Tunnista pörriäinen
Kun hyönteisiä alkaa katselemaan tarkemmin, saattaa harrastus viedä mennessään ja lajin tunnistamisen halu kasvaa. Mutta erityisesti, jos kavahdat kaikkia raitatakkisia hyönteisiä, kannattaa tunnistamisen perusasiat opetella, sillä valtaosa lajeista ei ole pistäviä. Ampiaisilla on agressiivisen hyönteisen maine, mutta nekin pistävät vain hädissään. Varma keino saada niiden pisto onkin alkaa huiskimaan niitä kauemmas.
Kimalainen
Luonteeltaan rauhalliset kimalaiset on helppo tunnistaa pyöreän ja pörröisen olemuksensa ansiosta. Yleensä kimalaiset puuhaavat puutarhassa omiaan. Ne voivat tulla ihmisen lähelle uteliaisuuttaan, mutta pistävät todella harvoin, ainoastaan pahasti häirittynä ja säikähtäessään. Niitä ei pidä huitomalla hätistellä, sillä pistos voi olla kivulias. Kimalaislajeja on paljon ja niiden koko ja väritys vaihtelevat. Pörröisyys on niiden paras tuntomerkki.
Mehiläinen
Mehiläisellä on vartalossaan tuuhea, lyhyt karvoitus, joka erottuu hieman lähempää tarkasteltuna. Väritys ja tummuusaste vaihtelevat, mutta mehiläinen on yleensä musta–oranssiraidallinen. Vartalo on kaksiosainen kuten ampiaisilla, mutta osat eivät ole yhtä näkyvästi erillisiä kuin ampiaisella. Mehiläiset keskittyvät työhönsä eivätkä juuri kiinnitä huomiota ihmisiin. Ne eivät ole aggressiivia ja pistävät vain vaaran uhatessa. Koirailla ei ole pistintä lainkaan. Tarhamehiläisiä saattaa olla yhtä aikaa suuri määrä puutarhan kukilla etsimässä mettä ja siitepölyä. Luonnonvaraiset mehiläiset kulkevat pienemmissä porukoissa ja yksittäin. Niiden ulkomuodossa on tarhamehiläistä enemmän vaihtelevuutta.
Ampiainen
Ampiaisen paras tunnusmerkki on erittäin kapea vyötärö, joka jakaa ylä- ja alavartalon selkeästi kahteen osaan. Se on lähes karvaton, tai karvoja on lähinnä ylävartalossa. Ampiainen on useimmiten kelta–mustaraidallinen, mutta samoja värejä on muissakin hyönteisissä, kuten kukkakärpäsissä.
Aikuinen ampiainen käyttää ravinnokseen mettä ja marjojen tai hedelmien mehua. Toukkien ravinnoksi se pyydystää kirvoja ja muita puutarhan tuhohyönteisiä. Tehokkaana saalistajana se kuuluu puutarhan hyötyeläimiin, jonka pesiä kannattaa suojella, mikäli ne eivät ole liian lähellä kulkureittejä tai oleskelualueita. Ampiaispesä on yksivuotinen ja vain kuningatar talvehtii.
Ampiainenkaan ei pistä ilman syytä, joten sitä ei kannata huitoa kauemmas. Syksyisin, kun populaatiossa ei ole enää ruokittavia, ne helposti etsiytyvät ihmisten lähelle hedelmien tai juomien tuoksujen houkuttelemina.
Kukkakärpänen
Kukkakärpäset suojautuvat saalistajilta usein viestittämällä värityksellään olevansa äkäinen tai pahanmakuinen. Värityksensä vuoksi me ihmisetkin monesti sekoitamme ne ampiaisiin ja siis aivan suotta pelkäämme niitä. Kukkakärpäsen tunnistaa leijuvasta, jopa paikoillaan pysyvästä lennosta. Tarvittaessa se ottaa todella nopean pyrähdyksenkin. Sen vartalo on litteähkö ja silmät valtavat, sillä ne täyttävät lähes koko pään. Laskeutuneen kukkakärpäsen siivet pysyvät levällään vartalon vierellä, kun taas ampiainen poimuttaa siipensä suppuun. Vartalon värien kirjo on laaja.
Kukkakärpäset ovat tärkeitä pölyttäjiä, yksi aivan tärkeimmistä kimalaisten rinnalla. Niiden toukat pyydystävät kirvoja ja muita puutarhan pieniä tuhoeläimiä. Kärpäslajeja on kuitenkin paljon ja ruokavaliot vaihtelevat.