesta maan läpäisemättömyyden takia.
- Hiesumaa on kylmä maapohja kerääntyvän veden takia. Sitä voi parantaa nopeasti salaojittamalla ja tuomalla paikalle uuden, paksun multakerroksen.
- Pidemmällä tähtäimellä maan parannus onnistuu rakentamalla kompostista ja muusta eloperäisestä aineksesta uutta multakerrosta pikkuhiljaa. Kärsivällisyys lopulta palkitaan.
Hietamaa
Hietamaa on pehmeää, pidättää vettä ja ravinteita kohtuullisesti, mutta ei yleensä kerää vettä liikaa. Sitä on helppo muokata. Hieta on hikevää, eli kosteus nousee kapillaarisesti pintamaahan. Käytännössä harvassa paikassa on sellainen hietapohja, jota ei lainkaan tarvitsisi parantaa.
- Multava hietamaa on erinomaista kasvualustaa.
- Multalisäys ja kompostin hyödyntäminen ovat tärkeimmät hietamaan parannuskeinot.
Moreenimaa
Yleisin maalajimme on moreeni. Siinä on yleensä monen kokoisia aineksia savesta kalliolohkareisiin. Niiden väleissä oleva huokostila täyttyy hienoaineksista, joiden määrästä ja laadusta riippuu moreenimaan läpäisevyys. Moreenimaa onkin sekoitus muista maalajeista.
- Moreenimaan ongelmana on eri kokoiset kiviainekset. Jos isoja kiviä on runsaasti, ne täytyy ensin poistaa ennen kuin päästään istuttamaan.
- Moreenimaata parannetaan tasapainottamalla sitä niillä aineksilla, jota siitä puuttuu.
Millaista on hyvä kasvualusta?
Hyvässä kasvualustassa on kivennäisaineiden lisäksi runsaasti eloperäistä ainesta, jota pieneliöstö, lierot, maan bakteerit, sienirihmastot jne. työstävät kasveille sopivan muotoon humukseksi.
Humus syntyy karikkeesta, maahan pudonneesta lehtimassasta ja muusta kasvijätteestä. Sitä syntyy myös lehti- ja talousjätekompostissa.
Hyvässä mullassa eloperäisiä aineksia on 20-40 %. Karkeat ainesosat, kivet ja hiekka, parantavat maan ilmavuutta ja hienojakoinen aines, savi, hiesu ja hieta lisäävät maan pidätyskykyä.
Tee lapiotesti
Humuskerroksen paksuutta voi arvioida kaivamalla n. 50 cm syviä koekuoppia eri puolille tonttia. Kaiva siten, että yksi kuopan laita on pystysuora, jotta maan kerrokset näkyvät. Kuoppien seinämästä voi tarkastella maan multavuutta, rakennetta ja kerroksellisuutta. Mururakennetta ja pieneliöiden, kuten lierojen, määrää voi havainnoida kaivetusta maasta ja seinämän lierokäytävien määrästä.
Hyvässä mullassa on runsaasti lieroja ja muita maaperän työläisiä muokkaamassa maata kasveille sopivaan muotoon ja ravinteita kasvien helposti käytettäväksi.
Kasvualustan vaihto vai maan parantaminen?
Maan siirrot ovat kalliita, mutta uuden mullan tuominen istutusalueelle voi olla välttämätöntä, jos halutaan tehdä istutukset saman tien. Varsinkin uudisrakentamisessa on kantavien täyttökerrosten ja hulevesijärjestelmien takia saatettu poistaa koko pintamaa. Jotta istutuksiin päästään kohtuullisessa ajassa, on tuotava istutusmulta paikalle.
Maanparannuksen keinot ovat yksinkertaisia
Kaikki maalajit paranevat lisäämällä niihin eloperäistä ainesta, esimerkiksi kompostia. Kaikki eloperäinen on pieneliöiden ravintoa. Pieneliöt ovatkin maanparannuksen ytimessä, sillä ne muokkaavat maaperää, ylläpitävät ja parantavat maan laatua ja rakennetta. Eli kaikkea sitä, mitä mm. kasvit tarvitsevat kasvaakseen.
Kun maata ruokitaan säännöllisesti eloperäisillä aineksilla, maan ravinnetilanne on luonnostaan kasveille otollinen. Jos nurmikkoa leikattaessa leikkuujäte kompostoidaan syntysijoillaan, saadaan ravinteet samalla uudelleen kiertoon. Jos ne hävitetään, joudutaan korvaamaan ravinteet lannoittamalla.
Lannoitustakin tarvitaan. Jos haluat vahvistaa maaeliöiden viihtymistä, käytä luonnonlannoitteita. Ne tarjoavat maan pieneliöille eloperäistä ravintoa. Kivennäislannoitteillekin on paikkansa. Niiden avulla tasapainotetaan mm. maan ravinnepuutteita nopeasti. Kesäkukille säännöllinen lannoitus on jatkuvan kukinnan edellytys, sillä voimansa menettäneestä mullasta ei riitä ravinteita kukinnan ylläpitämiseen.
