Tiiviskasvuinen vuorimäntylajike, jonka neulasten kärjet muuttuvat talvella keltaisiksi.  Keväällä ne jälleen vihertyvät. Latvus kasvaa ajan kanssa halkaisijaltaan n. metrin levyiseksi, kumpuilevaksi ja pallomaiseksi.

• Runkoon vartettu variaatio. Runko ei kasva enää pituutta, mutta tukevoituu.
• Hidaskasvuinen, latvus pysyy hillittynä.
• Hieno yksittäiskasvi matalien havujen tai pensaiden kanssa, kivikkoryhmässä jne. Myös ruukkukasvatukseen.
• Tarvittaessa vuosikasvuja kannattaa lyhentää juhannuksen aikoihin, kun uusi kasvu on saavuttanut pituutensa, mutta ei ole vielä puutunut. 

Vuorimännyt viihtyvät monenlaisessa kasvualustassa, kunhan se on vettä läpäisevä! Kuiva–melko tuore,  melko niukkaravinteinen -ravinteikas, lievästi kalkittu, neutraali tai lievästi hapan multava, hiekansekainen kasvualusta, joka läpäisee vettä.

Männyt tarvitsevat valoa kasvaakseen lajityypillisiksi. Ne viihtyvät paahteessakin.

Vinkkejä ruukkukasvatukseen:

Valitse mahdollisimman suuri, pohjareiällinen tai vähintään salaojitettu, säänkestävä ruukku tai astia, johon mahtuu juuripaakun lisäksi runsaasti multaa.

Kylmänä talvena juuristo saattaa tarvita suojausta, sillä kylmä voi läpäistä ruukun sekä sivuilta että pohjasta. Helppo suojaus tehdään pyöräyttämällä retkipatja/makuualusta/jumppamattorulla tai kaksi ruukun ympäri. Ruukun alle on myös hyvä laittaa eristettä (samaa materiaalia tai styroxia). Suojaus poistetaan kun kevätaurinko rupeaa lämmittämään ja pahimmat pakkaset ovat takanapäin.

Ruukun multaa pitää muistaa kastella säiden ja tarpeen mukaan varhaiskeväästä talven tuloon, ei kuitenkaan läpimäräksi talvea vasten.