Kalkitus
Vaikka maassa olisi ravinteita, kasvit eivät pysty niitä hyödyntämään, jos maan happamuus (pH) on väärä. Useimmat kasvit pitävät neutraalista (pH 7) tai lievästi happamasta (pH 6,5 – 7) maasta tai ainakin sietävät sitä paremmin kuin liian korkeaa pH:ta.
Maaperämme on luonnostaan yleensä hapan, joten kalkituksella nostetaan maan pH:ta puutarhakasveille paremmin soveltuvaksi. Ei kannata kuitenkaan kalkita varmuuden vuoksi vaan vain tarpeeseen, sillä pH:n lasku on aina hankalampaa kuin sen nosto. Kaikki kasvit eivät ole kalkinsuosijoita; esimerkiksi hortensiat, alppiruusut ja pensasmustikat ovat kalkinkarttajia.
Sopivasti tehty kalkitus lisää maan pieneliöiden toimintaa, joten ravinteiden kierto ja eloperäisen aineksen hajoaminen tehostuu. Kun pieneliöt toimivat, kulkeutuvat ravinteet maakerroksien välillä ja maan mururakenne paranee.
Miten arvioida, tarvitseeko maa ravinteita tai kalkkia?
Varman ja oikean tiedon maan laadusta ja ravinteikkuudesta saa teettämällä siitä maa-analyysin. Happamuustestin voi tehdä helposti itsekin apteekista saatavan lakmuspaperin avulla.
Nurmikon sammaloituminen voi olla happamuuden merkki. Mutta kalkitus ei auta, jos sammaloitumisen syynä on liian tiivis maa tai paikan varjoisuus.
Silmämääräisesti arvioita voi tehdä alueella kasvavien kasvien avulla. Hyvästä ja ravinteikkaasta maasta kertovat esimerkiksi vesiheinä, maitohorsma, nokkonen ja villivadelma. Kuusi viihtyy kosteassa ja hikevässä maassa, samoin paju ja haapa. Mänty sen sijaan viihtyy kuivahkossa ja karussakin maassa. Kuusi saattaa kertoa myös happamasta maasta, samoin rönsy- ja niittyleinikki. Kuivasta ja ohuesta kasvualustasta voivat kertoa paikalle levittäytyneet kissankellot, päivänkakkarat ja keltamaksaruohot.
Kasvien kasvusta ja väristä voi arvioida ravinteiden tarvetta ainakin, jos pitkään aikaan ei ole lannoitettu. Jos nurmikon väri vaalenee hailakaksi ja kasvu pysähtyy, vaikka valoa ja kosteutta on, saattaa se tarvita lisävoimaa. Samalla tavalla lehtipensaiden lehtien haalistuminen ja kasvun kituliaisuus voivat ilmaista ravinteiden loppumista. On silti pidettävä mielessä, että kyse voi olla muustakin, esimerkiksi väärästä maan happamuudesta, jolloin lisälannoituksesta ei ole apua vaan kenties jopa haittaa.
Kun ostat multaa, muista nämä
1.
Laadukas puutarhamulta on kalkittua ja lannoitettua ja sen koostumus on sopivaa useimmille kasveille. Siinä ei juurikaan ole rikkakasvien siemeniä. Laadukkaassa mullassa on tuoteseloste, joka kertoo sen ominaisuudet. Pussitetussa mullassa nämä tiedot löytyvät pakkauksesta.
Samat säännöt pätevät kuormittain tai suursäkeissä ostettuun multaan. Jos multa on asianmukaisesti käsiteltyä, siitä on saatavissa tutkimustulokset ja tuoteseloste, jotka kertovat mullan rakenteesta ja ravintoarvoista.
2.
Peltomulta on yleensä käsittelemätöntä pintamultaa. Se on hinnaltaan edullista, mutta saattaa sisältää rikkakasvien juuria ja siemeniä. Jos sen kerrotaan olevan ravinteikasta, siitä on saatavissa myös asian varmentavat tutkimustulokset.
3.
Hyödynnä erikoismullat, joita on kehitetty tiettyihin tarpeisiin. Tarvitset niitä, jos istutat vaikkapa happaman maan kasveja, kuten alppiruusuja tai hortensioita.
Multa on elävää
Humuskerros on elävä organismi, jonka hyvinvointia voimme tukea tai häiritä. Komposti itse asiassa sisältää kaikkea sitä, mitä terve maaperäkin sisältää. Kompostointi tukee luonnon monimuotoisuutta ja säästää kustannuksia, kun aineksia ei kuljeteta pois ja tuoda toisessa muodossa takaisin.
Vanhan pihan parantamisessa tai kasvimaan perustamisessa ja hoidossa voi olla mahdollisuuksia rakentaa uutta kasvualustaa jäljittelemällä luonnon toimintaa maata kaivelematta. Jos istutustöitä tehdään osissa, alue kerrallaan, tämä hitaampi, ns. no-dig -menetelmä saattaa sopia.
Kaivamatta paras – no-dig-menetelmä
Maanparannus luontoa jäljitellen on kustannustehokas tapa parantaa maata. Sen idea on käyttää kaikki puutarhajäte tontilla, joten kompostointi on no-dig -menetelmän ydintä. Kun maan pintaa ei rikota, ei myöskään kaivamalla häiritä maan eliöstöä. Hyvät maabakteerit, sienirihmastot, lierot ja muut maaeliöt viihtyvät ja siirtyvät hyvin maakerroksissa.
Perustamisvaiheessa no-dig -penkkiin laitettavan aineksen ei suinkaan tarvitse olla kokonaan kompostoitua jätettä. Kasvualustan pohjalle sopivat oksat ja maahan tippuneet lehdet sellaisenaan.
Maata kaivamatta voi tehdä hyvän kasvualustan kahdella tavalla. Jos on aikaa antaa penkin tekeytyä, siihen voi käyttää runsaasti maatumatontakin puutarhajätettä ja karkeita ainesosia. Mutta saat kasvualustan tarvittaessa valmiiksi nopeastikin, jos käytät siihen runsaasti valmista kompostia ja uutta puutarhamultaa.
Skrollaa alaspäin, löydät molemmat tavat penkin perustamiseen.
Tapa 1, kun aikaa on:
Tee näin:
- Kitke aluksi rikkaruohot.
- Peitä maa muutaman sentin paksuisella kerroksella sanomalehteä, pintakäsittelemätöntä pahvia tai tiiviiksi pakkautuvia vaahteran lehtiä tms. Tiivis kerros estää maahan jääneiden rikkakasvien juurten kasvuun lähdön.
- Lisää päälle 20-30 cm:n kerros oksia, keppejä, risuja ja muuta karkeaa puutarhajätettä.
- Peitä karkea puutarhajae hienojakoisemmalla kasvijätteellä, kompostilla tai vanhalla mullalla, joka solahtaa karkean aineksen joukkoon. Tähän tarkoitukseen sopii mm. ruohonleikkuujäte tai kuivuneet rikkakasvit. Niiden tarkoitus on tuoda ravinteita istutusalustaan. Älä lisää rikkakasvien elävää juuristoa, joka saattaa alkaa kasvaa ja levitä. Ne voi ensin mädättää esimerkiksi jätesäkissä ja käyttää, kun ne ovat kuolleet.
- Käytä yllä mainittuja eloperäistä aineksia niin paljon, että koko penkistä tulee n. puolen metrin korkuinen.
- Peitä penkki vielä muutaman sentin paksuisella multakerroksella ja kata kokonaan vielä heinäsilpulla, oljilla tms.
- Jätä penkki tekeytymään. Se painuu, joten penkkiä voi parannella myöhemmin ennen kuin istutuksiin seuraavana vuonna päästään.
Kuvan kerrokset:
- Maan pinta (nurmikko)
- Pintakäsittelemätönta pahvia 3–5 cm:n kerros (tai sanomalehtiä tai tiiviiksi pakkautuvia vaahteranlehtiä).
- Oksia, keppejä, risuja tai muuta karkeaa puutarhajätettä 20–30 cm kerros.
- Hienojakoista kasvijätettä (kompostia tai vanhaa multaa). Penkin kokonaiskorkeus n. 50 cm.
- Multaa n. 5 cm.
- Heinäsilppua peittämään multakerros.
Tapa 2, saat nopeasti istutuksille valmiin kohopenkin:
- Aloita kuten yllä, mutta jätä oksat ja risut pois (kohta 3).
- Sekoita maatunutta lehtikompostia, ruohonleikkuujätettä ja tarvittaessa uutta multaa niin paksulti, että saat paikkaan tarkoitetuille kasveille sopivan syvyisen istutusalustan.
- Jos käytät lehtikompostia, tarvitaan lisäksi ravinteita. Kun käytät luonnonlannoitteita, ruokit samalla maan eliöstöä. Noudata käyttämäsi lannoitteen annosteluohjetta. Maatunut talousjätekomposti sopii laitettavaksi kasvualustaan mukaan. Se on ravinteikkaampaa kuin lehtikomposti ja sen täytyy olla täysin palanutta, jotta ravinteet eivät polta uusien istutusten juuria. Tarkista kalkituksen tarve.
- Pohjimmaisena oleva rikkaruohoja eristävä kerros maatuu aikanaan, mutta istutuksia voi tehdä vaikka heti, kunhan humuskerros on eristekerroksen päällä riittävän paksu siihen tarkoitetuille kasveille.
Kuvan kerrokset:
- Maan pinta (nurmikko)
- Pintakäsittelemätönta pahvia 3–5 cm:n kerros (tai sanomalehtiä tai tiiviiksi pakkautuvia vaahteranlehtiä).
- Maatunutta lehtikompostia + luonnonlannoitetta, ruohonleikkuujätettä, maatunutta talousjätekompostia, vanhaa multaa yms.. Penkin kokonaiskorkeus 30–50 cm riippuen siitä, mitä istutetaan.
